Tunteellisia matkoja

Matkustin autossa lähes 19 vuotta sitten kotikonnuilleni elävän lahjan kanssa. Pieni pikimusta kissanpentu veti unta kaaliin ensimmäiset 10 kilometriä. Sitten taisi tulla äitiä ikävä. Mikään silittely, lepertely ja lohdutus ei auttanut. Itketti, ensin kisua ja sitten minua. 

Yhteisymmärrykseen ja rauhaan päästiin kun nostin kisun korista ja pujotin kissavauvan puseroni alle. Ja ah sitä rauhaa ja kehräystä sen jälkeen. Loppumatka, lähes kaksisataa kilometriä, meni mukavasti. Kisu nukkui, vaihtoi välillä pikkaisen asentoa, raapaisi vahingossa terävillä vauvakynsillä naarmun rintaani. Ei se haitannut. Seuraava yökin vietettiin ihotuntumassa. Turhaan pelkäsin, että sattuisi pisuvahinko. Kisu ymmärsi ensi metreiltä lähtien mihin mennä asioimaan.

Pikimusta kissa vietti onnellista kissan elämää äitini hellässä huomassa sen 19 vuotta. Aika ajoin myös minun luonani.

Näihin päiviin saakka. Sitten kävi kuten elämässä käy, tulee vanhuus, pikku kremppaa ja sitten isompaa. Viimeinen raskas sydäntä koetteleva reissu eläinlääkäriasemalle.

Matkustin viikko sitten saman matkan toisinpäin. Palasin kotikonnuilta tänne mistä kisu oli kotoisin. Minä etupenkillä, kissa peittoon käärittynä omassa kopassaan takakontissa. 

Tällä matkalla vain minä itkin.

Mustat Kissat

 Viikonloppuna musta kissa muutti viikoksi luokseni hoitoon. Hyvin meillä on mennyt toistaiseksi. Aamuin illoin annettava lääke ei vaan ole vanhan rouvan mieleen. Onneksi on konstit, kapaloidaan katti ison pyyhkeen sisään niin että nuppi juuri ja juuri jää näkyviin. 

Otetaan kissapaketti tukevaan otteeseen syliin ja tungetaan lääkenappulat kissan kitaan. Sitten pidetään katin nokasta kiinni ja puhellaan mukavia samalla kun hierotaan kaulaa maanitellen nielaisemaan lääkkeet. Ovelia ovat kissat. Minäkin menin aluksi halpaan, päästin katin liian pian vapaaksi ja niinhän se sylkäisi nappulat suustaan lattialle ja pinkaisi pakoon. Vaan ei pääse enää karkuun.

Toisenlainen musta kissa oli tärkeä palanen elämän palapelissä aikoja sitten. 

Kotikaupungissa pikkukadun varrella vanhan talon kivijalassa oli disco nimeltä Musta Kissa. Kovasti suosiossa paikka oli vaikka esimerkiksi millään sisustuksella tai valaistustekijöillä ei siihen aikaan kosiskeltu. Muistaakseni melkoisen ankean ja sokkeloisen näköinen paikka. 

Ikäraja tietenkin oli, mutta onnistuin alaikäisenä pari ensimmäistä kertaa pääsemään portsarin seulasta läpi luultavimmin siksi, että olin jonossa soluttautunut sopivasti itseäni vanhemman näköisten joukkoon. Seuraavilla kerroilla oli naama jo niin tuttu ettei kukaan kysellyt enää mitään. Kesäkausi meni mukavasti. Olutta join silloin ensimmäistä kertaa elämässäni eikä se kovin hyvältä maistunut. Musiikki soi kovaa ja pikkiriikkisellä tanssilattialla oli tunkua. Illan aikana soi useaan kertaan Rolling Stonesin " It`s All Over Now". Niin usein, että vieläkin osaan sanat ulkoa.