Valintoja

Tähän kesään en  ole ollut valmis vielä yhtenäkään päivänä. Aika rientää, kello käy ja arki vie. Käsittämätöntä vauhtia. Velvollisuudet pitää ajallaan hoitaa ja työssäkin käydä.

Kuten joka vuosi, niin nytkin olen yrittänyt hillitä ostohimoa kukkamarkkinoilla. Hyvin on toistaiseksi mennyt.

Omatekoisessa, pienessä ja vaatimattomassa kasvihuoneessa kukintoja tehtailee jo aikuistuneet tomaatintaimet. Yksi keltainen siro lähes jo syötävä tomaatti on vaivihkaa kehittynyt. Tässähän ollaan kohta omavaraisia. Viime yöksi peittelin taimet vielä harsolla sadon turvaamiseksi, kun yö oli tosi kylmä näillä seuduilla.

Savon torilla koetin vältellä kukkakuopat enkä langennut piärynöihin ( tomaattilajike ymmärtääkseni ) enkä pelarkonioihin.

 Hellesäässä riitti kun katseli ja ihasteli torin kukkamerta. Jäin kuuntelemaan nuoren puutarhurin kaupantekoa. Minua kovasti miellytti tapa millä hän luovutti jokaisen kukan, amppelin ja taimen ostajalle. Hoito- ohjeet joka kukalle, pieni tarina kukan alkuperästä ja kasvuympäristöstä, huumorilla ja hauskoilla sanankäänteillä höystettynä. Joka täti lähti kotiin hymy huulilla, minä myös terassihortensia kainalossa..Lapsellista ja naivia voi jonkun mielestä olla ja miksei ollutkin, mutta hyvä mieli siitä tuli.

Tänään istutin hortensian isoon ruukkuun. Juoppo kukka kun on niin on lomakastelijan helpompi hallita kastelutoimia. 

Loma siis lähestyy ja taas puuttuu matkalaukku, iso pitää olla tällä kertaa.

Kesä tulee, oletko valmis

Orava venytti itseään huippumittoihin lintulaudoilla. Siis silloin kun siellä vielä oli evästä tarjolla. 

Hauska sitä oli seurata silloin kun ei muuta viitsinyt puuhata. Aloin ymmärtää niitä mummuja ja pappoja jotka korkean iän, sairauden tai muun syyn takia eivät enää kiirehdi päivän askareisiin tuulispäänä vaan käyttävät aikaansa seuraten lintulaudan tapahtumia.

Tomaatintaimet venyvät ikkunalaudalla ja odottavat parempia ilmoja. Kasvihuonetta minulla ei ole vaan kehittelen niille milloin mistäkin aineksista suojaisan paikan kasvaa. Tämän vuoden luomus odotuttaa vielä inspiraatiota.

Venytetty on myös korvien väliä niin työssä kuin vapaalla.

Pieni loma pitäisi pitää että jaksaa odottaa kesälomaa. Ei siihen kovin pitkästi enää aikaa ole.

Viikonloppuna lämpenee. Lepäilemisiin, paimenkoira Muru näyttää mallia..

Tämän minä muistan talvella

Aamulla seitsemän maissa ilma oli linnunmaitoa ja maisema marenkia. Tai miten sen kauneuden ja tuoreen nousevan päivän ihmeen oikeilla sanoilla osaisi kuvailla. Ei mitenkään, pitää nähdä ja kokea, painaa mieleen.

Illalla leppoisat löylyt rantasaunassa, istuskelua laiturilla. Muurikalla tukevat pihvit lisukkeineen ja sopiva määrä palanpainiketta. Kahden jälkeen yöllä oli hetken pimeää, auringon noustessa hiippailtiin nukkumaan.

Unohdettiin arki ja vaihdettiin kuulumisia. Kevennettiin mieltäkin. Maailma ei keikahtanut mihinkään suuntaan eikä minkäänlaista mysteeriä ratkottu. Mutta tosi ystävien seurassa oli ja on  hyvä olla puhuttiinpa ihan mistä vaan tai vain istuttiin hiljaa yön hämärässä tuijottamassa tulta.

Harjoitellaan lomalla oloa

Vielä viime yön unissa seikkaili työminä. 

Oli menoa paikasta toiseen ja tärkeistä tapaamisista olin myöhästymäisilläni. Puhelin kiusasi omituisella soittoäänellään ja tietokoneen ruutu ryttyili. Muistiot olivat kirjoittamatta. Olin tärkeä.

