Tiimispiritiä

Olimme puolivuotuisella hengenkohotusretkellä, koko työporukka. Sellainen on nykyään tapana.

Nyt sullouduttiin kirkkoveneeseen suuntana saari jossain jonkun kilometrin soutumatkan päässä. Menomatkalla se yhteinen sävel ei oikein kohdillaan ollut ja näytti siltä, että johtoairoparikin oli tahdituksesta eri mieltä. Ainakin ajoittain. Kenenkään airo ei lipsahtanut kokonaan hankaimesta jorpakkoon, vaikka yritystä siihen suuntaan oli.

 Jokunen pysyi hyvin rytmissä ja vedossa. Itseni luen siihen mukaan, koska todisteita ei muunkaanlaisesta ole. Olin näes hyvissä tarkkailuasemissa eli viimeisessä airoparissa tuijottamassa kaikkien selkäpuolta ja tapaa jolla kukin aironsa veteen heilautti. Tyyleissä löytyi. 

Muuan kauhoi vettä tosi syvältä ja soutaminen näytti raskaalta, parinsa  hipaisi veden pintaa juuri sen verran, että sai roiskautettua vedet taaimmaisensa syliin. Keskipenkin soutaja onnistui keplottelemaan airon selkänsä taakse, monta kertaa. Ja kaverin avustuksella sai sen keploteltua takaisin paremmin soutamiseen soveltuvalle puolelle. 

Yritin nauttia maisemasta.

Parasta päivässä oli tuleen tuijotus, siis luultavimmin vain omasta mielestäni. Leikkimielisestä kisailusta en jaksa innostua vaikka tiimihengen mukaan siihen osallistuinkin. Ehkä minulla on vikaa päässä ja antennit sojottavat väärään suuntaan. Niin sen täytyy olla. Muut ainakin näyttivät siltä, että olivat tiimihengessä täysillä mukana.

Paluumatka meni jouhevammin ja vauhdikkaasti. Jonkinlainen yhteinen soutuvire oli saavutettu. Kaikilla oli selkeä päämäärä, minulla se oli " äkkiä kotiin ". Airo käväisi selkäpuolella vain kerran siellä keskivaiheilla ja jonkun kerran airot kolisivat yhteen. Rantauduttiin pehmeästi. Tavoite täytetty. Palataan syksyllä taas tiimispiritiä vahvistamaan. Jossain ja jotenkin, kunhan ei soudeta. Pyytää allekirjoittanut.

Sieniaika

Taivas ja vesi sinistäkin sinisempää tänään. Ja suloinen ihana lämpö. Hakkuuaukossa kumisaappaat jalassa oli kieltämättä tukalaa, mutta saalis korvasi kärsimyksen. Korvasienien esikäsittely on tarkkaa hommaa. Liotusta ja keittämistä. 

Osan kuivatan tulevaa varten, ensimmäinen samettinen ja kermainen keitto valmistui keitetyistä sienistä illan kuluessa. Keiton seuraksi ruisleipää ja voita. Sienihullun viikonlopun täydellinen päätös.

Nenänpää punottaa ja otsaankin aurinko löi leimansa vaikka olin suojakerroinrasvat asianmukaisesti sivellyt nahkaan.

Yleensä odotan vesien kunnollista lämpenemistä ennen uimasilleen rupeamista, mutta tänään hikisenä ja kauniista ilmasta huumaantuneena pulahdin veteen. Ja aika pian sieltä pois. Palaan uima- asioille vasta jonkun viikon kuluttua ellei huippunopeaa veden lämpenemistä ennen juhannusta tapahdu..

Oikea pihapäivä

Naapureiden hyvinhoidetut kukkameret vilkkuivat silmäkulmassa, tarkempi tuijotus yli pensasaitojen pakotti vaihtamaan pikku hellepihavaatteet päälle ja alkamaan työn. Nypin, mullitan, kylvän, harvennan, lannoitan ja kastelen sekä lisäksi lausun kauniita sanoja yllyttäen ja kannustaen pihani kasveja näyttämään ns. närhen munat kukoistaville lajitovereilleen. 

Koko päivä meni iltaan asti ja huomenna saa jatkaa. Ei haittaa, en voi valittaa kun äskettäin narisin siitä, etten saanut upotettua käsiäni multaan. Pahasti epäilen huomista innostusta jatkohommiin. Saattaa olla äkkiseltään joku osa kehosta kankea ja kipeä. Veikkaan noita selän jatkona olevia isoja lihaksia ja takareisiä. Viitteitä on jo. Mutta vielä tuntuu hyvältä. Raitista ilmaa, hyötyliikuntaa ja nuppilepoa.

