Pullatehdas

Alkuillasta pyörähti pullatehdas käyntiin. Kun multaan ei käsiään saanut upotettua piti vatvoa taikinaa. Rullapullaa paistui monta monta pellillistä. Näin suuri määrä tehdään vain tilauksesta. Lähiaikoina on näes tulossa pullanhimoisisa vieraita. Mielelläni syötän herkut niille joiden vyötärönympärykseen ei tällainen pahemmin vaikuta. Minun ei sopisi sortua enempään kuin yhteen pullaan eikä siihenkään päivittäin. Mutta näin tuoreeltaan kahvin kanssa useampi pehmeä kanelinen pulla maistui lähes jumalaiselta.

Pitkä ilta

Monenlaista toimintaa syntyy kun ei osaa päättää tekemisistään. Kaikki alkoi tänään vaalikoneesta, johon tutustuin päättääkseni ketä huomenna ennakkoäänestän. Samalla napsin pähkinöitä. Pähkinät ovat terveellisiä, mutta ei niitä parane pussillista kerralla syödä. Napsimisen välttämiseksi ne rouhitaan ja leivotaan leipään. Taikina siis nousemaan kysymys viitosen kohdalla.
Sitten jatkamaan. Kavalasti kysymyksiin vastaillessa viereisellä sivulla ehdokasjärjestys muuttuu sen mukaan mitä vastaa. Vaikea pitää katse rajattuna. Samaa mieltä- eri mieltä, joopa.
Ennen lopullista tulosta laitan astianpesukoneen hurisemaan ja jatkan vielä vastailemista. Tulos ei sitten ihan hirveästi yllätä. Vien roskat ja totean lunta tulleen reippaasti. Fiskarsin lumikolalle töitä. Tulee hiki. Leivät uuniin. Pyykit koneeseen.
Matkajalkaa kutittaa, matkailusivut + halvat lennot esiin. Onko talo Italiassa se tämän kevään juttu. Ei taida olla. Leivät uunista. Tuoksuu ihanalle. Tuoksulyhtyyn rentouttavaa laventelituoksua. Pyykit koneesta.
Silppuan salaattia huomisia eväitä varten. Ehdin vielä imuroida ennen iltasuihkua. Miten tämä ilta tuntuu niin pitkälle? Eikä ole vielä edes nukkumaanmenoaika. Tässähän ehtii vielä vaikka mitä.

Joulutuoksua

Ei jouluta näissä vesisateissa. Ei koristeita, ei lahjarumbaa eikä korttizumbaa. Tänään meni viimeinen mahdollisuus postittaa toivotukset edulliseen hintaan maailmalle. Sou...menee sitten kalliimmalla. Osa korteista onneksi on lähikortteja, jotka toimitetaan perille viimeisenä tonttuiltana suoraan postilaatikkoon ilman merkkejä. Kaukomaakortit on lähetetty jo aikaa sitten. Jotain sentään ajoissa!

Tunnelmatuoksua piti torppaan saada. Virkanainen ja osapäivämartta oikaisee ostamalla paketillisen valmista piparitaikinaa ja pussillisen aurajuustomuruja. Kaulitaan levy, täytetään juustomuruilla, kääritään kuten kääretorttu, leikataan viipaleet pellille ja paistetaan. Tuoksuu joululle, maistuu herkulle. Kynttilät palamaan niin ei pölypallerot näy, glögiä yksi taikka kaksi mukillista. Juu, Blossaa edelleen ilman rusinoita ja muita muruja.

Serinakakkuja

Kunnollisen pitkät ja autuaat yöunet takana. Ei mitään havaintoa ulkomaailmasta ennenkuin avasin verhot ei niin kovin aikaisin aamulla. Ihanaa, pakkoulkoilua ja lumilapion heiluttamista selvästi tiedossa. Sopiihan se.
Perinnepiparit saivat jäädä sikseen, mutta pikkuleipiä kyllä tuli tehdyksi muutama pellillinen. Helppoja ja nopeita tehdä kaapin perusaineksista. Oikeastaan pikkuleiville olisi kuulunut ripotella mantelirouhetta mutta rouheen puuttumisen korvasi jälleen omatekemä vattuhillo.
Serinakakkujen ohje löytyy Kotilieden reseptisivuilta.
Eilisen postauksen innoittamana saapui ensimmäinen villasukkavieras minua tapaamaan. Pikkupurtavaa ei ollut, mutta wokkiruokaa oli tarjolla. Ja sitä luvattua juomaa ilman muuta.
Mikäs tässä on Itsenäisyyspäivän iltaa viettäessä.

