Matkalla Matkuksessa

Ei ole lunta eikä muuten glögiäkään.  Nyt oikeastaan vähän tökkii koko mausteliemi. Luntahan on luvassa loppuviikosta ja sen myötä ehkä helpotusta tähän synkkyyteen. Vielä tulee glöginkin aika.

Erheennyin poikkeamaan joku viikko sitten avattuun uuteen kauppakeskukseen. Tai en nyt ihan puhtaasti erheentynyt, oli joutoaikaa ja ulkona satoi vettä kuin kesällä konsanaan. Mikäs siinä oli vetelehtiessä kerroksesta toiseen, liikkeestä toiseen. Matkus kuullostaa pikemminkin matkakeskukselta kuin kauppakeskukselta.

Kahvilassa tilasin lattea kun se jotenkin tuntui kuuluvan asiaan. Istuskelin valtakäytävien välisessä tilassa pehmellä sohvalla ja katselin miten väkeä suihki ohi vasemmalta ja oikealta. Huvitin itseäni arvailemalla ohikulkevien ammatteja, perhesuhteita ynnä muuta sellaista  ja välillä  piirtelin ajatuskuplia ilmaan. Halpaa hupia.

Ostoksia en tehnyt ellei ostokseksi lasketa uusia sukkahousuja.

Sunnuntaina sataa

Päivän harmaus, vesisade, lievä väsymys ja puhdas laiskuus- yhdistelmä piti minut sisätiloissa valoisan ajan.

Sohva veti puoleensa kuten myös ne jääkaappiin säilötyt herkut, joita vieraat eivät jaksaneet syödä.

Päiväunet otin eilen siivotussa makuuhuoneessa. Alakuloa lietsoin suremalla sitä, että kaikki läheiset ovat muualla kuin täällä.
Isänpäiväajatus lähti kohti tähtisumua ja sytytin jo päivällä kynttilät ulkolyhtyihin.

Illan lähestyessä aloin virota ja lähdin kävelylle. Ulkona satoi, jos mahdollista, enemmän kuin päivällä. Sateenvarjon alla tein pitkän kierroksen. Niin pieni ja tuttu tämä pikku kaupunki asukkaineen on, että jo kaukaa tunnistan kävelytyylistä kuka on tulossa vastaan.
Tänään erehdyin kerran, tervehdin ja  vastaantulija nyökkäsi hämmästyneenä. Emme tunteneet toisiamme mutta eipä tuosta tervehdyksestä haittaakaan ollut.

Maailman puolella

 

Pyhäinpäivän matka on nyt tehty ja velvollisuus, ei tosin vastentahtoinen, on täytetty. Hautausmaan parkkipaikat olivat piukasti täynnä. Yritin soluttautua erilaisiin koloihin onnistumatta. Vanhalta muistilta yritin myös parkkeerata ahtaaseen loukkoon aidan viereen, johon jo vuosien ajan olen auton jättänyt. Nyt otti auton nokka vastaan ensin ja siinä veivatessa tutka älähti ilmoittamaan, ettei mahdu. Ei sitten, väljemmille teille piti lähteä. Kävelymatkaa siunaantui siis lisää.

 Hautausmaan käytävät lilluivat kuravellinä ja harmaa taivas pudotti vettä koko eilisen päivän. Väkeä risteili sateenvarjoineen ja viisaasti kumisaappat jalassa vakavan näköisinä. Kynttilän sytyttäminen näytti olevan varsinainen temppu. 

Minä kaukoviisaana sytytin kynttilät huoltorakennuksen katoksessa valmiiksi, pakkasin suureen koriin ja siitä sitten ripottelin valoa omille haudoille.

Varttuneemmat meistä muistavat ajan jolloin radiosta kuunneltiin vain paria asemaa. Isompana tyttönä radion nappuloita painelemalla ja kääntelemällä löytyi yhteys jonnekin päin suurta maailmaa. Usein myöhään iltasaikaan.

Mummin mielestä ainoa oikea ja kuunneltava asema oli se josta kuunneltiin uutiset, sää, maamiehen tietolaari ja muuta lapselle tylsää. Toinen asema oli maailman puoli ja sieltä saattoi tarttua mieleen jotain sopimatonta renkutusta.

Mitähän mummi olisi tuumannut jos olisi ollut takapenkillä kun ajelin kotiin?

 Hoidin nimittäin sieluani huudattamalla auton äänentoistojärjestelmästä montaa maailman puolta niin paljon kuin korvani kestivät. Välillä lauloin.

Vaihtelun vuoksi kuuntelin cd- puolta ja yritin pitää kaasujalkaa kurissa.

Ei ole lunta mutta glögiä on

Glögiä aloin maistella jo viikkokausia sitten. Kokeilussa on ollut niin valkoista kuin punaistakin lajia ja kaikki ilman rusinoita ja mantelisilppua. Ne voi syödä erikseen. Sama juttu kuin simassa, siinäkään eivät rusinat tunnu mukavilta. Glögissä ne eivät sentään ehdi turvota.

Kaupan, sen nelikirjaimisen, hyllyiltä olen hakenut mustikka,-viski,.-tuike,- manteli,- hehku,- blossa ym.glögejä. Niin olihan joukossa Herrgårds Glögg, jota ostin kauniin etiketin vuoksi. Makukin menetteli. Viskiglögiä en aio enää koskaan ostaa enkä maistaa. Minun makuuni se oli kamalaa. Juomatta jää, viskin ystävät tervetuloa, minä tarjoan.

Pisimmän korren veti Loimu. Tänä vuonna glögi on valutettu punaruskealle vivahtavaan vuosikertapulloon. Aineksiksi on poimittu mesimarjoja ja juoma on tietenkin maustettu perinteisin maustein. Valmistaja on Lignell& Piispanen, 160v vanha perheyritys Kuopiosta. 

Vesisadetta, tuulista säätä ja lämpöasteita on luvassa viikonlopuksi. Kynttilät sytytän palamaan joka puolelle, varhain aamulla lähden viemään kynttilät sukuhaudoille. Varhain siksi, että matkaa on parisataa kilometriä. Tuleepa siinä samalla sukuloitua.