Mua lemmitkö vielä oi Kustaa?

Kustaa saapui tänään. Häntä saatteli kaksi henkilöä, varoen ohjasivat portaat ja väistelivät ovipielet. Muutaman tunnin hän joutui odottelemaan eteisessä, mutta illalla odotus palkittiin. Oli vain minä ja Kustaa ja ihmetys...haluaako hän makuuhuoneeseen vai jääkö olohuoneen puolelle. Vaatimattomana hänelle keittiökin olisi kelvannut. No, makuuhuoneeseen sitten pohdinnan jälkeen suuntasimme. Suhde on vielä niin nuori niin nuori, vasta eilisillasta olemme tunteneet.

Nyt Kustaa on vallannut l 120 x s 40 x k 110 mittaisen tilan ja saanut sisuksiinsa tärkeitä tavaroita. Vaiheessa vielä ollaan, suunnitelmat ja sisustustoimet alkutekijöissään, toiveet kuulematta.

Ensipotretti otettiin, säätöä seuraa...

P.S Kustaa haluaa uuden maton eteensä. Että sellaista.

Kaaoskesytystä

Ketutuskäyrä on asettunut normaaliin korkeuteen. Kiitos siitä kuuluu pitkäpinnaisille ystäville, jotka jaksoivat kuunnella ja jakaa kurjuutta. Kiitos myös kylmälle ja sateiselle sunnuntaille. Ulos ei ollut minkäänlaista kutsumusta taikka hinkua. Sen sijaan keskipäivän aikoihin oli ketutuksesta sikiävää adrenaliinia vielä sen verran jäljellä, että kävin kaaoksen kimppuun. Kyseessä oli siis kaaos vaatehuoneessa, jonne viikko sitten ja aiemminkin tungin kaiken ylimääräisen ja tiellä olevan kaman sillä seurauksella, ettei kammarissa ollut jalansijaa. Ihan todella EI JALANSIJAA.

Jalomielinen ystäväni osallistui talkooseen. Pikainen kahvi- ja ruokatauko mukaanlukien aikaa vierähti iltapäivään viiteen. No jaa, ehkä siinä läpistiin kaikenlaista ohessa ja syynättiin mitä kammarin kätköistä löytyi ja mistä kaikesta voi ja pitää luopua/ laittaa kierrätykseen. Järjestysoperaation jälkeen oli hemmetin hyvä olo. Jonkin aikaa. Työviikko, onneksi tynkä sellainen alkoi hiipiä mieleen illansuussa. Eiköhän tuota kolme päivää jaksa kun on pitkä viikonloppu edessä.

Kolme peetä

Kolme peetä: purkki, pioni ja se kolmas pee saa jäädä jokaisen oman mielikuvittelun varaan. Sanonpa vaan, että vaihtoehtoja löytyy, eikä ne ole yhtä mukavia kuin ne kaksi edellistä.

Töistä ei ole tapana julkisesti märistä, mutta nyt toivoisin osaavani valita ja osoittaa oikeat sanasivallukset oikeaan osoitteeseen. Sellaiset, joiden merkitys loksahtaa asianomaisille vasta huomenna taikka ensi viikolla. On siis ollut poikkeuksellisen kova työviikko. Mutta kun olen mitä olen ja vaikka mieli tekisi näyttää kuutamoa jollekin taholle niin en lähde hihhuloimaan kotoa kauemmas vaan sivistyneen hyvin käyttäytyvän ihmisen tavoin kanavoin energiani johonkin parempaan.

Purkkifriikkinä olin pakotettu hankkimaan uuden Juhlamokka- purkin. Kiva ja kesäinen. Tulihan siinä tietysti kahvit ja kahvilusikka mukaan.

Ja koska pihalla kukkivat vasta lemmikit ja omia pioneja saa vielä tovin odotella, hain kukkakaupasta ihanaiset vaaleanpunaiset pionit lohduttamaan ja nostattamaan mielialaa. Ehkä viikonlopun aikana tulee grilli- ilmaakin, siltä varalta on herkut kaapissa odottamassa.

