Kesä tulee, oletko valmis

Orava venytti itseään huippumittoihin lintulaudoilla. Siis silloin kun siellä vielä oli evästä tarjolla. 

Hauska sitä oli seurata silloin kun ei muuta viitsinyt puuhata. Aloin ymmärtää niitä mummuja ja pappoja jotka korkean iän, sairauden tai muun syyn takia eivät enää kiirehdi päivän askareisiin tuulispäänä vaan käyttävät aikaansa seuraten lintulaudan tapahtumia.

Tomaatintaimet venyvät ikkunalaudalla ja odottavat parempia ilmoja. Kasvihuonetta minulla ei ole vaan kehittelen niille milloin mistäkin aineksista suojaisan paikan kasvaa. Tämän vuoden luomus odotuttaa vielä inspiraatiota.

Venytetty on myös korvien väliä niin työssä kuin vapaalla.

Pieni loma pitäisi pitää että jaksaa odottaa kesälomaa. Ei siihen kovin pitkästi enää aikaa ole.

Viikonloppuna lämpenee. Lepäilemisiin, paimenkoira Muru näyttää mallia..

Flunssan vastustusta

 

Lapsuudesta muistan Elsa Beskowin satukirjat. 

Tosin kirjojen kauniit kuvat jäivät paremmin mieleen kuin itse tarinat. Vuosien 1901- 1952 aikana ilmestyi nelisenkymmentä lastenkirjailijan kirjoittamaa ja kuvittamaa kirjaa.

Viime vuosi ja taisi mennä toissa vuosikin ilman flunssaa. Tänään työstä lähtiessä paleli vietävästi ja kurkussa karhensi inhasti. Ei nyt ehdi sairastaa, tautia pitää vastustaa pontevasti. Sauna- terva- viina-yhdistelmästä otin vain saunan. Sen jälkeen villasukka- ja vilttihoitoa sohvan nurkassa. Pienet unet ja paljon teetä mukista, jota koristaa Elsa Beskowin satuhahmot. Tunnelmaan sopii tänään nuo nuokkuvat kukkaneidot, vielä nuokuttaa itseänikin. Mutta kyllä täältä noustaan, pieni matka pääkaupunkiseudulle odottaa.

Nyt on lokakuu ja

mistä sen näkee paitsi kalenterista. 

Minä tunnen lokakuun selässäni, olen kärsivän näköinen kun yritän siirtää itseäni niin sisällä kuin ulkona  babystepsein paikasta A paikkaan B. Selkä kiukutteli minulle myös viime vuoden lokakuussa ja kuten myös jonkun muunkin vuoden lokakuussa. Sen verran pieni vaiva se on ennen ollut etten ole siitä numeroa tehnyt. Jokunen päivä on pitänyt varoa ja välttää äkkiliikkeitä. Selkä on hiljalleen nöyrtynyt entiselleen lähes huomaamatta.

Vaan eipä tänä vuonna. Ensimmäiset keljuilut selässä alkoivat jo syyskuun puolella ja jatkuvat edelleen.   Kotiovelta on matkaa autoon 5-10 metriä riippuen edellisen pysäköinnin onnistumisesta. Kun saan pujoteltua itseni autoon onkin siinä ratin takana istuessa hyvällä penkillä päivän kivuttomin hetki jonka soisi jatkuvan loputtomiin. Autosta nouseminen on taas oma operaationsa.

Koska autossa istuen tai kotona makoilemalla parannusta ei ole odotettavissa koetan hiljalleen ja päivittäin tepsutella ulkona. Isosti harmittaa kun sienestysretket on nyt jätettävä tekemättä. Kyykkyily mättäillä ja epätasaisessa maastossa käveleminen ei oikein tunnu sopivan tähän tautitilaan.

Ehkä tällä ajalla on tarkoituksensa.

Harjoitellaan lomalla oloa

Vielä viime yön unissa seikkaili työminä. 

Oli menoa paikasta toiseen ja tärkeistä tapaamisista olin myöhästymäisilläni. Puhelin kiusasi omituisella soittoäänellään ja tietokoneen ruutu ryttyili. Muistiot olivat kirjoittamatta. Olin tärkeä.

 Heräsin neljältä lampaiden määkinään. Hetken ihmettelin kuuluivatko äänet uneen vai olivatko todellisia.

Totta olivat. ( Valta)tien toisella puolella kesätyötään tekee lammasperhe, parinsadan metrin päässä jos tuosta suoraan pinkaisee naapuripihojen läpi. Ei ihan näköetäisyydellä, mutta yöaikaan hyvinkin kuuloetäisyydellä. Päivällä liikenteen äänet peittävät lammasäänet.

Nousin ylös ja hiippailin kirkkaassa aamussa postilaatikolle. Aamukahvin nautin takaterassilla villasukat jalassa. Muita ääniä lampaiden määkinää lukuunottamatta ei kuulunut pitkään aikaan.

Harjoittelin lomalla oloa. Menin nukkumaan vielä hetkeksi kun muut alkoivat heräillä ja hankkiutua ansioon.

Päivän mittaan kääntelin kylkeä sisällä sohvalla ja kävin välillä hoitamassa kukkapenkkejä. Tuijottelin taivasta ja seurasin pörisijöitä kukkien joukossa. Tein kukkiensiirto suunnitelmaa. Tekemättähän se jää mutta mitäpä sillä niin väliä. Saattaahan tuota innostua mutta voipi olla innostumattakin.

Huomenna kuitenkin haen puuöljyä terassin käsittelyä varten.

Kotisunnuntai

Viikonloppuna velvollisuus kuljetti paikasta toiseen. Reilu kahden tunnin ajo perjantaina työpäivän jälkeen ja sama lauantai- iltana takaisin.

