Kaksi kauppahallia

Pikavierailulla Savon pääkaupungissa. Ei ollut Veljmiehellä vielä väljät vedet kalastella. Vettä kyllä virtasi valtoimenaan kaduilla, etenkin hiukan keskustan ulkopuolella. Sulaa lunta oli paikoin niin runsaasti, että kadun ylittäminen ilman asianmukaista varustusta eli kumisaappaita oli vaikeaa. Autoonkin tuli joku kosteusvika jonnekin sähköpuolelle kun roiskaisin menemään kohtalaisen vesiesiintymän yli. Eipä ollut muutakaan mahdollisuutta siinä vaiheessa kuin yli vaan. Vilkkuvasta valosta kojetaulussa ja moottorin äänestä ymmärsin, että olisi kannattanut etsiä kiertotie. Menopeli ei niin sanotusti käynyt kaikilla pytyillä, minä sen sijaan kävin. Vika paikannettiin ja hoidettiin kuntoon pikapikaa huoltamolla ja minut saateltiin matkaan savolaisen velmuilun sanakääntein.

Kauppahallissa käyn aina, ostan meidän savolaisten oikeaa ruisleipää ja piirakoita. Joskus istun vaan kahvilla ja katselen ympärilleni ja kuuntelen puhetta. Kun olin pieni, tulin halliin ja torille mummin kanssa. Minulla oli oma pieni torikoppa. Täältä tehtiin lähes kaikki ruokaostokset. Liha ja kala sekä leipomotuotteet olivat ja ovat edelleen tuoreita eikä valmiiksi pakattuja kuten marketeissa. Halli ja tori olivat etenkin ennen tärkein päivittäisen elintarvikehuollon keskus.

Kansainvälistäkin on nykyään kauppahallin käytävillä. Paljon herkullisesti tuoksuvaa ja kaikella lailla kutsuvia tuotteita.

Ei kaupan tarvitse isokaan olla. Luomua ja oikeudenmukaisesti ja ekologisesti viljeltyä, luontoa kunnioittaen. Kaakaota, kahvia, teetä. Meksikosta, Intiasta ja Afrikasta. Tässäpä kaksi hallia kansainvälisine tuotteineen vierekkäin. Tämä halli saa näpsästi pyörät alleen ja vaihtaa tarvittaessa kauppapaikkaa. Isompi jää niille sijoilleen missä se on ollut vuoden 1902 elokuusta.

Yllätyksiä

Kiireetön aamukaffee. Kaikessa rauhassa lehden selailua, välillä ulos tuijottelua. Suunnitelman tekoa. Ulkoiluajatusta. Vapaa tekemään mitä vaan tai ei mitään. Loma alkaa tänään.

Uusi sisustustyyny käyttöön


Ystävän yllätys toi pääsiäisfiiliksen taas piirun verran lähemmäksi. Kasapäin keväänvärisiä kynttilöitä ja lautasliinoja. Ihan piti henkeä haukkoa, kuvaan en suinkaan koko ison kassillisen sisältöä ahtanut. Näillä mennään pitkälle kesään. Ja kesääkin varten ystävä oli varautunut, koska kassista löytyi ruusuisia lautasliinoja. Eteläisestä Suomesta matkatessa oli Havin tehtaanmyymälä osunut kohdalle. Sieltä siis nämä täydennystuotteet.

Ilolla tänään

Hups, ruohonleikkuun aika. Kuin huomaamatta, varkain venähti ohra pitkäksi. Niin kauniin vihreää. Koristeita laitetaan vasta myöhemmin.

Krookukset ovat nupullaan lasimaljassa. Juuret putsattuna ja mullat pois ravistettuna. Oikean väriset tälle pöytäliinalle. Tuli laitettua jo etuajassa, vaikka pääsiäiseen on vielä aikaa. Toisaalta taidan olla poissa kotoa pyhien aikana. Parasta katsella pääsiäisvärejä ja kukkien väriloistoa jo nyt.



Sympaattinen tapaaminen. Niin se on, että joillain ihmisillä vaan on kyky saada toiset hyvälle mielelle. Koopilla on.

Itämisiä

Tänään satoi vettä. Lenkillä kastuivat niin pipo, takki kuin kengätkin, mutta ei se haitannut menoa. Kevätajatukset alkoivat itää mielessä. Kotiin tultua laitoin ohransiemenet multaan käytöstä poistettuun kakkuvuokaan ja keitin kahvit. Sohvan nurkassa kahvin ja lehden kanssa vierähti tovi. Luettavana tänään Toivekoti & puutarha.

Kevättä

Tästä se lähtee, kevään odotus. Narsisseja pöydälle.

Ovipielessä on maitotonkka, johon asettelin joskus syksyllä katajanoksia koristukseksi. Lunta on satanut paljon ja katolta mätkähti äskettäin kasoittain valkoista tonkan päälle. Kataja on sitkeää, ei taitu, ei murru. Eikä tonkkakaan yhtään heilahtanut. Sitten tuli vaihtelevat lämpötilat, suvisää ja yöpakkaset. Jääpuikko ja jäiset koristeet oksilla piti ikuistaa.

Työmatkalla

Pari päivää poissa kotoa. Tosin työn merkeissä parin tunnin matkan päässä. Iltapäivällä oli sen verran vapaata, että ehti paikallisiin kauppoihin ja kirpputoreille.

Ensimmäisellä kirpparilla lasihyllyssä piilossa katseelta, kaikenlaisten juomalasien takana, kahvikuppien korvien katveessa. Pieni maljakko, nätti kun mikä. Ei tarvitse sanoa, että oli edullinen. Kassan rouvakin hieraisi silmiään, mutta hinta mikä hinta. Siis 1.50 ja maljakko oli minun.

