Pakkasaamuna pistelee sydämessä

Päivällä vielä on pakkasta, ei kuitenkaan niin paljoa, että se estäisi ulkoilun. Yöllä pakkasen äänet herättivät, kuului erilaisia narinoita ja pauketta talon rakenteissa. Postiauton kulku varhain aamulla kuullosti kankealta, postilaatikoiden kannet aukenivat kitisten. Lumi narisi tossun alla kun hain lehteä. Linnut olivat jo aloittaneet päivittäisen ruuan haun. Tänä vuonna en ole lintujen syöttöpaikkaa rakentanut pihalleni. Sydämessä pisti ilkeästi ja harmitti oma laiskuuteni syksyllä. Onneksi lähinaapureissa on tinteille baarit katettuna.

Tänä viikonloppuna yhdellä ystävällä on syntymäpäivä, toiseen perheeseen odotetaan lapsen syntymää millä hetkellä hyvänsä ja yksi ystävistäni muutti yllättäen tuonilmaisiin. 

Elämä yllättää, pysäyttää ja hiljentää. Illalla menen taas tähyilemään tähtiä takapihalle toppatakkiin kääriytyneenä ja hörpin terästettyä kaakaota. Lähetän terveisiä jonnekin kauas.

Sadetta ja myrskyä

Aamu ei meinannut valjeta ollenkaan tänään. Harmaata, myrskyistä ja lopulta kovaa sadetta. Olosuhteita uhmaten olin ystävän kanssa metsässä haukkaamassa happea ja tuulettamassa päätä. Pian tulee taas aika, jolloin metsässä ei jalan pääse liikkumaan. Nyt on siis otettava kaikki irti. Irti sananmukaisesti, suppilovahveroilta ei voi välttyä jos vähääkään katselee minne astuu. Sienikiintiö on ylitetty tänäkin syksynä.

Sade yltyi iltapäivällä rankaksi. Tuulen tuiverrusta, aaltojen myllerrystä ja vesipisaroita ikkunassa katselimme höyryävä kahvikuppi yhdessä ja kanelikierrepulla toisessa kädessä.

Kahvinkeittäjä oli tavannut äskettäin yhteisen tuttavan, josta ei aikoihin oltu kuultu mitään.

Nyt kuului. On kuulemma jo vuosia asustanut Espanjassa, työskentelee kiinteistöalalla ja vuokraa asuntoja lomalaisille.

Siinä sitä istuttiin pitkissä mietteissä. Sadetamineet roikkuivat naulakossa, villasukat lämmittivät jalassa. Minä ajattelin itseni kävelemään 27 asteen lämmössä sandaalit jalassa, pikkumekko päällä, aurinkolasit silmillä, mieli huolettomana kohti mukavaa vuokrattua loma- asuntoa, jossa ilmastointi on säädetty miellyttävälle tasolle. Sopisi siellä nauttia virvokkeita ja lepäillä. Illemmalla voisi istua kattoterassilla ja rupatella iloisesti matkaseuralaisen kanssa.

Yhteinen huokaus herätti meidät haaveista. Kerättiin kamppeet, lukittiin mökin ovi ja kaasutettiin kotiin.

Elokuulle mennään

Muutama kuukausi on mennyt ilman kynttilöiden valoa ja tunnelmaa. Illat alkavat nyt olla sopivan hämäriä kynttilätunnelmointiin. Jotenkin suruisaa, laulun mukaan kesää on jäljellä, mutta kyllä se syksylle vaan kääntyy halusipa tai ei.

Minun talven mustikkani ovat vielä köllöllään mättäissä, toistaiseksi. Piirakkaa kumminkin olen saanut tehdyksi ja suupielet sinisiksi syönyt kuten kunnon lomalaisen kuuluu. Kaikki pakollinen lomatouhu on suunnilleen suoritettu. Pari makkaraa paistettu, kesätapahtumaan osallistuttu, olutteltassa oleiltu, kesätanssit käyty, kesätoreilla hörpitty munkkikahvit. Sukujuhlat, vierailut ja reissut takana. Mitä vielä lomaohjelmasta puuttuu? Nukkunutkin olen eri vuorokauden aikoina riittävästi.

Maalausprojekti tosin odottaa tekijäänsä edelleen. Jospa sitten huomenna tai loppuviikosta. Polttelen ensin näitä kynttilöitä kaikessa rauhassa.

Long time no see

Lauantaina ystävän kesäpaikalla rännihuolto, uimaportaiden nosto, grillihuputus yms. pientä toimitusta talvea varten. Siinä ohessa kuulumisten päivitykset puolin ja toisin. Paljon mukavia kuulumisia, jotka lämmittivät mieltä.

Sunnuntaisin minulla yleensä soi latinorytmit, koska mm. imurointi on niissä tahdeissa paljon inspiroivampaa. Latinorytmitysilta sattui tällä viikolla jo perjantaille. En kylläkään imuroinut, annoin vaan ajatuksen liitää.

Tänään hitaan heräämisen jälkeen kaivan levylaatikkoa ja laitan soimaan musiikkia, jota en aikoihin ole kuullut. Imuroin ja käyn välillä niiaamassa n. 111 kertaa pihalla. Niin monta kukkasipulia odottaa pääsyä multiin. Voihan sen kahdessa erässäkin tehdä. Ei ole vielä kiirettä.

Tähtiä taivaalta

Tänään sataa tähtiä taivaalta. Täällä maalla ei ole katuvaloja sotkemassa näytelmää ja taivaskin on selkeä. Uutismies lupasi 700 tähdenlentoa jossain lyhyessä ajassa, en nyt muista missä. Jaa, taisi olla tunnissa. Kohta seison pihalla tuijottamassa taivaalle ja lähetän toiveita matkaan. Niinhän se oli, että tähdenlennon nähdessään saa toivoa ja toive toteutuu. Onkohan minulla edes niin monta toivomusta kuin tänään olisi mahdollista hiljaisesti lausua..

Elokuu

Viikko sitten karvakorvakaveri ui aivan vapaaehtoisesti. Nyt paiskaa syksyä silmille isolla kouralla. Hei, on vielä elokuu jonkin aikaa. Ei tämä tähän vielä saa loppua. Olisiko viikonloppuna vielä kesää jäljellä? Alkaa jo surettaa. Ei tässä vielä kansalaisopiston tanhu,- veisto ym. piirit innosta eikä ne pimenevät aamut, jolloin saa tapella itsensä sängystä ansioon. Minä haluan vielä pitää kesäkukat hengissä ja kävellä paljain jaloin nurmikolla. Juoda aamukahvia terassilla ilman villatakkia...onks liikaa pyydetty?