Kohti viikonloppua

Vielä yksi työherätys tällä viikolla. 

Olen odottanut perjantaita nyt enemmän kuin pitkään aikaan. Eipä siinä erityistä ihmettelemistä ole, aina on viikonloppu ollut odotettu. Alkaa ilmassa olla kisaväsymystä pitkän työrupeaman jälkeen.

 Päässä vilisee asioita joita pitäisi ratkaista, asioita joihin pitäisi jonkinlainen kannanotto olla. Ei ole vielä. Metsässä kuljeskelu auttaa asettamaan nappulat päässä toivon mukaan järjestykseen. Voi olla, että joudun menemään metsikköön useampana päivänä. Lähikaupunkimatkakin on tehtävä pikaisesti kun on hankinnoissa Angry Birds- tavaraa lähetettäväksi rapakon taa. Tällä kertaa survon viemiset sukulaismiehen matkalaukkuihin. Saavat sukulaispojat sitten nautiskella peleistä ja muusta tirppasälästä.

Pullatehdas

Alkuillasta pyörähti pullatehdas käyntiin. Kun multaan ei käsiään saanut upotettua piti vatvoa taikinaa. Rullapullaa paistui monta monta pellillistä. Näin suuri määrä tehdään vain tilauksesta. Lähiaikoina on näes tulossa pullanhimoisisa vieraita. Mielelläni syötän herkut niille joiden vyötärönympärykseen ei tällainen pahemmin vaikuta. Minun ei sopisi sortua enempään kuin yhteen pullaan eikä siihenkään päivittäin. Mutta näin tuoreeltaan kahvin kanssa useampi pehmeä kanelinen pulla maistui lähes jumalaiselta.

Pihatuhoa ja pioniparka

Takapihalta ja tontin reunoilta kaadettiin puita. Osa niistä oli jo lahoja ja tiensä päähän tulleita, osa muuten vaan liian lähellä taloa. Viime aikojen myrskyissä niistä on irronnut ja lennellyt katolle, terassille melkein ikkunoihin saakka varsin vahvoja oksia. 

Osa puista oli kaadettu kun olin muutaman päivän poissa kotoa. Melkein itku pääsi kun yksi puista oli mätkäytetty keskelle pikkiriikkistä pihaani. Sinne jäi alle pionit, syyshortenisia, sireeni, alulla olleet ukonhatut, raparperi ja paljon muuta. 

Runko on jäänyt useiksi päiviksi odottamaan muitten puiden kaatoa ja poisvientiä. Rumat sanat vilisevät päässä tänäänkin kun olisi ollut tilaisuus puuhastella kukkapenkkien kimpussa. Mitä hemmetin tunareita on ollut asialla. Mielestäni ammattitaitoinen puunkaataja kaataa puun lähes postimerkin ( tai ainakin iiison postimerkin ) tarkkuudella oikeaan paikkaan. Niin, laihan ymmärrykseni mukaan tilaa olisi ollut mätkäyttää puu väljemmillekin vesille. Että pistää vihaksi. 

En kuitenkaan tohdi mennä päätä aukomaan kyseiselle puumiehelle, saatan nimittäin olla väärässäkin näissä suuntausseikoissa. Motkotan sujuvasti muille. Eihän se mitään auta, mutta helpottaa tässä tuskassa kun ei vielä pääse sormiaan tunkemaan multaan.

Helpotusta tarjosi naapuri pensasaidan ylitse ja ojensi muutaman tomaatintaimen. Ne pitää istuttaa suureen purkkiin ihan lähiaikoina. Ja eikun satoa odottelemaan.

Vapaita mutta ei pyhiä ajatuksia

Pyhävapaa keskellä viikkoa. Voiko sopivampaa vapaata olla. Joo, voi, viikon kestävä pyhävapaa, mutta sitä ei luultavimmin pää kestäisi. Siis pelkkää pyhää, kyllä jotain synnillistä pitää välillä olla.

Pyhävapaalla seuraa tuli pitämään sukulaismies rapakon takaa. Kesälomailee kuukauden verran Suomi- maisemissa. Kyllä meillä juttua piisasi. 

