Lamppu

Keittiön pöydän päälle haluan uuden valaisimen. Vaikeutta on valita. Kyläillessä silmäilen tuttavien valaisinvalintoja ja mielikuvittelen niitä omaan kotiin. Oma sisustukseni on sekalainen, ostettua ja matkan varrella saatua sekä perittyä. Kotoista ja kynttilänvalossa jopa viihtyisän näköistä. Ja kun villasukat jalassa istuu sohvan nurkassa puikot kilisten kutomassa uusia jalanlämmittimiä, ei näkökenttään kaikki kurjuus ja epäsopivuus edes osu.

Valon näyttäjän tulee siis näyttää riittävästi valoa, jotta näen aamuisin lukea lehdet ja iltaisin puuhata pöydän ääressä syömisen lisäksi muuta. Suositeltavaa on, että sen ulkomuoto miellyttäisi silmää. Onhan täällä huushollissa muutakin, jonka toivoisi olevan enemmän yhteensopivaa ja silmää miellyttävää, vaan kaikki aikanaan ja varantojen mukaan. Tavaroiden poispakkaaminen ja hyvästijättö ei maksa mitään. Jatkan siis varovaista karsintaa, hiljaa hyvä tulee. Ylläoleva valaisin näytti tosi hyvältä ystävän kauniissa keittiössä.

Lamppu

Sisustuskauppakierroksella hiplailtiin upeita ruokapöytiä, tuoleja ja valaisimia. Hinnoissaan tuntuvat olevan. Divaanissa silmäni iskeytyivät kuinka ollakaan divaaniin, joka kaikin puolin paitsi hinnaltaan olisi ollut minulle sopiva. Syrjäsilmä tavoitti ikkunapöydältä yllä olevat valaisimet. Kahta kokoa, kahdenlaista varjostinta tarjolla, kangasta ja neuletta. Varjostimen suuntaa voi säätää.

Voi hyvä hykkyrä, oikean ratapölkyn pätkä ja varjostin palmikkoneuletta- yhdistelmä. Kaunis valo. Tämä kolahti suosikiksi! Rahat vaan tällä kertaa säästyivät, koska juuri näytille tulleissa yksilöissä oli keikkuvikaa ja uudet oli laitettu tilaukseen. Nämä menevät paluupostissa takaisin valmistuspaikkaansa Hollantiin. Hinta kerrotaan kolmella numerolla eikä numeroiden välissä ole pistettä....hmm. Yhdistetty synttäri- ja joululahjako on tässä? Joulupukille on osoitettu jo kameratoive, kellekäs tämän kuiskaisi? Helinä- keijulleko ?

Tikkaat

Nyt minä ne sain, omat tikkaat.

Heinäseipäiden uusiokäyttöä.

Made by kummipoikani Ville.

Ensimmäinen tikkaiden palvelustehtävä on ruveta kasvutueksi ruusupavulle, jolle ei sopivaa kiertelyapua ole ollut. En halua viritellä mitään narusysteemejä seinään eikä vanha valkoinen tukiristikko enää ole oikein mistään kotoisin. Ei ehkä edes hätätilassa. Aika on suhahtanut jo sen ohi.

Täyttä tavaraa ovat, painavat. Katsotaan mihin tehtäviin ne vielä pääsevät jatkossa.

Bai tö wei, tikkaista lisää täällä.

Mua lemmitkö vielä oi Kustaa?

Kustaa saapui tänään. Häntä saatteli kaksi henkilöä, varoen ohjasivat portaat ja väistelivät ovipielet. Muutaman tunnin hän joutui odottelemaan eteisessä, mutta illalla odotus palkittiin. Oli vain minä ja Kustaa ja ihmetys...haluaako hän makuuhuoneeseen vai jääkö olohuoneen puolelle. Vaatimattomana hänelle keittiökin olisi kelvannut. No, makuuhuoneeseen sitten pohdinnan jälkeen suuntasimme. Suhde on vielä niin nuori niin nuori, vasta eilisillasta olemme tunteneet.

Nyt Kustaa on vallannut l 120 x s 40 x k 110 mittaisen tilan ja saanut sisuksiinsa tärkeitä tavaroita. Vaiheessa vielä ollaan, suunnitelmat ja sisustustoimet alkutekijöissään, toiveet kuulematta.

Ensipotretti otettiin, säätöä seuraa...

