Magneetit

Menneenä viikonloppuna lunastin tilaamani jääkaappimagneetit Marilta http://somasti.blogspot.com

Minusta ne ovat kauniit ja sen lisäksi nappaavat tiukasti jääkaappiin kiinni. Nyt on paras narsissiaika, pääsiäistä ei jaksa odotella. Pitää vaan muistaa ottaa kukkakori pikkueteiseen yöksi, viime yönäkin oli pakkasta enemmän kuin 10 astetta. Niin kylmää eivät narsissitkaan kestä.

Nyt auton nokka kohti Turkua!

Pölyt pois ja leikkimään

Vaatehuoneen uumenista kaivautuivat kuormuri ja nukenrattaat. Mun omat vuosien takaa. Tosi pölyssä, yritin pyyhkäistä kuormurin lavaa ja muuta puhtoisemmaksi, mutta pölypöllykset eivät haitanneet neiti 4+ risat veetä, joka tarmolla aloitti leikkimisen ja satuilun. Ei voi kun ihailla sitä mielikuvituksen määrää, joka pääsi valloilleen.

Pikkutarinoita kahden nallen elämästä.

Linnamaisemat

Hämeenlinnan nähtävyys number one. Ainakin mun mielestä. Historiasta kun tykkään niin viihdyin oikein hyvin Linnan muurien lähistöllä. Kauniina päivänä oli paljon ulkoilijoita liikkeellä niin poluilla kuin jäälläkin.

Linnan tiettävästi on perustanut Birger Jaarli ja sitä alettiin rakentaa tiedon mukaan suunnilleen 1200- 1300 luvun vaihteessa. Kivenheiton päässä on Birger Jaarlin katu, jossa tuttavaperheeni asustaa. Kyllä passaa näissä maisemissa kuljeskella. Tällä kertaa ei ollut mahdollista mennä sisälle museoihin, mutta koittaa sekin päivä.

Lähimaastossa on muitakin mäkilinnoja, Hakoisten linnavuori ja Aulanko. Kesällä sitten sinne.

Hämeen härkätiellä

Salaattia ja leivitettyä fetaa syntymässä

Nopea viikonloppuvisiitti etelään. Hämeenlinnaan saakka. Näyttää pahasti siltä, että pääasiallinen missio oli tasaisin väliajoin nautinnolla vetää nassuun erilaisia emännän valmistamia ehdottomasti huippueväitä. Oli siinä aterioiden välillä pieniä taukojakin, jolloin räntäsateessa autoiltiin kauppakeskukseen tärkeille ostoksille (Lue= mämmiä). Samalla tuli silmäiltyä kaupunkia.

Räntäsade ja emännän vielä kipuileva kinttu murtuman jäljiltä esti aktiivilenkkeilyn Linnan maisemissa ja varjossa.Tokihan sitä muuten oltaisiin kipaistu sinne ja tänne.

Mahtava aamiainen vetäisi hiljaiseksi. Piti hetki huokailla ja lähteä sitten vasta liikkeelle. Autolla kirpparikierrokselle. Ja sitten lounaalle. Lounas onkin pitänyt nälkää loitolla pitkälle iltaan.

Jälkiruokana ainaskin kerran oli mustikkakukkoa, mun herkkua, vaniljakastikkeen kera. Eikä siinä kastikkeen määrässä turhia säästelty. Muuten sitä kelpasi ottaa pikku hiuko- tai välipalaksi. Niin, ja mämmikausi on virallisesti nyt avattu. Tykkää kuka tykkää. Meille molemmille maistui.

Arkilaseja

Ensin tätä mallia oli pari, sitten kaksi lisää ja sitten hiihtolomalaisen haukankatse löysi samaa sorttia lisää. Nyt passaa hörppiä. Laseja on hyllyillä monenlaisia, mutta käsi osuu aamusta ensimmäisenä näihin. Hyvä malli, hyvä ote. Näitä tehtiin joskus valovuosia sitten, saattaapi olla Riihimäen lasin. En tiedä, eikä sillä oikeastaan ole mitään väliäkään.

Lahjaksi

Kuivattuja kukkia, mutta auringonvalossa niin hehkuvia. Tulee hyvä mieli.

Pieni rasia on käsinmaalattu, pienestä puodista ostettu pienellä hinnalla.

Hetken ihastelen sitä pöydällä ja sitten käärin sen lahjapaperiin. Lahja pienelle tytölle, joka saa pienet aarteensa piilottaa rasiaan.