 Heräsin neljältä lampaiden määkinään. Hetken ihmettelin kuuluivatko äänet uneen vai olivatko todellisia.

Totta olivat. ( Valta)tien toisella puolella kesätyötään tekee lammasperhe, parinsadan metrin päässä jos tuosta suoraan pinkaisee naapuripihojen läpi. Ei ihan näköetäisyydellä, mutta yöaikaan hyvinkin kuuloetäisyydellä. Päivällä liikenteen äänet peittävät lammasäänet.

Nousin ylös ja hiippailin kirkkaassa aamussa postilaatikolle. Aamukahvin nautin takaterassilla villasukat jalassa. Muita ääniä lampaiden määkinää lukuunottamatta ei kuulunut pitkään aikaan.

Harjoittelin lomalla oloa. Menin nukkumaan vielä hetkeksi kun muut alkoivat heräillä ja hankkiutua ansioon.

Päivän mittaan kääntelin kylkeä sisällä sohvalla ja kävin välillä hoitamassa kukkapenkkejä. Tuijottelin taivasta ja seurasin pörisijöitä kukkien joukossa. Tein kukkiensiirto suunnitelmaa. Tekemättähän se jää mutta mitäpä sillä niin väliä. Saattaahan tuota innostua mutta voipi olla innostumattakin.

Huomenna kuitenkin haen puuöljyä terassin käsittelyä varten.

Simmareissa Semmareita kesäyössä

Olisihan se ollut synti ja ja iso häppee jättää kuorolaulut väliin.

Seminaarimäen mieslaulajat nimittäin konsertoi vain kilometrin päässä kotoani. Järven rannassa. Ilma mitä parhain, aurinko porotti ankarasti niskaan vaikka pahin helle oli jo taittunut. Lämpötila kotoa lähtiessä 25 ja melkein saman verran vielä iltayöstä kotiin palatessa.

Järvellä monet soutelivat ja seilasivat uimavaatteissa, simmareissa ja kuulivat loppuun saakka hiotun kuorolaulun maksamatta pääsylippua mutta kyllä tämän porukan esitys on nähtäväkin. Täydellinen show sanoisin. Minä ainakin nautin täysin siemauksin.

Loman voisi kehnomminkin aloittaa.

Vapaita päiviä

Muutaman päivän vapaa on edessä. Tunnit on tienattu kiireisempänä aikana, joten nyt on aika tasoittaa. Paras vapaapäivä on ensimmäinen jolloin voi suunnitella ja odottaa mukavia asioita. Loput päivät menevätkin omalla painollaan ja nopeasti.

Nyt ei mennyt ensimmäinen päivä ihan putkeen. Päänsärkyä parantelin pitkälle iltapäivään ja kärvistelin makuuasennossa viileässä makuuhuoneessa. Ulkona paistoi päivä juuri niin kuin sen olin toivonut vapaapäivänä paistavan. Pihatöihin pitäisi päästä.

Naapuritontilta kuului haravan rapsutusta, kovaa ja vielä kovempaa puhetta rouvien vaihtaessa puutarhavinkkejä ja ihastelevia lausuntoja kukkapenkkien tulevasta loistosta.

Tilapäisesti virkosin syömään ja lukemaan artikkelia lehtokotiloiden torjumisesta. Syöminen tai ajatus pihan valtaavista lehtokotilolaumoista uuvutti jälleen unten maille.

Hiukan ennen kaupan oven sulkeutumista kävin ostamassa runkoruusun. Ei kai ne lehtokotilot liukasta kukkapurkin reunaa nouse syömään tätä ihanuutta? Ansat viritän pihalle ja silmä kovana tulen vahtimaan tonttia iltaisin.

Lehdellä sanottiin, että hyvin valmistettuna puhtaat lehtokotilot ovat syötäviä. Niin varmaan, ei houkuta.

Jäiden lähtöä odotellessa

Viikon ainoa oikea vapaapäivä. Rannoilla kuuntelemassa jään ja veden liikettä sekä lokkien kirkunaa. Harava oli kädessä mutta eipä sille paljoa työtä ollut. Olinpahan tekevinäni jotain. Linnunpönttö oli pudonnut kanervikkoon ja sen uudelleen ripustaminen vaati tikapuut ja kansalaisrohkeutta kiivetä kiikkeriä askelmia pitkin.

Päivä paistaa sääennustajan mukaan vielä huomennakin, minä katselen sitä paljolti auton tuulilasin läpi. Aamulla velvollisuus vai pitäisikö mieluummin sanoa mahdollisuus olla avuksi kutsuu.