Kuvamaratonilla katsottiin n.1000 kuvaa. Ei siinä mitään, hyvin jaksoi selityksineen päivineen kunhan käden ulottuvilla oli sopivaa kielenkostukejuomaa. Maisemat sekä Kanadan että Yhdysvaltojen puolelta olivat nautinnollista katsottavaa. Useisiin kuviin oli asettautunut illistelemään viime näkemästä kovasti venähtäneitä nuorukaisia ja yksi entinen vauva, Kaikki tietääkseni ovat olleet vauvoja, mutta tämä yksi oli jotenkin salaa päässyt kasvamaan vauvasta sieväksi lettipäätytöksi. 

Jokunen puhelinsoittokin siinä ohessa tuli mm. lettipäätytön äidiltä Kanadan länsirannikolta. Siellä hän yöpaidassa nautiskeli aamukahvetta kun me täällä valmistauduttiin jo hyvää vauhtia illan jääkiekkopeliin. Asiakseen sieltä kyseli olisiko tarvetta pääsylippuihin sunnuntain jääkiekkoturnauksen loppupeliin. On kuulemma suhteita.

Selvä pyy, koordinaatit tulivat selväksi ja liput ovat kännyssä, ei puhelimessa vaan oikeasti kädessä lauantaina. Eikä maksa mitään. Kun on suhteita.

Ylläolevissa maisemissa käytiin happea haukkaamassa. Ei sitä koskaan tiedä vaikka lähtisin niitä kuvamaratonmaisemia oikein paikan päälle katsomaan. Mieluusti  ennen kuin se lettipäätyttö lopettaa satujen lukemisen,siirtyy teinimuotiin, mahdollisesti lyhyisiin hiuksiin ja alkaa seurustella eikä ehdi kiireiltään enää tätiä tavata.

Haaste ja vastauksia

 

 Arleena  yllätti minut haasteella.

1. Miten asut, omakotitalo, rivitalo, kerrostalo ?-Kerrostaloa on kokeiltu samoin rintamamiestaloa, tällä hetkellä asun rivitalossa

 2. Mikä on seuraava hankinta kotiisi ?- Pikemminkin tavaravirta on ollut poispäin, mutta uuden suuremman maton aion kyllä olohuoneeseen hankkia. Edellinen meni kiertoon kun se osottautui jotenkin vääränkokoiseksi. Valaisinosasto kaipaa myös lisuketta. Eteisen valaistus on surkea.

 3. Minkä harmittavan ostoksen olet tehnyt  kotiisi tai itsellesi ?-  silloin tällöin tulee tehtyä hätäostos, viimeksi mekko ( ei onneksi kovin hinnakas )joka hikisessä sovituskopperossa näytti hyvältä, mutta kotona tarkemmin syynättynä pahalta. Vaihtaa sitä ei voinut koska ale- juttuja ei vaihdettu. Siellä se odottaa päivää parempaa kaapissa.

4. Mikä taas on ollut ilahduttavan onnistunut ostos ?-Bertel Gardbergin suunnittelemat Lion aterimet. Suuressa nostalgiahuumassa tulin ne ostaneeksi kun sattuivat sopivasti olemaan ns. tarjouksessa. Sellaiset oli lapsuudenkodissani. Sarja on kokenut uustuotannossa pieniä muutoksia, mutta tuntuvat erinomaisilta käyttää ja ovat mielestäni kauniitkin.

5.  Keräätkö jotain ?- varsinaisesti en kerää mitään, mutta säilytystilat ovat turvoksissa monenlaista tavaraa. Kengät taitavat olla yksi heikkouksistani. Keittiön aterinlaatikkoon näyttää myös kertyvän käteen sopivia aterimia.

6.  Mieluisa harrastuksesi ?-kesäaikana harrastan takapihalla tuijotusta ja nyppimistä. Katson miten vähällä hoidolla kukat tulevat toimeen ja koetan pitää rikkaruohokannan siedettävänä.Talvella en nypi.

7.  Minkä asian tai taidon haluaisit oppia ? -opettelen olemaan murehtimatta ja huolehtimatta liikoja. Asioilla on tapana kuitenkin järjestyä. 

 8. Paras katsomasi elokuva ?-Vaikea sanoa mikä on ollut paras. Eri tyylilajeista löytyy suosikkeja. En enää kaipaa toimintaleffoja, tykkään onnellisista lopuista.

 9. Kukka tai kukat, jotka ostat seuraavaksi tai toivot saavasi ?- syyshortensian ajattelin istuttaa etupihalle. Siinä on niin kauniit kukat.

