Nyt grillataan jo

 Pakkohan ne ensimmäiset orvokit oli ottaa kaupasta mukaan. Joka vuosi näemmä vaan aikaisemmin kuin edellisenä keväänä. Eilisessä vesisateessa ne hiukan kärsivät mutta virkoontuivat vietettyään yön sisällä. Aamulla olohuoneessa leijui hento orvokin tuoksu, niin tuntui kesäiseltä.

Kesäaika alkaa jo olla hahmollaan. Viisi viikkoa olen kesälomaa toivonut ja nyt mietin mahtaako tuo aika riittää lepoon, matkailuun, vetelehtimiseen, lueskeluun, sukulointiin, terassielämään, lavatansseihin ja ja...Nyt pitää jo jarrutella ja antaa ajan kulua. Vietetään tämä kevätkausi ensin ilman suurempia suunnitelmia.

Kotiterassin grillikauden avasin paksuun villatakkiin kääriytyneenä. Ihan huvikseni vaan. Yleensä ensimmäiset pihvit poltetaan vasta vapun tienoilla. Hyvinhän se sähkögrilli toimi vaikka oli talvehtinut terassin nurkassa ilman erityistä suojaa. Herkkupihvit lisukkeineen söin sitten sisällä.

Alimmainen kuva ei ole omalta terassilta vaan tuolta läheiseltä leirintäalueelta. Yksinäinen asuntovaunu  nökötti siellä lumen ja erilaisten tarvikkeiden ympäröimänä. Taisi talvi yllättää. Kuvassa näkyvän kaasugrillin ja pöytä- tuolit- hässäkän lisäksi ulkoilemaan olivat jääneet myös perinteinen pallogrilli ja sähköinen serkkunsa. Kyllä tuosta passaa kesäleireily aloittaa. Kaikki grillit vaan kuumaksi ja oluet kylmiksi.

Mitä tänään syötäisiin

. 

Ja mitä sitten huomenna ja kaikkina näinä pyhinä. Ei kirkastunut päässä mikään oivallus.

Ruokakaupassa jouduin siihen ostoskiimaimuun joka ympärillä vallitsi. Hirveä pelko vissiin että ruoka loppuu huomisen aikana. Sain kuin sainkin kärryn täyteen, eikä ollut edes vaikeaa. Seurasin vaan muuatta perheenemoa joka ostoslista kädessä määrätietoisesti eteni hyllyltä toiselle. Otin sitten vähän samansorttista omaan kärryyn ja jätin noin joka toisen ja välillä joka kolmannen artikkelin ottamatta. Ei pahat ostokset ollenkaan. Näyttää siltä, ettei kauppaan tarvitse mennä ennen ensi viikkoa.

Ruuanlaiton, ulkoilun, levon ja lueskelun lisäksi koetan noudattaa myös tuota keskimmäisen kuvan reseptiä.

Eiköhän pyhät tälläkin ohjeella taitu. 

Hyvää Pääsiäisaikaa!

Keittolauantai

Kantarellia nousee edelleen mättäistä tiheään tahtiin. Metsäkävelyllä niitä putkahteli vastaan ihan etsimättä. Zoomaus oli alun alkaen suunnattu suppilovahveroihin, joita myös eteen tuli laajoina esiintyminä. Valikoin ja otin vain isoimmat ja pienimmät. Pienimmistä tulee pikkelsiä, isommat syödään heti ja ylimenevät nielaisee jo vuosikymmeniä moitteetta palvellut Evermat. Kuivaa ja rapsakkaa tulee muutamassa tunnissa.

Ensinälkään rapisutin Linkosuon varrasleipäpakettia. Sieltä taittelin itselleni muutaman kookkaan siivun, jotka voilla voitelin ja asetuin sohvan nurkkaan mutustelemaan. Sillä välin kukkakaali porisi kypsymässä hellalla.

Sitten tuotos soseeksi, oikeaa kermaa viimeistelyyn, hiukan suolaa ja mustapippuria, kiehautus, valmis.

Parhaat lisukkeet paistoin pannulla. Kantarellit ja pekoni rapeiksi. Omatekemä sämpylä ja ruokakaupan viereisestä puodista hankittu mallasjuoma täydensivät aterian.

Pimeys laskeutuu ihan pian. Kynttilät sytytän etu- ja takapihalle. Sisällä palavat tuoksutuikut. Jo kuluneella uudistamista vailla olevalla sohvalla loikoilen ja jatkan siitä ruokakaupan viereisestä puodista hankittujen syysjuomien maistelua.