Asiaa

Jyrkkä ja takuuvarmasti suivaantunut kannanotto. Iltakävelyllä havaittu. Hetken huvitti, sitten mietitytti ja kohta ymmärrytti. Täällä maalaiskaupungissa ei olla vielä ottaannuttu kantamaan koiran jätöksiä varten pusseja mukana. Muualla asuvien tuttavien ja sukulaisteni koiravierailuilla on päivänselvää ottaa pussit mukaan ja käyttää niitä kanssa. Tänään kävin ostoksilla maalaispuodissa ja huomasin oven lähellä laatikon, jossa luki "ota tästä, ole hyvä!" Laatikossa oli koirankakkapusseja rullakaupalla. Ei voi olla siis edes rahasta kiinni. Asennetta!

Olen kyllä nähnyt esimerkillisiäkin koiran ulkoiluttajia, mutta monilta se pussi vielä puuttuu.

Sunnuntailounas

Lounasvierailulla veden äärellä kalakukkokaupungissa. Ihania maisemia, veden väriä, sataman tuoksua, lähteviä ja saapuvia veneitä, tervan tuoksua sekoittuneena tuomen huumaan. Paljon ihmisiä nauttimassa sunnuntaista. Musiikkia taustalla, livenä. Ja ruokakin oli maittavaa. Torilla suurkirppari. Illalla kotiin hyvillä mielin. Kyllä olisi jo loman paikka.

Kotimaani ompi Suomi

Oma kerta-annos, ihan maun varmistamiseksi

Huomenna tulee vieras, ns. ulkosuomalainen kaukaa rapakon takaa. Edellisestä visiitistä on rapiat kaksi vuotta ja silloin aikataulu oli sen verran piukka, ettei täällä keskellä Suomea ehtinyt käydä. Vierasta varten on valmistauduttu heiluttamalla imuria, työntämällä jo ennestään täyteen vaatehuoneeseen kaikki silmiä häiritsevä ylimääräinen rompe ja leipomalla suussa sulavia korvatillikoita elikkä korvapuusteja. Marjapuuro on vatkattu kuohkeaksi ja vaaleaksi, ruisleipää varattu kaappiin. Ruokapuoli viimeistellään vielä aamulla ennen junalle lähtöä.

Onneksi tuomi kukkii jo ja pihakin alkaa olla vihreä, kukkia ei tosin vielä ihmeemmin näy. Ainakaan mun pihassa. Katkeran kateellinen vilkaisu aidan yli antaa kyllä ymmärtää, että paremmalla ja säntillisemmällä hoidolla omat kukkapenkit saattaisivat näyttää lähes samanlaiselta kukoistavalta kukkamereltä, joka naapurissa on. Ei voi mitään.
Mutta täällä sisällä tuoksuu perisuomalaiselle ruualle ja pullalle. Tuoksut leijuvat naapurinkin pihalle, koska sieltä leipomukset tunnistettiin. Että sellainen emäntä täällä.

Salkkari- valkkarilasit

Valkoviinilasithan minulta puuttuivatkin..vai puuttuivatko? Kaupassa olin ehdottoman varma, ettei kelpolaseja kaapissa ole. Se oli vaan tuskin kuuluvaa sisäisen äänen muminaa ja omatunnon rauhoittelua.

Mutta kun a la Sara by Luhta Home lasipaketit tulivat vastaan tooosii halvalla niin ymmärtäähän sen nyt jokainen, että ne oli pakko ottaa kärryyn. Ja ihan kaksin kappalein kuten minulla näyttää tapana olevan. 6+6 siis. Saattaahan se olla, että joku saa toisen paketin lahjaksi, ehkä. Sopivat hyvin käteen, juomaa mahtuu oikea määrä, sininen väri sopii minulle ja ovat vielä tv:stäkin tutut.

Kasvaa, ei kasva, kasvaa..ei

Annetaan tuoretta lipstikkaa saunavihdan kokoisissa erissä sitä haluaville. Viime vuonnakin totesin, että lipstikka taitaakin olla ainoa, joka todella hyvin viihtyy mun takapihalla. Itse en tuotoksia pysty enkä ehdi syömään. Komea kasvihan se on.

Kaikenlaisia siemeniä olen piilottanut multaan ja odotellut vihreän vallankumouksen tulemista. Onhan niitä hentoja ja rentoja taimenalkuja sisällä jonkin verran, mutta ulkona olevat eivät vielä uskalla nousta kylmään maailmaan.