Lauantaipäivän kokonaisuudessaan ahkeroin, hoidin niitä velvotteita. Räntää räiski aamusta iltaan. Kevyttä päänsärkyä yritin tainnuttaa pillerillä, ei onnistunut. Puoli litraa kahvia selvitti jonkin verran päätä mutta sekoitti mahan.

Ajomatkalla syyllistyin rikkomukseen eli puhuin puhelimessa ilman minkäänlaista handsfreetä tms. vehjettä kuten moni muukin vastaanajavista näytti tekevän. Oikein antaumuksella lörpötin mennen tullen, enkä jäänyt kiinni. Yleensä kuuntelen radiosta kaikenlaista, muutakin kuin musiikkia. Tähdellisempää oli tällä reissulla saada kuulla kuulumiset ystävältä, jonka kanssa yhteydenottoyritykset ovat menneet ristiin jo useamman viikon, etten sanoisi kuukausien ajan. On tämä elo sen verran kiireistä näemmä joka puolella. Yhdessä sitäkin äimisteltiin. 

Old times... silloin puhuttiin puhelimessa monta kertaa viikossa.

Päänsärky meni menojaan kun sain levättyä koko sunnuntain. Pitkät yöunet, kahdet päiväunet, toiset niistä sohvalla ja sopivassa määrin ulkoilua oli täsmälleen se mitä jaksoin tehdä eikä muuta onneksi ollut tarviskaan.

Jälleen kerran voin syvältä sydämen sopukoista sanoa, että kotona on hiton hyvä olla.

Matkalla

Pari päivää arkea piilossa tekee ihmeitä. Henki kulkee taas paremmin. Mukava oli katsella kahvilan ikkunalasin läpi omassa arjessaan kiirehtiviä ihmisiä ja mielikuvitella kuka kukin on, menossa vai tulossa. Mistä ja minne. 

Minä vaan join kahvia, kuuntelin mieluisaa musiikkia ja selailin laiskasti 70- luvun sisustuslehteä. Niitä oli luettavaksi tarjolla matkalaukussa ovipielessä. Oli lämmintä. Kiertelin takki auki kiireettä kaupungin puistoissa ja nuuhkin kevättä. Seuraavalla matkalla tässäkin kaupungissa on jo kesä.

Pupu etuajassa

Pitkäperjantai on sellainen kuin se aina on ollut. Muistan kyllä jonkun poikkeuksenkin.

Hengellinen puoli ei juuri nyt ole päällimmäisenä, arkisesti teen ruokaa, kuuntelen renkutuksia radiosta ja levyltä. Siivoan lehtilaatikon. Käyn ulkoilemassa päiväunien jälkeen. Jatkan sekalaisen musiikin kuuntelua, luen.

Eilen aamulla työpöydällä odotti yllätys, joka nostatti suupielet väkisinkin ylöspäin. Pääsiäispupu oli pomppinut yön aikana huoneesta toiseen ja jättänyt makean muiston käynnistään. Kiitos pupu vaikka olitkin etuajassa.

Pestyjä muurahaisia ja muuta mukavaa

Vasta oli perjantai. Mihin tämä viikonloppu meni?

Ostin perunanarsisseja perjantain kauppamatkalla, edullisia ja näyttäviä. Jo samaisena iltana piti ulkoistaa niistä kaksi voimakkaan tuoksunsa takia. Yksi jäi sisälle, sen tuoksun kestää kyllä.

Astianpesukone hyrisi ohjelmansa läpi ja luukun avattuani totesin, että tuli samalla pestyksi iso osa keittiössä hiippailevista muurahaisista. Siihen olivat liiskautuneet luukun sisäpuolelle. Julmaa.. mutta mitäs menivät sinne. En ruvennut säälimään, siivosin vain jäljet ja tyhjensin koneesta astiat.

Räntäsade ei paljoa mieltä ylentänyt ei myöskään kesäaikaan siirtyminen. Lauantai"mukavaa" lisäsi tolkuton väsymys, univelkaa viikolta otaksun. Illalla kuitenkin jaksoin pistäytyä elävissä kuvissa lähikaupungissa. 

Nyt alkaa olla levännyt olo. Lupasin itselleni olla hankkimatta uutta univelkaa. Tervetuloa uusi viikko! 

Niin ja uudet muurahaiset, jos uskallatte.

Lepopäivä

Lepopäivänä lepään.

Se tarkoittaa laiskaa oleilua ruokaa valmistaen, sitä syöden ja ansaitusti nukkuen kahdet päiväunet. Elämä ja oma hyvinvointi vaan joskus vaatii tätä. Pari pesukonetta piti taustahurinaa ja sekaantui uniini. Ensimmäiltä unilta herättyä en ollut lepääntynyt yhtään. Univelkaa viikolta vielä rasitteena. Hetken selailin tv: stä tallennettuja menneen viikon ja edellisenkin ohjelmia, katselin ja nukahdin uudelleen. Toisilta unilta jaksoinkin nousta virkeämpänä keittelemään itselleni päiväkahvia, tällä kertaa kylläkin kaakaota. Jostain syystä ajatus kahvista tökki pahemman kerran.

Mari lähetti haasteen listata joitakin lukemiani blogeja, joiden lukijamäärä on alle 200. Yksi sellainen on tämä, jonka sivuilla pääsen matkustamaan Turkissa. Tykkään kovasti, varsinkin nyt kun oma matkailuni on ollut vaatimattomampaa. Neulomis- ja sisustusjutut eivät jostain syystä tällä hetkellä tunnu herättävän minussa oikein minkäänlaista innostusta. Pidän niistä pikkutaukoa ja odotan kevättä.
Huomenna lisää blogeista, menen jatkamaan unia, jotka toivottavasti jatkuvat aamuun saakka.