Vanhojen lehtien katsaus

Me Naiset vuodelta 1961. "Solakaksi seitsemässä päivässä", mukana kaloritaulukko ja viikon ruokavinkit. Mielenkiintoisin oli sunnuntaipäivän ohjelma, joka koostui parista leipäpalasesta aamulla, kupillisesta voimakkaasti maustetusta keitetystä riisistä päivällä.

Neljä tuntia riisiaterian jälkeen voidaan juoda litran verran haaleahkoa valkoviiniä. Sitten seuraa ilmeisesti pieni nukahtamisvaihe, mulle ainakin kävis niin. Sitä ei tässä kyllä mainita vaan ohjeen mukaan illalla voidaan jatkaa valkoviinin nauttimista ja ennen nukkumaanmenoa edelleen hieman valkoviiniä...

Näillä päivän kalorisaalis on 650kcal. Muihin viikonpäiviin näytti sisältyvän jotain oikeeta ruokaakin, vähän.

Yleisohjeeksi vielä annetaan, että "on tärkeätä, että menette varhain nukkumaan joka ilta".

Anna vuodelta 1968 esittelee kauniisti muotoillut ruokailuvälineet, joiden raaka- aine on ruostumaton teräs ja valmistaja Hackman/Sorsakosken tehtaat. Välinesarja on Savonia.

Kolmella sivulla on esitelty Tamara Lundin kotialbumin otoksia. Laulajien keikkakalenteri on myös nähtävillä. Ruokasivuilla kerrotaan miten nuuka ja tarkka emäntä valmistaa rahkaa kotona. Lisäksi on sivullinen erilaisia rahkaruoka- ohjeita.

Mitenkähän mulle nämäkin lehdet ovat varastoituneet?

Täydellistä

Uusi keittiöpyyhe tuli tänään ystävältä ikäänkuin etukäteislahjana. Tosi kaunis on, tuskin raaskii käyttää.

Suoraan pakkauksesta kuvaan, ei ole siis silitetty.

Paikallisen tehtaanmyymälän alekorista löytyi 100% villaa olevat rusettibaskeri ja kaulahuivi. Tai tuo koriste on pikemminkin kukka eikä rusetti. Aavistuksen glamouria tuo pieni harso baskerin reunassa. Omasta mielestä täydellinen ja ihan mun näköinen ostos. Kympin maksoi, ei paha.

Perjantai- illan gourmee

Purjosipulia kuullotetaan pannulla, lisätään viipaloidut herkkusienet ja annetaan hetki muhia. Lisänä on puoli pussillista savukinkkukuutioita.



Pakasteesta löytyi joulun alla tehty hätähankinta eli valmis piirakkataikina

Pohja täytettiin edellä mainituilla aineksilla ja päälle raastettiin juustonkannikoita, tavallista edamia, palanen oltermannia ja cheddaria

Miniluumutomaateista viipaleet vielä päälle ja viimeinen silaus suoritettiin oreganolla

Tälläinen siitä sitten tuli oltuaan uunissa 225 asteessa reilun puoli tuntia. Namia vihreän salaatin ja tumman oluen kanssa.

Reissussa rähjääntyy

Siellä ei paljoa lepäilty. Nyt pitää ottaa piiitkät yöunet...ei tuota mitään vaikeuksia.

Pää tyynyyn ja unta palloon.

Kympin keikka

Eilen piti poiketa kahdelle kirpparille kurkistelemaan ja lämmittelemään sen verran, että paleltumatta pystyi kotiin kävelemään.

Pöytäliina tarttui matkaan ja puhdas valkoinen pitsityynyliina puhtaitten valkoisten lakanoiden seuraksi.

Sitten näkökenttään osuivat vihreät Luna- jälkiruokakulhot, pari samaa sorttia Suomen lasitehtaalta ja isompi lasinen malja. Virheettömiä kaikki.

Hackmanin/ Sorsakosken lusikat piilottelivat aterinkasassa. Näitä olen silmä kovana aina katsellut ja ottanut talteen. Ovat niin suuhun sopivat. Vuosi sitten missasin yhden ostomahdollisuuden. Alkuperäisessä laatikossaan koko aterinsarja, ei varmaan koskaan käytetty, niin kiiltävät olivat. Hinta nousi kuitenkin loppujen lopuksi sen verran korkeaksi, että piti jättää peli kesken.





En näitäkään voinut jättää. Vanhaa Hackmanin mallia ja suuhun sopivia myös. Tälläisiä oli lapsuuden kodissakin.