Ikkunasta

Pikkukoiran ensimmäinen talvi on kohta eletty. Siinä se katselee mökin ikkunasta kauas horisonttiin, valkoiseen. Mitä lie sen päässä liikkuukaan? Oman pääni sisäiset ajatukset tiedän tarkkaan, koiran pään sisälle ei näe. Kuvittelen, että sekin odottaa kärsimättömänä lumen sulamista ja järven vapautumista jäästä.

Sunnuntaina loma loppuu

Viimeinen lomapäivä! Viimeiset lomaruuat tällä erää.

Masentavaa ajatella taas työviikkoa. Toisaalta, jos ei olisi työviikkoja välillä, ei lomakaan tuntuisi niin odotetulta ja hyvältä.

Taivas aukeni puoliltapäivin, sitten ystävän kanssa ulkoilemaan. Jäällä voi vielä talsia, ihanaa. Ja istuskella mökin portailla juomassa kahvia. Ja jutella joutavia.

Muumikahvit

Vanhan Kirkon puiston kohdalla takuuvarmasti kuului kyyhkyjen kujerrus. Sepelkyyhkyhän viihtyy kaupungeissa esimerkiksi puistoissa ja hautausmailla. Voiko nyt jo maaliskuun alussa olla kujerrusta ilmassa? Olen luullut, että sepelkyyhky palailee maalis- huhtikuussa tänne pohjoiseen. Onhan niitä muitakin kyyhkyslajeja.

Yritin tiirailla, mutta enpä nähnyt. Enkä muutenkaan lintuelämästä paljoa tiedä tai ymmärrä. Välillä tulee mieleen opetuksia ja tietoiskuja, joita minulle joskus annettiin.

Jotain on jäänyt päähän.

Takapiha on edelleen lumen alla, terassille on lapioitu polku, jota pitkin voi käyskennellä. Päivän lenkin jälkeen juotiin kahvit terassilla, oikea pehmustettu istumapaikka oli yhdelle.

Talo tarjosi muumikeksejä.

Levoton lauantai

Levottomuus oikeastaan alkoi jo eilen. Loma alkaa ja aika laukkaa niin nopeaan, etten meinannut ymmärtää koko loma- ajatusta. Voiko loma tulla ns. yllätyksenä? Kyllä voi näköjään. Voi johtua myös siitä, etten koskaan aikaisemmin ole ollut tähän aikaan lomalla.

Aamulla rimpuilin päänsärkyä vastaan ja sainkin sen taltutettua puoleenpäivään mennessä. Uusi pilkkupussi sattui silmään kauppareissulla, meikkipussiksi sopiva ja hinta myös 2,50€.

Makuuhuonemuutos on edelleen vaiheessa, ensi viikolla laitetaan puuttuvat listat. Vaaleat uudet tapetit, valkoiset tyynyt ja sänkypeitto sekä matot tuntuivat yht`äkkiä pliisuilta ja liian ilmavilta. Seinille en ole ripustanut vielä mitään. Tauluja, valokuvia ja pientä koristesälää lojuu siellä täällä. Jotain maadottavaa puuttuu...käsi siis syvemmälle yläkaappiin ja mylläämään varastoa. Kukkakuvioiset tyynynpäälliset tähän hätään.

Pitkästä aikaa näyttävät kivoilta, ainakin mun silmin.

Aamukahvia

Jonain aamuna yllätän itseni ja tarjoilen aamukahvin tästä nostalgiakannusta. Kahvikannuun mahtuu kaksi kupillista, nykyinen yksi mukillinen. Kuumaa maitoa pienempään kannuun. Tuore lehti postilaatikosta ja sitten nautitaan.

Räystäät tippuu.

Rantareitti

Vielä viime viikolla oli puhtoinen lumipolku tallattavana. Tämä on mun reittini töihin. Kokonaisuudessaan astumalla mitattuna vajaat kaksi ja puoli kilometriä.

Alkumatka, olisko suunnilleen puolen kilometrin verran, pitää talsia oikein katua pitkin, mutta järvi näkyy lähes koko ajan. Loppupätkä meneekin kävelytietä pitkin rantaa.

Huippua, ainakin kesällä. Ei huonoa talvellakaan. Työpaikan pihalla, parkkipaikan tuntumassa on paraatipaikalla järvelle päin puutarhakeinu omenapuun katveessa.

Kesää jo kaivataan kovasti.