Kotieloa 2

Toisena kotipäivänä järjestelin itselleni leipomisrupeaman, lyhyen tosin. Taikinaakin neljännes tavallisesta. Kiemurapullien täytteenä vaniljarahkaa, jossa lisukkeena kanelia ja sokeria. Taivaallinen tuoksu, herkullinen maku, hyvä mieli.

Joulunaluskapinaa on vielä mielessä, tosin sen väistymistä on havaittavissa. Pieniä valojuttuja ilmaantuu senkin päälle ihan ohimennen, ulkonakin kynttilälyhtyjen kaverina on kuin onkin vanha palvelija, omin käsin näperretty risupuu valaistuna. Tässä kohtaa voi vain huokaista ja olla panematta kovasti vastaan.

Reissussa pitää kuitenkin ehtiä käydä ennen suurempia valovirityksiä.

Ensimmäinen talvijuoma

Iltapäivän imurointi sujui sulavasti ja nopeasti Rolling Stonesin tahdissa.

Suosikkiglögiä ostin heti kun se kaupan hyllylle ilmaantui. Sitä nautin ensimmäisten joulutorttujen kanssa. Torttujen täyte on oma tekemää vattuhilloa, jota litrakaupalla valmistin kesällä.

Minun glögissäni ei kellu mantelihippuja eikä turvonneita rusinoita. Rusinoita ei myöskään ole omassa maksalaatikossani, sikäli mikäli sitä joskus harvoin satun syömään. Ei myöskään porkkanaraasteen seurana kuten joissakin lounasruokaloissa. Simassa rusinat myös tökkivät. Saahan ne tietysti noukittua pois.

Vielä kynttilät palamaan pihalle ja sisälle niin voi ruveta tunnelmoimaan.

Piirakkaaaa

Mulla alkaa pian tulla korvista ja ehkä jostain muustakin paikasta eri sortin sieniä. On nimittäin tehty kaikenlaiset sienisörsselit monenlaisilla lisukkeilla. Ja syöty hyvällä ruokahalulla. Ajattelin tänäänkin pyöräyttää jäljellä olevat kantarellit pannulla ja hauduttaa kerman kanssa, mutta päädyinkin tekemään piirakan.

Omalla ohjeella ja jälleen kerran näppituntumalla, ei pettäneet näppimitat tälläkään kertaa. Kantarellit purjosipulin kanssa kuulotettuna ja muna+ kerma+juustoseokseen ripottelin vielä kuivattuja mustatorvisieniä. Saalis on ollut tänä syksynä niin runsas, että mustiksia raaskii ripotella joka ruokaan mihin vaan ikinä sen maun kuvittelee sopivan. Hyvää on, huomenna saatan syöttää muillekin.

Paras piirakka

Paras piirakka tähän hetkeen on pullataikinaan tehty mustikkapiirakka. Ehdottomasti. Eilisiltana kävin pikapikaa metsässä, varmassa marjapaikassa, hakemassa muutaman litran mustikoita. Sikakuumaa, hemmetisti hyttysiä. Ei tuntunut rentouttavalta. Mutta ensimmäinen tunnusteleva mustikkamatka, vaikkakin nopea, antoi varmuuden mustikoiden olemassaolosta. Nyt tiedän mitä lähipäivinä teen silloin kun ei satu satamaan. Aina sitä kuumuutta tunnin kaks kestää. Vähän päivässä paljon viikossa- periaatteella.

Autio ranta ja perfect pulla

Voi todella sanoa, että "kuljen autiota hiekkarantaa". Ei ristinsielua, peittokin oli hyljättynä puun oksalla odottamassa uutta helleaaltoa. Shoppailureissu ei oikein innostanut. Kylmääkin oli ja nälkä tuli kesken kaiken.

Mutta viileä kesäilta on oivallinen pullan leivontaan. Radio soitti taustalla, ystävä pistäytyi kylään ja ilta vierähti pitkälle. Ei haittaa, nyt on Loma, se kauan ja hartaasti odotettu.

Kahdessa päivässä on päivärytmi muuttunut ilta- ja yörytmiksi. Viimeiset pullat otettiin uunista vasta jonkin verran ennen puoltayötä. Ja monta pullaa uunituoreena piti mehun kanssa mussuttaa.

Pakko sanoa, että olivat ihan täydellisiä, ainakin mun tekemiks!

Oman "maan" mansikkaa

Enpä olisi uskonut, että epäröivällä mielellä toukokuun lopussa ostettu amppelimansikka ryhtyy tuottoisaksi ja pukkaa likipitäen joka aamuksi marjoja. Mansikkakakun päällekin riitti koristeeksi, täytteenä vielä viimeiset viimevuotiset mansikkatuoresoseet. Ilman hienompia pursotuksia rahkakermaa päälle. Ihanaa oli. Kaikki meni.