Ja vielä lukemista iltapuhteelle. Lähes 600 sivua tanakkaa historiatietoa kotipaikkakunnastani sanoin ja kuvin. Selasin jo illalla eli katselin kaikki kuvat. Tuttuja paikkoja, nimiä ja kasvoja. Tykkään historiasta.

Ja hienoa oli se, että rahat riittivät erinomaisesti. Siitä kympin setelistä jäi vielä vähän vaihtorahaakin. Uskomatonta.

Tänä lauantaina

Että on kylmää. Kunnon ruokaa piti tehdä. Lohikalaa uunissa, muussia oikeista perunoista, omin kätösin pyöritelty ja rypytetty karjalanpiirakka mukaan. Täyttävää, lämmittävää, maukasta. Terveellistäkin on. Toisella lautasella vihreä- oranssi- osasto eli kaalia, porkkanaa ja appelsiinia.

No, siitä porkkana- appelsiinivadista ei sitten tullut kuvaa. Akku piippasi ja latauksen jälkeen oli myöhäistä kuvailla, oli nääs popsittu jo

Retrovaaka valitettavasti toimii ja näyttää oikein hyviä lukemia. Jouluko ja muut pyhät vyötäröllä tuntuu?



Jälkiruokaa. Kevyttä ja riittää vielä huomisellekin.

Pikkusievää

Tästä somasta pikkulaukusta pidän tosi paljon. Näpsä ottaa mukaan kun juhlarekvisiitaksi tarvitaan pikkupeili, huulipuna, rajauskynä ja nenäliina. Pankkikortti kenties. Aiemmin olen maininnut, että olen pöytäliinoihin hullaantunut. No, löytyypä noita laukkujakin moneen lähtöön. Joskus mietin miten jotkut selviävät yhdellä tai kahdella laukulla. Ihan hyvin kai.

Paljon on joskus ruusuja saatu. Syntymäpäivinä ja valmistujaisjuhlissa ja joskus muuten vaan. Kuivatin niitä talteen, laitoin tähän lasiseen isoon maljakkoon. Siis kukkia on oikein survottu sinne, kai niitä on satakunta oikein oikeita pitkävartisia ruusuja. Ei se maljakko alun alkaen ole ollut. Lapsuuden kodista lähtiessäni sain sen mukaani. Monena se on ollut. Kuusi siihen on joskus istutettu, myös joulumänty, erilaisia oksia ja eläviä kukkia, kiviä, leluja. Kaikkea ei voi muistaakaan. Ihmettelen, että se on pysynyt ehjänä kaikki nämä vuodet ja muutot.

Teetä ja sympatiaa

Iltateelle nopeat perussämpylät. En ottanut konetta taikinan tekoon, vaikka mielessä käväisi. Nyt tarvittiin käsinvaivausterapiaa.


Taikinaa vanutellessa tulee mietittyä mieltä painavia asioita, ratkotuksi monen päivän takainen ongelma. Tällä kertaa selvitin mielessäni harmillisia juttuja ja lopputulemaan pääsin. Ainakin itseäni tyydyttävään. Se riittää. Mutta kyllä leipoa voi iloisten ja valoisienkin asioiden kanssa.

Tuoreen leipomuksen tuoksu on niin kotoisaa, leijuu naapuriin asti hetkeksi avatusta ikkunasta.

Pientä puuhaa

Kauppareissulta lauantaikukat mukaan

Broileripiirakkaa omalla ohjeella. Broilerinpaloista oli tarkoitus tehdä jotain ihan muuta. Mielipä voi muuttua matkalla kaupasta kotiin. Kotona sitten ruvetaan katsomaan mitä kaapista löytyy. Pohja ruistaikinaa, päälle paistetut broilerinpalaset, paprikaa, purjoa, valkosipulia, munamaitoa, juustoraastetta, suolaa ja mustapippuria. Ananasta oli aikomus laittaa mukaan, mutta niin vain unohtui. Uunissa 225 /n.25min. Makoisaa.

Hempeä pyyheliinateline kylppäriin .

Kahvimylly ja kolhuja kokenut maustelokerikko nousivat pitkästä aikaa takaisin keittiön seinälle. Hankala olisi ollut yksin laittaa, mutta apurina oli kaikessa niin kätevä kummipoikani. Eikun niin päin, että minä olin ihan vähän apuna.

Matkalla valkoisessa

Nämä kuvat eivät sanaselityksiä kaipaa, vai..