10. Väri, jota et hankkisi vaatekaappiisi ?-tällä hetkellä se on terrakotta, tuli se väri käytettyä loppuun joskus nuorempana. Mutta kukapa sen tietää, voi tulla nostalgiahuuma siinäkin asiassa.

11.  Mikä on lempiruokasi ?-no niin, mitä tähän vastaisi kun syöminen on yksi iloista. Kaikki muu käy paitsi niljakkaat merenelävät.

Haasteeseen kuuluu vastaamisen lisäksi keksiä uudet kysymykset ja lähettää ne eteenpäin. Se onkin jo toinen tarina.

Kotisunnuntai

Viikonloppuna velvollisuus kuljetti paikasta toiseen. Reilu kahden tunnin ajo perjantaina työpäivän jälkeen ja sama lauantai- iltana takaisin.

Lauantaipäivän kokonaisuudessaan ahkeroin, hoidin niitä velvotteita. Räntää räiski aamusta iltaan. Kevyttä päänsärkyä yritin tainnuttaa pillerillä, ei onnistunut. Puoli litraa kahvia selvitti jonkin verran päätä mutta sekoitti mahan.

Ajomatkalla syyllistyin rikkomukseen eli puhuin puhelimessa ilman minkäänlaista handsfreetä tms. vehjettä kuten moni muukin vastaanajavista näytti tekevän. Oikein antaumuksella lörpötin mennen tullen, enkä jäänyt kiinni. Yleensä kuuntelen radiosta kaikenlaista, muutakin kuin musiikkia. Tähdellisempää oli tällä reissulla saada kuulla kuulumiset ystävältä, jonka kanssa yhteydenottoyritykset ovat menneet ristiin jo useamman viikon, etten sanoisi kuukausien ajan. On tämä elo sen verran kiireistä näemmä joka puolella. Yhdessä sitäkin äimisteltiin. 

Old times... silloin puhuttiin puhelimessa monta kertaa viikossa.

Päänsärky meni menojaan kun sain levättyä koko sunnuntain. Pitkät yöunet, kahdet päiväunet, toiset niistä sohvalla ja sopivassa määrin ulkoilua oli täsmälleen se mitä jaksoin tehdä eikä muuta onneksi ollut tarviskaan.

Jälleen kerran voin syvältä sydämen sopukoista sanoa, että kotona on hiton hyvä olla.

Vapusta alkaa kesä vai alkaako

Onneksi minulla ei ole kutsumusta pakkojuhlintaan. Niinpä sain tämänkin työväen juhlan viettää omalla tavallani. Syöden, juoden ihan vähän kuplajuomaa ja oleilemalla ulkona. Puhelimoin joidenkin samalla lailla päivää viettävien ystävieni kanssa. Joku pesi ikkunoita, pyykkiä, järjesteli vaatekomeroa ja inventoi. Itsekin piilotin kaikki loput eteisessä lojuvat talvisaappaat ja naulakosta tilaa vievät takit. 

Tulipa väljää eteiseen.

Mutta ei pitkäksi aikaa koska kaivelin kaapista kevät- ja kesäkenkiä tilalle. Ja kevyet takit. Pikasilmäyksellä ja pikapäätöksellä annoin hatkat muutamalle kenkäparille. Pikaisesti siksi, etten alkaisi hetken päästä katua ja ottaisi kenkiä takaisin suosioon. 

Vapusta alkaa kesä tai ainakin kesälomakausi. Kiitän onneani, ettei tarvitse olla sellaisessa kesälomakierrossa jolloinka loma tärähtää kohdalle joskus toukokuussa joskus vasta syyskuussa. Nykyisin saan lomani silloin kun suurin osa kansalaisista vetää lonkkaa ja jotain muutakin siinä ohessa. Sitä odotellessa lähiviikot menevät sisällä sekä pihalla karaisten ja paapoen kesäkukkien taimia. Hirveä vaivannäkö ottaen huomioon, että alkukesän saa peitellä hentoja taimia pitkälle kesäkuuhun, keskikesällä ( jolloin todennäköisesti olen poissa kotoa ) kukat ovat parhaimmillaan ja jo elokuussa voi aloittaa taas harsottamisen kunnes komposti kurjan näköiset kukat lopulta nielaisee. Siis kannattaako? Etteikö olisi muka tähdellisempää tekemistä? Eipä taida olla. Leipätyötä ei lasketa.