Mä olen niin pienoinen

Tippa linssissä koko päivän, ainakin minulla toisella kummilla, tunnustan. Kastetilaisuus kotona läheisten läsnäollessa ja uuden kodin siunaus samalla iskulla. Oli mulla nieleskelemistä. Miten sitä niin herkistyykin. Jäi yksi virsikin alkutekijöihin kun vesi kieri silmissä ja pala kurkussa. Laula siinä sitten. Lapsi oli kuin unelma koko toimituksen ajan, vaikka aloitus venyikin jonkin verran. Juhlaväki oli kyllä asemissa, mutta papilta unhottui kastekynttilä ja eikun pikapikaa hakemaan. Onneksi ei ollut pitkä matka, pienen paikkakunnan etuja. Siinä välissä pääosan esittäjä siemaisi tissitankkauksen.

Kaikki oli niin kaunista kukkia ja kattauksia myöten puhumattakaan tarjoilupuolesta, joka on minulle kovin mieluinen osa juhlaa. Ja jotainhan siitä tarjoilusta vyötärölle tai lähinnä vyötärön seutuun taas epäilemättä jäi. Mutta oli herkullista.

Koiruli oli saanut juhlasomistuksen eikä ihme kyllä ravistellut rusettia pois. Multaa se kyllä kukkapurkista söi toimituksen aikana. Hyvät juhlat!

Rauhassa

Kesälomasta on jo aikaa. Vai onko? Mihin tämä alkusyksy katosi, meneekö aika eteenpäin nopeammin kuin ennen vai olenko minä vaan hidastunut? Lähiajalle osuu useita juhlapäiviä, ensimmäinen niistä jo huomenna. Mekko on silitetty, lahja valmiina pöydällä, mieli mietteliäänä. Huomisen juhlan vauvalla elämä edessä.

Vapaalla menen metsään. Metsä on rasittuneen kehon ja mielen parannuspaikka. Satakoon tai paistakoon, ei mitään väliä. Pakko päästä tankkaamaan metsäenergiaa ja raitista ilmaa, päivänvalon aikaan. Istumaan vielä rannoille ja tuijottamaan vapaata vettä. Vapauttaa samalla omat ajatuksensa, palata ajassa taaksepäin, tehdä valintoja ja antaa itselleen lupa olla rauhassa.

Valmisteluja

Juhlapäivä on ollut tiedossa jo monta viikkoa ja ajatuksissa on ollut, että "ehtiihän sitä". Joopas. Nyt alkaa tositoimet. Ensinnäkin ei ole mitään päällepantavaa, kaikki vaihtoehdot on plärätty läpi. Tai jospa alkais yhdistellä niitä epäsopivia, tuleeko niistä sopivat. Shit, tähän mennessä ei ole vielä nakuna tarvinnut mennä. Kai nytkin jotain löytyy. Itseni tuntien valinta jää viime tunneille ja päälle kiskotaan se eka vaihtoehto.

Toisekseen servietit on valitsematta, vaihtoehtoja ihan kaksin kappalein.

Kolmanneksi, tukka ei oo hyvin, ainakaan vielä. Neljänneksi, juhlanamut ovat vielä tekeillä. Siis tekemistä vaille valmista. Ne on noi herkun väriset imelät vaaleenpunaiset teelmät.

Viidenneksi, itse juhlan aiheuttajalla ei ole näitä murheita. Hän on valmis kastemekkoineen täysin tietämättömänä ympärillä pyörivästä juhlasirkuksesta. On se onnellista!

Lepopäivän ratoksi

Mikä ihana päivä, aamusta alkaen.

Metsävermeet päälle ja kohti pusikoita. Mukana kantarellikoira Iita. Suppikset ja kantarellit herättivät koiran mielenkiinnon, mutta torvisienistä se ei ollut moksiskaan. Suppisesiintymässä Iita makaili ihan muina koirina, eikä olisi luovuttanut yhtäkään kerättäväksi. Pois komennettuna menikin sitten lähelle mättäälle mököttämään. Muutama tunti talsittiin mättäitä ja mäkiä nauttien maisemista ja tasaisin väliajoin pyllisteltiin nostelemaan sieniä kyytiin. Iita paineli siksakia ympärillä ja makaili tyytyväisenä mättäillä. Vaara oli lähellä kun kyy luikerteli polun vieressä ja pahaa aavistamaton koira hyppeli etenpäin. Kovaääninen pikakomento koiralle ja väistäminen onnistui. Hyi olkoon miten ällön näköinen luikero se kyy oli. Puistatti. Jostain syystä ei tehnyt mieli työntää kättä heinikkoon vaikka siellä olikin kutsuva sienirykelmä. Mutta tulihan noita eväitä taas ihan riittämiin.