Mitä tänään syötäisiin

. 

Ja mitä sitten huomenna ja kaikkina näinä pyhinä. Ei kirkastunut päässä mikään oivallus.

Ruokakaupassa jouduin siihen ostoskiimaimuun joka ympärillä vallitsi. Hirveä pelko vissiin että ruoka loppuu huomisen aikana. Sain kuin sainkin kärryn täyteen, eikä ollut edes vaikeaa. Seurasin vaan muuatta perheenemoa joka ostoslista kädessä määrätietoisesti eteni hyllyltä toiselle. Otin sitten vähän samansorttista omaan kärryyn ja jätin noin joka toisen ja välillä joka kolmannen artikkelin ottamatta. Ei pahat ostokset ollenkaan. Näyttää siltä, ettei kauppaan tarvitse mennä ennen ensi viikkoa.

Ruuanlaiton, ulkoilun, levon ja lueskelun lisäksi koetan noudattaa myös tuota keskimmäisen kuvan reseptiä.

Eiköhän pyhät tälläkin ohjeella taitu. 

Hyvää Pääsiäisaikaa!

Game over, arki alkaa

Huomenna joudun vierottautumaan viime päivien oleskelupaikasta. Yöt olen kuitenkin nukkunut makuuhuoneeni pehmeässä vuoteessa kahden peiton alla. Autuaasti vähintään kahdeksan ja välillä kymmenen tunnin yöunia.

Arjen alkaminen tuntuu sen verran harmittavan, että unta ei taida tulla montakaan tuntia plakkariin tulevana yönä. Jo iltapäivällä alkoi päässä surista hajanaisia muistikuvia ennen lomaa kesken jääneistä työsuorituksista.

Mitään toimia aamuisen lähdön helpottamiseksi en ole vielä kyennyt tekemään. Ketuttaa työhön lähtö  taas ennenkuin tottuu. Luultavasti jo huomenna iltapäivällä on loma unohtunut.

Voiko olla lähtemättä jos mikään vaate ei mahdu päälle? Pusero kiristää, farkkujen vetoketju ei mene kiinni, sukista jää ikävät rannut nilkkaan ja pohkeeseen.

Silitän varmuuden vuoksi isoimman kaapista löytyvän paitapuseron ja etsin kuminauhavyötäröiset farkkulegginsit. Työavaimet pudotin jo laukkuun. Kyllä tämä kai tästä.

Yksi päivä lomaan

Alkaa olla tämän vuoden työrupeama pulkassa. Sorvin ääreen palaan ensi vuonna.

Vielä muutama tonttutyö juoksuttaa ja  spesiaaliystävää pitää tavata, mutta kohta voi lyödä hanskat tiskiin ja keskittyä oleelliseen. Tarkoittaa siis lepoa ja rauhaa, ruokaa ja juomaa, sohvanmutkaa, villasukkia, lukemista, nukkumista, noin pääpiirteissään. Kynttilänvaloa ja glögiä, suklaata unohtamatta.

Hyasintit tuoksuu täällä. Ulkona pakastaa. Puhallan kynttilät sammuksiin ja menen nukkumaan.

Elokuulle mennään

Muutama kuukausi on mennyt ilman kynttilöiden valoa ja tunnelmaa. Illat alkavat nyt olla sopivan hämäriä kynttilätunnelmointiin. Jotenkin suruisaa, laulun mukaan kesää on jäljellä, mutta kyllä se syksylle vaan kääntyy halusipa tai ei.

Minun talven mustikkani ovat vielä köllöllään mättäissä, toistaiseksi. Piirakkaa kumminkin olen saanut tehdyksi ja suupielet sinisiksi syönyt kuten kunnon lomalaisen kuuluu. Kaikki pakollinen lomatouhu on suunnilleen suoritettu. Pari makkaraa paistettu, kesätapahtumaan osallistuttu, olutteltassa oleiltu, kesätanssit käyty, kesätoreilla hörpitty munkkikahvit. Sukujuhlat, vierailut ja reissut takana. Mitä vielä lomaohjelmasta puuttuu? Nukkunutkin olen eri vuorokauden aikoina riittävästi.

Maalausprojekti tosin odottaa tekijäänsä edelleen. Jospa sitten huomenna tai loppuviikosta. Polttelen ensin näitä kynttilöitä kaikessa rauhassa.

