 |
 |
Pikkutyttönä sain joskus tupsutella poskille ja nenänpäähän jauhepuuteria. Sitä oli pienessä kolmiomaisessa ruusurasiassa äidin pöydällä. Puuterihuiskuja oli kaksi, toisessa oli varsi ja toisessa ei. Pieni puuteripilvi pöllähti ilmoille heti kun rasian kannen nosti. Hienonhienoa puuterisumua leijaili pöydän pinnalle. Tuoksu oli minusta aivan erikoisen ihana.
Sinisessä kauniissa posliinikulhossa äiti säilytti joitakin korujaan. Niitäkin sai kokeilla silloin kun leikittiin hienoa rouvaa.
Vohvelikankainen pyyheliina on pehmeäksi käytetty. Pesty hellan kulmalla pesuvadissa kun pesukonetta ei vielä ollut. Eikä tullut hanasta kuumaa vettäkään. Hellalla oli jatkuvasti vesikattila kuumenemassa.
Pyyheliinaan on isäni ristipistoilla kirjonut nimeni, kuten myös vohvelikankaiseen ruokalappuun. Kirjontatyöhön hän ryhtyi heti kun selvisi että tyttö tuli.
Äitini pakkasi nämä mukaani viime käynnilläni. Vähän yritin estellä, mutta turhaan. Päätös oli tehty eikä minulla ollut siihen mitään sanomista.
Rasiassa on vielä haalea puuterin tuoksu, pyyhe tuntuu suloisen pehmeältä poskea vasten. Siniseen kulhoon asettelen sormukseni ja kulhon laitan yöpöydälle.