Syksyä

Ei ollut enää asukkaita lintupöntössä, ei kuulu ollakaan. Kaikki hiipuu. Pihalla kukkivat vielä krassit täyttä päätä. Pikkuhiljaa piha kuitenkin luovuttaa kesän syksylle. Haikeeta on. Krasseja toin myös sisälle maljakkoon. Viikko sitten torilta ostettu syyskimppu voi vielä hyvin ja ilahduttaa olkkarin pöydällä. Krassimaljakoita on siroteltu tasoille ja pikkupöydille. Metsä kutsuu ja minä vastaan. Kumppareissa ja verkkareissa kuljeskelen siellä täällä. Kyllä tää tästä rauhottuu jahka sateet iskevät.

Tämän päivän kolme kovaa kohdetta oli kantarellit, mustatorvisienet ja suppilovahverot. Niin paljon ja pienessä ajassa, että riitti jakaa useammallekin mm. kipsijalkaiselle, jolta jää tän syksyn reissut tekemättä. Rouskuja varten teen eri reissun. Ja niitä kuulkaas on niiiin paljoooonn...

Kuutamokeikka

Viimeisiä kauniita syyspäiviä viedään. Maisemia pitää tallentaa verkkokalvolle sen minkä vaan suinkin ehtii. Jokusen kuvankin voi ottaa, mutta niihin ei saa talletettua syysrannan tuoksua, ei kaislan hiipuvaa terävyyttä kädellä eikä joutsenen siiven suhinaa.

Pitkän tovin kävelin metsässä, poimin sienen sieltä, toisen täältä. Ei mitään kiirettä, ei suuren saaliin tarvetta. Silti tuli koppa täyteen. Pian täytyy kerätä muutakin metsästä. Mustikan- ja puolukanvarpuja, sammalta, liekoja talven koristeita varten.

Metsässä alkoi hämärtää, mutta rannalla oli vielä valoa. Kuu on lähes täysi.

Piirakkaaaa

Mulla alkaa pian tulla korvista ja ehkä jostain muustakin paikasta eri sortin sieniä. On nimittäin tehty kaikenlaiset sienisörsselit monenlaisilla lisukkeilla. Ja syöty hyvällä ruokahalulla. Ajattelin tänäänkin pyöräyttää jäljellä olevat kantarellit pannulla ja hauduttaa kerman kanssa, mutta päädyinkin tekemään piirakan.

Omalla ohjeella ja jälleen kerran näppituntumalla, ei pettäneet näppimitat tälläkään kertaa. Kantarellit purjosipulin kanssa kuulotettuna ja muna+ kerma+juustoseokseen ripottelin vielä kuivattuja mustatorvisieniä. Saalis on ollut tänä syksynä niin runsas, että mustiksia raaskii ripotella joka ruokaan mihin vaan ikinä sen maun kuvittelee sopivan. Hyvää on, huomenna saatan syöttää muillekin.

Syyskimppu

Eilen siinä Kahvila Kanelin vierestä torilta tarttui mukaan syyskimppu. Made just for me- hahaa. Oli niin mukava, puhelias, komeakin mies kimppuja tekemässä. Juttua piisasi, kivaa small talkia siinä kimpun tekemisen ohessa. Bisnesmies. Jäi kiva mieli eikä kukkarokaan tykännyt huonoa. Joka lauantai haluaisin torikimpun, mulla on vaan tori niin hitsin kaukana. Siis sellainen oikea tori, ei sellainen kolmen kojun kasa, jota täällä päin näkee. Sorry vaan.

Kahvilla Kanelissa

Yön yli ja yksi päivä Kuopiossa, pikaisesti siis. Mutta tälläkään kertaa en missannut käyntiä Kahvila Kanelissa. Muutaman askeleen päässä torilta, siis keskellä kaupunkia. Tilat kolmessa kerroksessa, ahtaasti mutta viihtyisästi. Pieniä erilaisia pöytäryhmiä, vanhoja huonekaluja, sohvia. Ympärillä kotoisaa katseltavaa. Taustalla jazz- musiikkia mun makuun. Herkulliset tuoksut jo ulko- ovella. Tällä kertaa tankkasin suolapalaa teen kanssa, että jaksaisi kauppakierroksen.

Lion

Meillä kotona oli näitä kahvilusikoita vuonna jotain, kauan sitten. On ne vieläkin olemassa ja hyvässä kunnossa. Alunperin nämä on suunniteltu v.1958 ja uustuotantoon tulivat äskettäin, taisin viime vuoden puolella nähdä nämä hyllyssä. En raaskinut vielä silloin ostaa. Hackman valitsi Bertel Gardbergin Lion- aterinsarjan juhlavuoden tuotteekseen, siis viime vuonna todellakin. Ilahduttaa minua ja muita yksinkertaisesta modernista muotoilusta pitäviä. Aterimia on hiukan suurennettu alkuperäisestään nykypäivän kattauksiin sopivammaksi. Mulle olis käyny se vanha pienempi ja sirompi.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että vähitellen hankin koko sarjan, näistä on aloitettu.