Simmareissa Semmareita kesäyössä

Olisihan se ollut synti ja ja iso häppee jättää kuorolaulut väliin.

Seminaarimäen mieslaulajat nimittäin konsertoi vain kilometrin päässä kotoani. Järven rannassa. Ilma mitä parhain, aurinko porotti ankarasti niskaan vaikka pahin helle oli jo taittunut. Lämpötila kotoa lähtiessä 25 ja melkein saman verran vielä iltayöstä kotiin palatessa.

Järvellä monet soutelivat ja seilasivat uimavaatteissa, simmareissa ja kuulivat loppuun saakka hiotun kuorolaulun maksamatta pääsylippua mutta kyllä tämän porukan esitys on nähtäväkin. Täydellinen show sanoisin. Minä ainakin nautin täysin siemauksin.

Loman voisi kehnomminkin aloittaa.

Näin tehdään konstailematon keitto

 Kunnon vatkaus ensin että ainekset makuuntuvat

 Tarkistetaan maku isommalla välineellä

Ja sitten maistetaan kunnolla

-Tänään on juuri oikea aika

muurahaisen lentää kuuhun

ja tehdä siellä semmoinen taika

että namusia sataa suuhun-

Kirsi Kunnas, Tiitiäisen satupuu

Ennen kuin namuja alkaa sataa pitää syödä, siis

kesäisen hellepäivän keittoon tarvitaan:

loruja ja loruilua

yksi  melko puhdas hiekkaämpäri ja sekoitusvälineitä kaksi

vettä tarpeellinen määrä puutarhaletkusta

ratamonlehti

apilankukkia, punaisia ja valkoisia

maahumalan kukkia

voikukan lehtiä

nurmitädykettä ripsaus

Kesäsade kujalla

 Kauppakujalla kävellessä tuli sade. Taivas näytti aurinkoiselta ja selkeältä koko aamun. Eipä se kauaa kestänyt, taivas tummeni pian puolenpäivän jälkeen kuten kesällä usein käy. Nälkäkin alkoi olla. Leipää ja lohisoppaa syötiin sateen ropistessa markiiseihin ja aittakahvilan kattoon. Pöytäkynttilän valossa. Tuntui vähän syksyltä. Varpaitakin paleli, emäntä toi kevyet huovat lämmittämään. Toinen hartioille ja toinen polville niin, että huovan helma ylettyi varpaisiin.

Ulos tullessa paistoi taas aurinko ja oli kesä. Onneksi. 

Kesäloman alkuun on yhdeksän työpäivää.

Asento ja lepo

Vieraani kaukaa rapakon takaa päivitteli suotuisaa lomailusäätä. 

Jo kolmena vuonna peräkkäin näin touko- kesäkuun vaihteessa Suomessa lomaillessaan on helle hellinyt ja lämmittänyt. Jopa liikaakin, etenkin öisin. Majapaikoissaan kun kaikissa ei ole ollut ilmastointia.

Veden äärellä oli helpompi hengittää, pieni tuulenväre puiden varjostamalla terassilla kuivasi otsan hikipisarat.

Tällaisena päivänä en ahkeroimut, en nyppinyt kukkapenkkiä.

Tuijotin kyllä, tällä kertaa joutsenia, silkkiuikkuja, sorsia, lokkeja, sudenkorentoja, perhosia ja pieniä kalaparvia rantavedessä. Pää tyhjeni kaikista joutavista ajatuksista ja murheista. Verenpaine laski tai ei kai sentään kun sattuu olemaan luonnostaan jo matalat paineet.

Huomenna sama ilmanala kuuluu jatkuvan. Kuinka ilmavassa kesävaatetuksessa voi mennä työhön, kai sitä nyt jonkin verran voi löysäillä.