Viime päivät on pitänyt lievän selkäkivun vuoksi edetä vain baby stepseillä ja varoa kumartelua ja kaikenlaista nöyrtyilyä. Katse kaukaisuuteen ja maisemaan. Kotityöt kielletty, siinä ja siinä, ettei ansiotyötkin. Kylmäpussia selän alle sohvalla, tukevaa särkylääkettä ääntä kohti ja välillä kevyttä tassuttelua. Kyllä tää tästä.

Pelastetut

Nämä esineet olivat lähdössä pois alkukodistaan. Ystävän kanssa saatiin kutsu tulla katsomaan olisiko mitään meitä kiinnostavaa. On siis tiedossa, että ollaan takuuvarmoja keräilijöitä ja monenlaisen romun ystäviä. Tässä osa pelastetuista.

Hand Made savipotit, isompi ja pienempi. Hyvät tuli kun ensin suihkutteli hämähäkin seitit ja hiirenkakat pois. Täydelliset.

Kannu ja vati ovat tinaa, kannu hopeoitu. Kiillotusta vielä uupuu, mutta senkin teen mielelläni jahka ehdin. Tinaiset ovat minusta niiiin ihanat, etten meinannut korviani uskoa, kun minulle vakuuteltiin, että saan ne todella mukaani. Puukorvossa varastossa on vielä aarteita, takuulla suomalaisia kädentaidon näytteitä, joita en ole putsannut. Siihen on oma aikansa.

Peltimitat, litra, puolikas ja kaksdesinen. Vuosileima paikallaan.

Tosikäytössä olleet.

Olo tuntuu tosi onnekkaalta. Kaikella on tarinansa.

Plumpsis

Oltiin laiturihommissa. Maille mättäiden päälle oli laituri syksyllä vedetty. Laituri on iso ja painava, vastassa kaksi naisihmistä. Kyllähän me se veteen saatiin, se laituri, mutta ponttoonien uittaminen laiturin alle olikin toinen juttu. Saattaa se joillakin käydä käden käänteessä, mutta me punnerrettiin ja ähkäiltiin pitkä tovi ennenkuin kaikki oli kohdillaan. Olisi kannattanut riisua uimasilleen, ei olis kamppeet kastuneet. Nyt riisuttiin märät saappaat, sukat, housut, kalsarit. Nopeasti kävi mulahtaminen, se oli yks plumps vaan ja siinä sitä oltiin.

Kioski

Nyt tänne meidän kulmille on avattu kesäkioski. Mainoslappunen liehui tien risteyksessä teipillä kiinnitettynä putkenpätkään. En ehtinyt asioimaan kun kioski oli mennyt jo kiinni 6.30 niinkuin lapussa seisoo. Paremmalla aikaa huomenna tutustumaan mehu -ja keksivalikoimaan. Viime vuonna samaiset yritteliäät kauppiaat jakoivat tarjouslehtisen postilaatikoihin. Saas nähdä mitä tarjouksia tänä kesänä tulee olemaan.

Componibili- peli

Anna Castelli Ferrierin Kartellille suunnittelema liukuovellinen säilytinsarja, joka käy paikkaan kuin paikkaan; yöpöydäksi, eteiseen, olohuoneeseen, työhuoneeseen, kylpyhuoneeseen..Malli ollut tuotannossa yli 40 vuotta ja sen suosio on edelleen valtava!

Hankin kolmiovisen pyöreän pöydän, kaksi kappaletta. Italiasta tilattiin, kun ei niitä täällä pikkukaupungissa ihan hyllyssä ollut. Tai siis oli, mutta punaisena ja kaksiovisena. Näpsän näköinen oli sekin. On näitä muunkin mallisia, mutta pyöreä miellytti enemmän.

Componibili on nimeltään tämä systeemi. Tänään sitten pelasin tätä peliä eli sovittelin ja mallailin pöytiä eri paikkoihin. Tällä hetkellä ne jäävät makuuhuoneeseen yöpöydiksi. Erityismaininta vielä, että nuo kolme lokerikkoa vetävät uskomattoman määrän tavaraa.