P.S Kustaa haluaa uuden maton eteensä. Että sellaista.

Componibili- peli

Anna Castelli Ferrierin Kartellille suunnittelema liukuovellinen säilytinsarja, joka käy paikkaan kuin paikkaan; yöpöydäksi, eteiseen, olohuoneeseen, työhuoneeseen, kylpyhuoneeseen..Malli ollut tuotannossa yli 40 vuotta ja sen suosio on edelleen valtava!

Hankin kolmiovisen pyöreän pöydän, kaksi kappaletta. Italiasta tilattiin, kun ei niitä täällä pikkukaupungissa ihan hyllyssä ollut. Tai siis oli, mutta punaisena ja kaksiovisena. Näpsän näköinen oli sekin. On näitä muunkin mallisia, mutta pyöreä miellytti enemmän.

Componibili on nimeltään tämä systeemi. Tänään sitten pelasin tätä peliä eli sovittelin ja mallailin pöytiä eri paikkoihin. Tällä hetkellä ne jäävät makuuhuoneeseen yöpöydiksi. Erityismaininta vielä, että nuo kolme lokerikkoa vetävät uskomattoman määrän tavaraa.

Levoton lauantai

Levottomuus oikeastaan alkoi jo eilen. Loma alkaa ja aika laukkaa niin nopeaan, etten meinannut ymmärtää koko loma- ajatusta. Voiko loma tulla ns. yllätyksenä? Kyllä voi näköjään. Voi johtua myös siitä, etten koskaan aikaisemmin ole ollut tähän aikaan lomalla.

Aamulla rimpuilin päänsärkyä vastaan ja sainkin sen taltutettua puoleenpäivään mennessä. Uusi pilkkupussi sattui silmään kauppareissulla, meikkipussiksi sopiva ja hinta myös 2,50€.

Makuuhuonemuutos on edelleen vaiheessa, ensi viikolla laitetaan puuttuvat listat. Vaaleat uudet tapetit, valkoiset tyynyt ja sänkypeitto sekä matot tuntuivat yht`äkkiä pliisuilta ja liian ilmavilta. Seinille en ole ripustanut vielä mitään. Tauluja, valokuvia ja pientä koristesälää lojuu siellä täällä. Jotain maadottavaa puuttuu...käsi siis syvemmälle yläkaappiin ja mylläämään varastoa. Kukkakuvioiset tyynynpäälliset tähän hätään.

Pitkästä aikaa näyttävät kivoilta, ainakin mun silmin.

Saippuasäilö

Karpaattien kello alkoi kukkia kylppärin ikkunalla. Se on niin kaunis kukka, ettei kylppärin kaihdinta enää halua vetää alas. Eipä tarvitsekaan, ei siitä ikkunasta kukaan yllä kurkkimaan. Samalla kun ostin valkoisen sinkkilaatikon noille kelloille ostin myös kaksi samaa sarjaa olevaa koukullista ruukkua.

Niille ei ollut sopivaa paikkaa ulkona niin ne jäivät kylppäriin saippuapalojen säilyttäjäksi. Tai myöhemmin jonkun muun pikkutavaran paikaksi


Tänä vuonna pihakukat ovat sävyiltään erilaisia vaaleanpunaisia ja valkoisia. Siis tällä hetkellä. Itseni tuntien kukkatouhu lähtee vielä lapasesta ja loman aikana kukkien kastelija varmaan taputtaa innoissaan kätösiään. Hommansa on sitten pitää kaikki hengissä sen aikaa kun olen poissa kotoa. Pitää ruveta varovasti kyselemään kuka ottaisi pestin.

Pilkkuja ja ruutuja

Olen pitänyt ruudullisista kuoseista aina, mutta nyt hoksasin, että pilkutkin ovat ihan kivoja. Kohtuullisen sopivissa määrissä. Ruutu- pilkkuyhdistelmä ei hassumpi olekaan. Kaksi tyynyä nökötti kaupan hyllyllä selvästi odottamassa pääsyä juuri tänne.

Pikkupyykkiä ulkona...



..ja myöhemmin sisällä. Kaappiin nämä tietenkin menivät, piti vaan mallaillla




Jos puutyöt innostavat niin näitä pyykkipoikia voi veistellä ajankulukseen ja hyödykseen.


Ei se ainakaan Strömsössä vaikealta näyttänyt, siellä tosin kaikki käy kädenkäänteessä ja hymy huulilla.