Näppituntumalla

Juhannuskahveille raparperipiirakan seuraksi muffinsseja. Niitä tehtiin näppituntumalla kun en viitsinyt ohjetta etsiskellä. Jostain takaraivosta tuli tarvittavat ainesosat suunnilleen mieleen. Ei kai siinä muuta kuin munat, sokeri, jauhot, rasvaa. Mitat noin suurinpiirtein reilulla otteella, valkosuklaan jämät pilkoin joukkoon ja väriksi vielä punaherukoita. Syteen tai saveen, siitä vaan sekoittelin ja taikina oli tosi hyvää. Valmista tuli uunissa 200 asteessa vartin verran. Ainoa mikä tässä leipomuksessa oli tarkkaa niin se oli uunin lämpö.

Tänään tarjoillaan lisäksi kardemummakahvia ja herukkamehua. Ei puutu kuin aurinko.

Hereillä

Maanantaiksi on ollut kumman virkeä olo.

Marjapiirakkaa muille syötäväksi, vaikka mieleni sitä juuri tekevi, äsken uunista otettuna. Yksi peruspiirakoista, nopea kuten mulle sopii.

Näppituntumalla monille tuttu ohje menee näin:

125g voita tai margariinia

1 muna

1dl sokeria

n.2½-3dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Rasva ja sokeri vaahdotetaan, lisätään muna vatkaten joukkoon. Sekoitellaan jauho+ leivinjauheseos taikinaan.

Taputellaan piirakkavuokaan ja heitellään marjoja maun mukaan piirakan päälle. Sitten vielä sekoitetaan purkillinen kermaviiliä, 1 muna, vaniljasokeria maun mukaan ja sokeria puolisen desiä. Valutetaan kermaviiliseos marjojen päälle ja paistetaan 200 asteessa puolisen tuntia.

Sininen näyttää sukeltavan taas elämään kuten arvelinkin. Kukat ovat sinisiä, piirakkavuoka näyttää kanssa olevan sininen, liinoissakin on sinisiä viiruja ja siniset on joululahjaksi saadut pilkkulakanatkin.

Lehtien selailu odottaa kunhan ilta joutuu ja pääsen pötköttämään. Enpä ole pitkään aikaan ehtinyt syventyä tarjontaan. Pimennon peitossa on, milloin olen tilannut??Koti ja Keittiö- lehden. Ei mitään tietoo. On sitä oltu talvihorroksessa.

Alussa oli muoto

Tuumasta toimeen. Joulupullaa on pitänyt leipoa jo pitkän aikaa, mutta se on jäänyt muiden tähdellisten asioiden hoitamisen vuoksi vasta nyt tehtäväksi. Eipä silti, hyvin ehtii. Erikoisempia pullukoitahan minä en osaa tehdä, sellaisia tavallisia vaan. Joskus taikina rullataan ja joskus vaan pyöritellään pikkupulliksi, pitkon letittäminen onkin jo temppu sinänsä.


Tänään otin haasteen ja rullasin taikinalevyn, johon olin levittänyt aprikoosihilloa. Ja sitten sopivan kokoiset siivut paperivuokiin. Ei vaatinut onneksi minultakaan kovin paljoa.

Ja kun kaulitsemaan olin ryhtynyt, jatkoin ottamalla taikinalevystä sydänmuotilla palasia.

Hyvä muoto vielä tässä vaiheessa, hengessä ajattelin miten kauniita niistä tuleekaan.

Kaapin kaikki nurkat tutkin ja naapuristakin kysyin apua, punaisia kirsikoita olin vailla taikka vihreää jotain. Kaapissa ei ollut mitään muuta punaista kuin kirsikkatomaatteja ja ketsuppia. Vihreääkin vain purjosipuli.

Ei ollut naapurillakaan. Ulkona sen verran hyytävää ja kylmää, etten saanut itseäni motivoiduksi lähtemään puotiin. Siinä kaappia inventoidessa sydänmuoto pellillä pötköttelevillä muuttui.
Äkkiä sitten luumumarmeladia pintaan.

Valmista. Aprikoosikiemurat pysyivät kuin pysyivätkin muotissaan ja onnistuivat kaikin puolin. Hyvällä tahdolla ja mielikuvituksella nämä korissa olevat tuotteet näyttävät sydänpullilta. Ja maistuvat ihan oikeasti oikealta, sydämellä tehtyjä nääs ovat.