Hyvä sunnuntai, hyvä ruoka

Ei päänsärkyä tänäänkään, herätessä oli levännyt olo huolimatta siitä, että ilta venähti taas pitkälle yöhön.

Muutamien askareiden jälkeen jalostin ja säilöin eilistä sienisaalista. Kuivurissa köllöttelevien mustatorvisienien vahva tuoksu leijui terassin ovesta ulos. Jonkin ajan kuluttua huomasin vieraan kissan pötköttävän matolla oven sisäpuolella. Ei sanonut mitään, venytteli vain. Mikä lie houkutellut sisään. Puhutellessa laiskasti nosti päätään ja jatkoi loikoilua. Ei näyttänyt siivottomalta kulkukissalta, ohut panta pilkotti kaulassa.

Sunnuntairuokana tänään ystävän hiekkamaan perunaa, salaattia, oman pihan kesäkurpitsaa, lähimetsän kantarelleja rapeiksi paistettuna kera sipulin, tukeva pihvi. 

Hyvä ruoka parempi mieli jälleen kerran vaikka mielialassa ei moitteen sijaa ollutkaan.

Kissa oli kadonnut yhtä hiljaa kuin oli tullutkin.

Kekkonen

Linnateatteri Naantalissa Kailon saaressa. Samalla saarella on Muumimaailma, johon ei tutustuttu muuten kuin käymällä Hattivatti- vessassa.

 Kekkonen tuli tutuksi nuoriso-osaston edustajillekin. Ilta oli kuin unelma sään ja paikan puolesta eikä esityksessäkään mitään vikaa ollut. 

Illan päätteeksi steppailtiin vielä kesäkaupungissa ja päädyttiin rantaravintolaan iltapalalle. Tuntuu, että lomalla tuo ruokapuoli on kovasti korostunut. Ei se kai haittaa.

Kaloreita ja kävelyä

Paistaa se aurinko joskus tälläkin lomalla. Kaupunkikierrosta on mukavampi suorittaa ilman sateenvarjoa ja muita kylmän päivän varustuksia. Herkuttelukin tuntui hohdokkaalta ulkona. Syntisen isot herkulliset kaloripommit ihan alkumetreillä nassuun että jaksoi kierrellä kaupoissa ja lampsia pitkin jokirantaa. Onneksi ravitsemuspisteitä oli riittävästi.

Artekin terassilla ihailtiin nälöalaa ja kalusteita. Kaunista ja kallista, ei ostettu mitään, luikittiin siitä pikkuhiljaa kadulle ja jatkettiin matkaa. Ristiin rastiin eri puolilla Turun liikkeitä kunnes alkoi hiukoa. Kyl maar näil eväil tarttis jaksaa.

Ja jaksettiinkin, lähes. Vielä " one for the road "ennen kotiin lähtöä rippikoulutetun suosituksesta. Tämä sentään oli kohtuullisen terveellinen syötävä verrattuna moniin muihin lomalla nautittuihin jälkiruokiin. Juomia ei ole laskettu mukaan. Ne ovat ihan oma lukunsa. Kalorimäärät ovat kuitenkin olleet niin mittavat, että syömisen voisi unheuttaa tyystin pariksi viikoksi. Mutta ei taida pystyä. Kärvistellään sitten syksymmällä.

Salin puolella

 Puoliltapäivin nälkä juoksutti minua sankassa lumiräntäsateessa kohti Kaken baaria. Kengät kastuivat kun mahdollisuuksia väistellä kookkaita lätäköitä kylän raitilla ei ollut. Isoa lammikkoa koko pääväylä.

Sen verran vakioviikkokävijä jo olen, että minulle annettiin euro alennusta annoksesta. Vau!

Ruskea kastike maistui mummolalle, ruoka oli kuumaa, maukasta ja tällä kertaa yllärinä herne- maissi- paprikaa ripaus lautasen reunalla. Oli ainakin väri- iloa, en sitä sekoitusta erityisemmin himoitse.

Emäntä, rouva Kake, toi tarjottimella ruuan salin puolelle. 

Siellä aterioivat kunnanviraston työntekijät, taisin aiemminkin jo mainita. Muut hörppivät kahvinsa ja lusikoivat ruokansa pitkässä pöydässä karvalakkipuolella.