Kekkonen

Linnateatteri Naantalissa Kailon saaressa. Samalla saarella on Muumimaailma, johon ei tutustuttu muuten kuin käymällä Hattivatti- vessassa.

 Kekkonen tuli tutuksi nuoriso-osaston edustajillekin. Ilta oli kuin unelma sään ja paikan puolesta eikä esityksessäkään mitään vikaa ollut. 

Illan päätteeksi steppailtiin vielä kesäkaupungissa ja päädyttiin rantaravintolaan iltapalalle. Tuntuu, että lomalla tuo ruokapuoli on kovasti korostunut. Ei se kai haittaa.

Kaloreita ja kävelyä

Paistaa se aurinko joskus tälläkin lomalla. Kaupunkikierrosta on mukavampi suorittaa ilman sateenvarjoa ja muita kylmän päivän varustuksia. Herkuttelukin tuntui hohdokkaalta ulkona. Syntisen isot herkulliset kaloripommit ihan alkumetreillä nassuun että jaksoi kierrellä kaupoissa ja lampsia pitkin jokirantaa. Onneksi ravitsemuspisteitä oli riittävästi.

Artekin terassilla ihailtiin nälöalaa ja kalusteita. Kaunista ja kallista, ei ostettu mitään, luikittiin siitä pikkuhiljaa kadulle ja jatkettiin matkaa. Ristiin rastiin eri puolilla Turun liikkeitä kunnes alkoi hiukoa. Kyl maar näil eväil tarttis jaksaa.

Ja jaksettiinkin, lähes. Vielä " one for the road "ennen kotiin lähtöä rippikoulutetun suosituksesta. Tämä sentään oli kohtuullisen terveellinen syötävä verrattuna moniin muihin lomalla nautittuihin jälkiruokiin. Juomia ei ole laskettu mukaan. Ne ovat ihan oma lukunsa. Kalorimäärät ovat kuitenkin olleet niin mittavat, että syömisen voisi unheuttaa tyystin pariksi viikoksi. Mutta ei taida pystyä. Kärvistellään sitten syksymmällä.

Kissankellojen aikaan

Kello on käännetty kissankelloille eikä ne soi aamulla 6.30. Tuskinpa soivat ollenkaan, huojuvat kevyessä kesätuulessa eivätkä päästele ääniä. Voisin virittäytyä myös vanamoasemalle kun vanamo on niin kaunis, pieni ja herkkä kukka.

Aamuherätyksiä ei siis ole tiedossa muutamaan viikkoon = L.O.M.A.

Tänä ensimmäinen vapaapäivä meni ihan opetellessa. Heräsin n. 6.30 vaikka olin mennyt nukkumaan vasta hyvinkin puolenyön jälkeen. Pysyttelin punkassa vaikka ei unettanutkaan enää. Pian kyllästyin ja menin keittämään aamukahvetta.

Ponnistelin päätäni tyhjäksi, kahlailin uudet uimatossut jalassa pitkin rantaa ja lueskelin naistenlehtiä laiturin päässä. Iltaa kohden joutilaisuus alkoi jo sujua. Huomenna mikäli sää on yhtä suotuisa, jatkan samalla linjalla. Vaihdan luettavat/ selattavat lehdet tuoreempiin. Muuten ohjelma on sama.

Kotimatkalla piti poiketa saksalaista alkuperää olevaan kauppaan ostamaan edullista body lotionia puolen litran pullo kosteuttamaan auringon kuivattamaa nahkaa.

Sunnuntaikin meni jo

Niin on saatu tämäkin sunnuntai kulutettua.

Päivällä viimeistelin takapihan polun kulkukuntoon. Aika hikinen urakka. Enempään ahkerointiin ei ollut kiinnostusta. Arki alkaa painaa takaraivossa. Mutta eipä hätää, seuraava loma häämöttää jo ensi kuussa. Nyt tuntuu siltä, että viisaasti olen lomani ripotellut tälle keväälle. Matkajalkaa kutittaa jälleen. 

Sisäinen pankkiirini tosin kertoo olevan muitakin sijoituskohteita kuin reissuaminen. Pitää pikaisesti sopia neuvonpito pankkiirin kanssa ja laittaa tarpeet tärkeysjärjestykseen. Pankkiirilla on valitettavasti jalat tukevasti maan pinnalla, minulla taas ei, ainakaan kaiken aikaa.

