En ole ollut veden äärellä kuten kai olisi kuulunut näin Juhannuksena olla. Vesi on tosin lähellä, perämoottorin ääni kuuluu. En pidä enkä osallistu pakkojuhlimisiin. Niinpä olen viettänyt päivän omissa oloissani, joku vieras piipahti takapihakahvilla (=sangrialla ).
Veden äärelle menen kun siltä tuntuu. Erakkopäiviin saattaa ansiotyöllä olla osuutensa, onkin tietysti. Kun arkena on ihmisten kanssa tekemisissä niin paljon kuin nyt satun olemaan niin on pakko vetää henkeä, kerätä voimia. Olla hiljaa. Jaksaa vielä pariviikkoisen ennen kesälomaa kuunnella, opastaa ja osallistua.
Huomenna aamuvarhain olen taas voimaantunut siinä määrin, että lähden liikkeelle. Vielä on kaksi pyhäpäivää jäljellä.