Tarjottimen kera sain selattavaksi uuden Kotilieden. Rouva Kaken mielestä näytin siltä, että saattaisin haluta silmäillä kyseistä lehteä. 

Söin, selasin lehteä ja kuuntelin mielenkiintoisia keskusteluja pitkän pöydän puolelta. Kanssasyöjäni kuunteli myös ja totesi, ettei täällä puolella kukaan noin hyviä juttuja kerro. Ollaan niin virkaihmisiä että puhutaan lähinnä ilmoista, kauppakäynnistä, jotain neutraalia juttua mm. lasten harrastuksista ja siitä, että olipa hyvä kun ei vaihdettu vielä kesärenkaita. 

Ei muuten ole jukeboxia Kaken baarissa.

Kaken baari

Noutopöytiin tottunut ruokailija hämmästelee pienen paikkakunnan huoltoaseman baarin maukasta kotiruokaa ja saamaansa palvelua. 

Huoltoaseman ulkokuori ei paljoa lupaile ja sisään astuessa huomaa sujahtaneensa suoraan 1970- luvulle. Sankkana leijuva tupakansavu tosin puuttuu, mutta sen voi helposti kuvitella.

Ruokatilaus otetaan vastaan, rahastetaan ( erittäin kohtuullisesti ) ja luvataan ruoka pöytään tuossa tuokiossa.

Näin myös tapahtuu. Edessä on kunnon annos lihapyöryköitä, perunoita, ruskeaa kastiketta ja lautasen reunalla salaatintapaista virkistykseksi. Ruoka on kuumaa, se on hyvä. Ja maukasta, vielä parempi. Ei häivääkään eineksistä, kaikki on tehty alusta pitäen itse.

Ruokailuseurana on kunnantalon rouvia ja neitejä, kuljetusliikkeen kuskeja, sähkömiehiä, ylipäänsä miehiä erilaisista työpaikoista haalareissaan ja lippalakeissaan.

Työpaikaltani on tänne matkaa parisataa metriä. Eväslinjalla en viitsi olla, vaan aion liittyä kanta- asiakkaaksi Kaken baariin. Sinne voi näes avata ruokatilin.

Mutta oliko siellä jukeboxi?? Jos on niin toivon levyvalikoimankin olevan sieltä 70- luvulta. Seuraavana työtiistaina se selviää. 

Lepopäivä

Lepopäivänä lepään.

Se tarkoittaa laiskaa oleilua ruokaa valmistaen, sitä syöden ja ansaitusti nukkuen kahdet päiväunet. Elämä ja oma hyvinvointi vaan joskus vaatii tätä. Pari pesukonetta piti taustahurinaa ja sekaantui uniini. Ensimmäiltä unilta herättyä en ollut lepääntynyt yhtään. Univelkaa viikolta vielä rasitteena. Hetken selailin tv: stä tallennettuja menneen viikon ja edellisenkin ohjelmia, katselin ja nukahdin uudelleen. Toisilta unilta jaksoinkin nousta virkeämpänä keittelemään itselleni päiväkahvia, tällä kertaa kylläkin kaakaota. Jostain syystä ajatus kahvista tökki pahemman kerran.

Mari lähetti haasteen listata joitakin lukemiani blogeja, joiden lukijamäärä on alle 200. Yksi sellainen on tämä, jonka sivuilla pääsen matkustamaan Turkissa. Tykkään kovasti, varsinkin nyt kun oma matkailuni on ollut vaatimattomampaa. Neulomis- ja sisustusjutut eivät jostain syystä tällä hetkellä tunnu herättävän minussa oikein minkäänlaista innostusta. Pidän niistä pikkutaukoa ja odotan kevättä.
Huomenna lisää blogeista, menen jatkamaan unia, jotka toivottavasti jatkuvat aamuun saakka.

Uutta Vuotta!

Uuden Vuoden räiske on alkanut jo aikoja sitten. Ja jatkuu vielä useita tunteja.
Tein itselleni gourmet- ruokaa. Suppilovahverokeittoa höystettynä ripauksella sinihomejuustoa ja foccaciaa, leipää ilman aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja ( niitä kuulemma kuuluu olla ), koska kummastakaan en pidä. Yrttejä sekoitin joukkoon sitäkin enemmän. Ystäväni sanoo, että kaikki ruoka, johon on aikaa ja hyviä raaka- aineita uhrattu, on gourmeeta. Ei siis tarvitse olla huippukokki eikä tipertää taiteellisia pikkuannoksia. Tämänpäiväinen täytti kriteerit. Minulla oli siis gourmeeta pöydässä. Ja vaikka itse sanonkin niin oli pehmeää, notkeaa ja täyteläistä keittoa. Kerma sen tekee, oikea kerma eikä mikään kevytversio.