Toinen kirppari kadun toisella puolella. Ruskeat saappaat ylähyllyllä. Oikea koko, näillä ei oltu kertaakaan kävelty. Joku oli huomannut tehneensä virheostoksen. Kerrankos sitä sattuu. Pikainen sovitus ja sitten kassalle. Valkoiset saappaat on ostettu pari kolme viikkoa sitten myös iskemättöminä kirpparilta. Tosi edulliseen kauppahintaan. Tulkoot nyt samaan kuvaan uudempien kanssa. Maljakko ja kahdet saappaat maksoivat yhteensä 13 euroa. Passelit kaupat,sanon minä. Kertakaikkiaan.

Väriterapiaa

Alkaa olla vihreänkin kaipuu. Niin väreissä kuin ruuassa. Itse en nykyisin mitään kasvattele, kaupasta saa vihreän tuskaan monenlaista yrttiä. Herneenversoja ostin tällä kertaa, luomuna. Syömistä odottivat porkkanaruukussa.

Aurinko paistoi tänäänkin. Edelleen näkyivät ikkunoissa eletyn talven merkit. Pakko oli kuitenkin Tolu- ikkunasprayllä suihkuttaa ikkunat sisäpuolelta. Kyllä muuten kirkastui, mikropyyhe oli aika tummanharmaa. Sitä se kynttilöiden polttelu teettää.
Ulkona oli mainio ulkoiluilma.

Ja ulkoilun jälkeen ruokaa. Väripuutteeseen vielä sininen lautanen ja oranssit Hackmannit.

Keltainen lauantai

Lakananvaihtoa ja pyykinpesua. Ulkona paistaa kirkkaasti. Ikkunoissa ikävän näköisiä likajälkiä.

Uskollinen nalle on seurannut minua siitä saakka kun täytin kaksi vuotta. Karvansa nalle menetti kun innokas Anne 5v sai käsiinsä tädin parturisakset. Toiveista ja hyvästä hoidosta huolimatta karvat eivät kasvaneet koskaan takaisin. Kaljuna se on siis ollut lähes koko elämänsä. Hyvä on köllötellä puhtaissa lakanoissa.

Keltainen on kevään väri nyt.

Ansaittu teehetki

Kevätsuunnitelmia

Olen tehnyt remonttisuunnitelmia. Pähkäillyt koko alkutalven mitä tehdä. Sisustuslehtien sivuja olen käännellyt niin, että suosikkisivujen reunat ovat vekkaantuneet ja rullaantuneet moneen suuntaan. Kauppareissulla oli pakko ostaa helmihyasintit. Yksi purkillinen itselle palkinnoksi loppuun saatetusta remppapäätöksestä ja yksi ystävälle viemisiksi.

Ihan tuntuu keväältä jo!

Kauan sitten

Mummi, siskonsa ja serkkutyttö tulivat valokuvattaviksi kaupunkiin. Vuosi oli 1924.

Silkkisukat ja remmikengät, hattu aikakauden muodin mukaan ja vakava ilme. Suuri tapahtuma maalaistyttöjen elämässä ja kalliskin. Muotivaatteita ja kuvaa varten oli rahaa säästetty pitkän aikaa.

Nyt digiaikana napsutellaan kuvia sen enempiä ajattelematta, karsitaan sitten jos karsitaan. Minulla ainakin kuvat päätyvät talteen lähes kaikki. Ei tule tiedostoja kovin hanakasti siivottua.

Minulla on ollut vuosikausia kaapissa osa mummin lakanaa, siis se osa missä on pitsi. Nyt vihdoinkin pitsi varovasti irrotettiin vielä määrittelemätöntä käyttöä varten. Aika näyttää päätyykö se koristeeksi vai vitriiniin. Pitää antaa asian muhia ja kehittyä.

Keittiössä osa 2

Riihimäen lasitölkkejä on joka kokoa ja moneen tarpeeseen. Lähes kaikki ovat lapsuudenkodista mukaan saatuja, pari olen hankkinut itse. Periaate on, että kannet pitää olla tallessa ja tölkki on muutenkin ehjä. Nyt taitaa tämä kiintiö olla täynnä.

Kauniita kahvikuppeja en jatkossakaan luultavasti pysty vastustamaan...

...ehkä en lasejakaan

Siivouskakku

Viime viikolla banaanimuffinsseja, nyt kakkua. Jostain syystä banaaneista on ollut ylitarjontaa ja ne kypsyvät nopeaan tahtiin pöydällä. Siispä kakun tekoon. Ja paistamisen ohessa tulee siivotuksi yksi kaappi. Mutta vain yksi.

Ohjeen mukaan kakusta tulee aika pieni, kannattaa laittaa ainekset puolitoistakertaisena.

Ja tässä ohje:

Helppo banaanikuivakakku

2 mielellään ylikypsää banaania
2 dl sokeria
1 muna
1/2 dl juoksevaa margariinia
1 tl vaniljasokeria
4 rkl kermaa (maitokin käy)
1 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja

Muussaa banaanit haarukalla, vatkaa sokerit sekaan. Lisää muna, margariini ja keskenään sekoitetut kuivat aineet ja kerma. Paista 175asteessa 40-50 min. voidellussa ja korppujauhotetussa vuokassa. Silikonivuokakin käy! Parasta seuraavana päivänä, säilyy hyvin ja voi pakastaa. Laitoin taikinaan vähän suklaamuruja sekaan.