Viimeinen lomapäivä tällä erää

Viimeistä lomapäivää viedään. Onhan se huominen vielä mutta sitä ei lasketa. Sunnuntaina jo varhain alkaa mieli valmistella paluuta arkeen ja ansioon. Ruumiillista työtä olen vältellyt koko loman ajan tähän iltapäivään saakka.
Nyt joudun lapion varteen mikäli haluan liikkua takaovesta ulos. Ja haluan minä. Olen jo aiemmin lapioinut terassilta polun, joka vie salaisesti roskalaatikolle, pyykkitelineelle ja matonpuistelupaikalle. Se on hyvä reitti lähteä kotoa salaa ( keneltä? )kylälle asioille.
Jotkut tupakoivat vieraani käyttävät polkua mennessään kohteliaasti kauemmas savuttelemaan ettei käry leiju sisään minulle tai naapureille. Vähemmistössä tupakoivat ystävät tosin alkavat olla. Järjen valo on kohdannut useita ja ovat viisaasti lopettaneet pössyttelyn.

Aamupäivän puolella rauhani tuli pahasti häirityksi kun lumenluontiin ihastuneet laajensivat reviiriään katolle. Sitten tapahtui.
Katto tyhjäksi ( toivottavasti jäi kattohuopa ehjäksi, niin rämäkkä rouhinta kuului että hirvitti ) ja lumikasat tämähtivät terassille korkeiksi kasoiksi. Nyt ikkunoista näkyy vain valkoista eikä ovea saa auki. Polusta ei tietenkään näy mitään.
Täytyy hetki vielä kerätä voimia ja lähteä sitten kaivamaan reittiä itseäni korkeamman lumikasan läpi.

Näkkileipää ja laventelia

Kannoin matkakassini sisälle, kaadoin osan sen sisällöstä suoraan pesukoneeseen ja levittelin kosmetiikkaan liittyvät pussukat hyllyille. Sytytin valoja siinä kulkiessani kohti keittiötä. Ja siellä se ällistys minut kohtasi. Muutaman päivän poissaoloni aikana kotimuurahaiset joko olivat syöneet tai sitten siirtäneet lähtiessä ripottelemani kanelit parempaan säilöön. Mutta minne??

Itseään eivät olleet vaivautuneet siirtämään mihinkään. Olivat kutsuneet sukunsakin kylään. Hitto!
Siinä sitten jotenkin ahdistettuna keittiön nurkkaan söin näkkileipää varoen murustelemasta ja haudoin joukkomurhaa. Raidia en halunnut käyttää, koska matkasta väsähtäneenä ja jonkin verran nälkäisenä en tahtonut ulkoistaa itseäni myrkyn vaikutusajaksi.
Muistin ostaneeni ja myös käyttäneeni joitakin vuosia sitten laventelisuihketta, jonka pitäisi olla sekä ekologinen ja hyväntuoksuinen että karkoittaa muurahaiset. Vieläköhän pullossa on ytyä?
Täällä tuoksuu nyt laventelille, liikaakin. Ja muurahaiset jatkavat kokoontumisiaan tosin hiukan pienemmällä alalla. Aamulla Raidia, jos eivät ymmärrä siirtyä naapuriin.
Kuva ei liity muurahaisiin. Tuli vaan mieleen. Vatikaanin Pietarin kirkko on 133m korkea ja sieltä korkeuksista katsottuna turistipolot näyttivät aika lailla muurahaisilta.

Sohjoa maassa ja päässä

Maa aamulla on pelkkää sohjoa ja työhön meno vaatii kunnollista Kimiräikkös- otetta että tiellä pysyy.

Sohjo ja titityy sekä katolta tippuvat lumet kertovat kevään alkaneen. Niin myös keittiöön tunkeutuvat muurahaiset.
Joukkomurhasin ne kaikki aamulla. Kylmäverisesti muurahais- Raidilla. Sielläpähän lattialla kiemurtelivat, en tuntenut säälin häivää. Viimeisiä sätkimisiä en jäänyt katselemaan kun se Raid ei ole ihmisellekään kovin terveellistä hengitellä. Ovi kiinni ja töihin, jäljet korjaisin illemmalla.
Illalla sitten siivosin raadot pois ja siirryin ekomenetelmiin eli ripottelin kanelia arvioidulle muurahaisreitille. Kanelin tuoksussa voi turvallisesti oleilla kotosalla. Pää tuntui kuitenkin yhtä sohjoiselta kuin tie aamulla. Ei se enää aamun Raidista johdu.
Mistä liekin kotoisin, alkava loma parantaa.