Sydämellistä vuotta 2012!

Ensimmäiset lahjat hankittu

Kunnon eväät ( ei jouluruokaa ) takaavat onnistuneen ostosmatkailun.
Ruokapöydän ääressä viihdyttiin vallan hyvin ja pitkään. Yllättäen jälkiruokaa lusikoidessa alkoi aurinko paistaa. Maisema kosken rannalla näytti viehkolta ja silta virran yli houkutteli kävelylle.

Suunnattiin sisustusliikkeisiin hypistelemään tarpeettomia kodin tarvikkeita ja koristeita, joita sitten tarttui mukaankin. Kohtuudella. Jokunen tavara tuli hankittua joululahjaksikin.

Tästä se lähtee.

Viikonloppuna

Luonto on sammuttanut valot, kaikkialta. Päivänvaloa työläinen ei näe kuin häthätää työhuoneen ikkunasta silloin kun ehtii vilkaista. Viikonloppuna on onneksi hiukan paremmat mahdollisuudet, rajalliset tosin. Viikonloppuna tehdään kotitöitä ja seurustellaan vieraiden kanssa.

On niin pimeää. Kirkasvalolamppu on edelleen hankkimatta ja saattaa näillä näkymin jäädäkin ostamatta. Sille kun ei oikein ole sijaa keittiössä missä sille luontevin paikka olisi. Tietenkin paikka löytyisi jos kokisin sen ehdottoman tarpeelliseksi. Mitä vielä, vajaa viisi kuukautta niin taas saa ruveta hehkuttamaan kevään koittoa. Siihen asti pitää riemua ja piristystä repiä mistä sen parhaiten löytää.Tämän viikonlopun aamukahvia nautin mm. Ray Charlesin ja Billy Joelin seurassa. Värikäs ruoka teki hyvää mielelle ja makukin oli loistava. Uunivuokaan kesäkurpitsaa, tomaattia ja vuohenjuustoa vuorotellen. Päälle tuoretta basilikaa, öljyä, suolaa, mustapippuria ja parmesaania maun mukaan. Koko hoito uuniin 225 vajaaksi puoleksi tunniksi. Sopiva lisuke paistille.

http://www.youtube.com/watch?v=XUNOmN3YVL0

Katukirppisilta

Kun sisäinen kello on siirtynyt kissankelloaikaan heräilen silloin kun huvittaa ja uni lakkaa kiinnostamasta. Ajoista on ihan turha puhua. Tänään skippasin aamupalan kahveineen ja siirryin suoraan lounaaseen ja siihen yhdistettyyn välipalaan. Päivän lehden hain laatikosta silloin kun naapurin tädit tulivat kaupoilta ja hakivat päiväpostia. Hupsista.

Tällä kylällä oli katukirppistapahtuma, jonne olin lupautunut aputytöksi. Järjestelyvastuun kantoivat kaksi nuorta naista, Mari ja Annika. Kaikki onnistui mainiosti etten sanoisi loistavasti. Eilen satoi, huomenna sataa, mutta tänään oli aurinkoa ja lämmintä. Trubaduuri viihdytti yleisöä kadun varrella. Mukava meininki.

Itse auttelin kahvipiikana lähes koko ajan ja oma kirppiskiertely jäi aika vähälle. Kuviakaan en ehtinyt napsia kuin parista lähinnä olevasta pöydästä, joissa oli myytävänä omia kädentaidon tuotteita.

Illalla kirppiksen päätteeksi rannalla vietetystä lauluillasta puuttuivat hyttyset. Merkille pantavaa tässä Suomen suvessa. Mitenkähän se oli järjestetty? Nostalginen pallogrilli kaksin kappalein hehkutti makkaraa lauluväelle. Kyllä muuten maistui älyttömän hyvälle sellainen suhteellisen tummapaahtoinen viittä vaille kärtsännyt makkara.

Meikäläisen päivällinen ja iltapala samassa pötkössä. Terveellistäkö, no jaa, ihanaa ainakin.