Päivä pitenee

Tuntuu, että tiistai on viikonpäivistä jonkinlainen välimalli. Ei ole viikkoelo vielä päässyt kunnolla vauhtiin, jotenkin mieli lilluu menneen vapaan ja viikonlopun maisemissa. Sanomalehtikin on tiistaina ohuenlainen ja kaupoissa on vähemmän ihmisiä kuin muina päivinä. Keskiviikkona viikko taittuu ja henki kulkee jo sujuvammin. Iltapäivällä ollaankin jo voiton puolella ja ajatus karkailee viikonloppua kohden. Tällä lailla muistan ajatelleeni jo lapsena.

Mutta eiköhän koeteta elää täyspainoisesti kaikkina viikonpäivinä.

Syyskesällä tehty mustikanvarpukranssi on vielä muodossaan.

Kyllä päivä on selvästi pidentynyt. Tänään neljän kantissa iltapäivällä työstä tullessa oli niin valoisaa, etten vielä sytyttänyt kynttilöitä palamaan etupihan lyhtyihin. Kunhan ilta vähän pimenee, kynttilät palavat myös takapihan terassilla.

Lampun paikka

Tarvitaanko lukuvalo vai penkomisvalo?

Vai molemmat. Kotona on pieniä lamppuja joka puolella, en oikein pidä kattovaloista. Eteisen katossa se taitaa olla melko välttämätön, mutta muualla pärjää pienemmillä valonnäyttäjillä.

Minulla on uusi vanha lamppu, työvalo. Siinä on tosi pitkä johto ja pari niveltä. Se on ollut lapsuudenkodissani varastossa ihan hirveän kauan ja sen valossa on näprätty, askarreltu, hiottu ja naputeltu kaikenlaista. Vuosien aikana ajattelin, että kyllä se vielä paikkansa löytää ja astuu uudelleen palvelukseen. Nyt toin sen omaan kotiin sovitukseen. Ei vielä mitään tietoa mihin se sijoitetaan. Pitää siis silmäillä ja sovitella.

Talvitunnelmaa

Viimeisenä lomapäivänä tietysti harmittelin, että vapaat ovat taas tällä kertaa ohi. Siivosin lehtikorin ja järjestelin paikkoja. Tavanomaista ruuanlaittoa. Luin viimeiset sivut kirjasta "Kolmen kuun kuningatar". Ulkoilin varastoon. Arkielämässä ei ainakaan metsähiihtoa voi harrastaa muualla kuin tietysti valaistuilla laduilla. Päivänvalossa on mukavampaa.

Maitotonkka kotiportailla

Hiihtoreissulla kuvattua. Autolla muutama kilometri kotoa ja sitten metsään. Täytyy sanoa, että tunnelma aavistuksen hämärtyvässä metsässä oli kuin sadussa olisi hiihdellyt.

Aittavanhus vartiossa




Maitolaituri talviunilla

Väriä elämään

Tulin huomanneeksi, että punainen väri on hiipinyt jälleen keittiööni. Lämmön, rakkauden ja elossaolon väri. Harkiten tai alitajuisesti, vaikea sanoa. Punainen siivilä on joululahja ystävältä, muut punaiset ovat vanhaa varastoa. Näillä mennään sydäntalvi. Kun aurinko alkaa kunnolla paistaa, kaivetaan varastosta ensin keltaisia ja kesää kohden vihertäviä liinoja.

Tänään kirpparikierroksella minua veti puoleensa Marimekon "Poloneesi"- pöytäliina. Punaista ja kultaa. Tanssiinkutsuun oli vastattava ja kaivettava kukkaro esiin. Pakko. Kuva näemmä vääristää väriä, luonnossa ei ole ollenkaan noin violettiin vivahtava.

Paluuta menneisyyteen

Tältä fasaani- vadilta tarjoillaan vain harvinaislaatuisissa tilaisuuksissa. Sarjasta jäljellä olevat lautaset odottavat uutta juhlaa tulevaksi. Toisaalta, miksi säästellä? Voisihan niitä käyttää hiukan useammin.

Ennen mummin arkea...

... nykyisin minun aarteita

Isoisäni oli varsin taitava sorvailemaan puuta ja metallia. Lukkoseppän vikaakin oli. Jäljelle ovat jääneet seinää koristamaan lukuisat esineet mm. nämä avaimet, joista yksi on toiminut erään nimeltä mainitsemattoman kaupungin kirkon viinikellarin avaimena. Kellari on edelleen, mutta lukko on vaihdettu. Niinpä.

Sukua seinällä. Ylimmäisenä isoisäni sisarensa kanssa potretissa, vakavina.

Samat hyytävät pakkaslukemat kaikissa niissä paikoissa, joissa viikon aikana olen käynyt. Lumisissa maisemissa kuvattavaa olisi riittänyt enemmänkin. Mutta kun paleli niin vietävästi.