Huomenna joudun vierottautumaan viime päivien oleskelupaikasta. Yöt olen kuitenkin nukkunut makuuhuoneeni pehmeässä vuoteessa kahden peiton alla. Autuaasti vähintään kahdeksan ja välillä kymmenen tunnin yöunia.
Arjen alkaminen tuntuu sen verran harmittavan, että unta ei taida tulla montakaan tuntia plakkariin tulevana yönä. Jo iltapäivällä alkoi päässä surista hajanaisia muistikuvia ennen lomaa kesken jääneistä työsuorituksista.
Mitään toimia aamuisen lähdön helpottamiseksi en ole vielä kyennyt tekemään. Ketuttaa työhön lähtö taas ennenkuin tottuu. Luultavasti jo huomenna iltapäivällä on loma unohtunut.
Voiko olla lähtemättä jos mikään vaate ei mahdu päälle? Pusero kiristää, farkkujen vetoketju ei mene kiinni, sukista jää ikävät rannut nilkkaan ja pohkeeseen.
Silitän varmuuden vuoksi isoimman kaapista löytyvän paitapuseron ja etsin kuminauhavyötäröiset farkkulegginsit. Työavaimet pudotin jo laukkuun. Kyllä tämä kai tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti