Sirkutusta, jääpuikkoja ja loman odotusta

Linnut sirkuttavat aamulla jo varhain. Räystäistä venyvät pitkät jääpuikot ja tiputtavat vettä porraspieleen.

Aamulla on valoisaa työhön lähtiessä ja illalla palatessa mikäli päivä ei veny tavallista pitemmäksi.

Missähän horroksessa olen ollut, yllättäen onkin helmikuu loppusuoralla.

Etelän ihmisten hiihtoloma meni ja seuraavan vyöhykkeen loma alkaa. Lomakohteiden vaihtoviikko meneillään. Omakin loma häämöttää jo.

Aurinko piti olla tänään näkyvissä mutta vielä taivas on harmaa. Lähden ulkoilemaan ja myöhemmin rentoudun elokuvan parissa. Siis jos saan itseni liikkeelle, elokuvateatteri ei ole ihan tässä pienen matkan päässä.

Aika lentää

Viime viikot ovat olleet kiirettä ja menoa täynnä. Osa itse järjestettyä ajankulua, osa on hoitunut ihan viran puolesta. Enempi on ollut tuota jälkimmäistä.

Ehdinpä kuitenkin käymään niukalla vapaa- ajallani sekä Satakunnassa että Savossa. Savossa tahdoin museoon, taidenäyttelyyn, VB-valokuvakeskukseen, josta yleensä  löytyy mm. mukavia postikortteja. Vaan ei onnistanut, kaikki olivat maanantaisin kiinni. Meni kuljeskelemiseksi koko päivä. Kahvilla ja kakulla vahvistin itseäni. Se oli sitten sellainen vapaapäivä.

Villasukkasunnuntai ja yleistä järjestelyä

Heräsin aamulla luullen nukkuneeni pommiin. Takaraivoruletissa pyörivät viikonpäivät odottaen pysähtymistä oikeaan aamuun. Siis sunnuntaihin. Takana oli 10 tunnin makoisat yöunet ja edessä odotettu vapaapäivä.

Aamukahvin kera mutustelin suolarinkeliä, jonka ostin eilen lähikaupungin Lidlin paistopisteestä. 

Nostelin pussiin tietysti useampia rinkeleitä, sämpylöitä ja jotain makeaakin. Paistopisteen houkutteleva tuoksu viettelee ostamaan monenlaista. Eipä ole sellaista houkutinta kotipaikalla, puolensa silläkin. Olihan se rinkeli hiukan kuivahtanut yön aikana, mutta ei liiaksi.

Parin viimeisen viikon aikana olen käynyt vain pyörähtämässä kotona, vaihtamassa vaatteita, tyhjentämässä postilaatikkoa. Siltä ainakin on tuntunut.

Lunta tuli taivaalta sakeasti ja pitkään. Hiippailin villasukat jalassa ja järjestelin paikkoja, raivasin keittiön, tein ruokaa, kuuntelin musiikkia. Kävin lapioimassa lunta välillä. Kuuntelin sohvalla pesukoneen ääntä ja tunsin olevani oikea ahkera koti- ihminen. Heiluttelin jalkojani sohvan kaiteen yli ja välillä selkänojalle. Ai miksikö, en minä tiedä, näytti mukavalta. Rapistelin lehteä, luin jonkin matkaa kirjaa. Tuuletin sohvatyynykokoelman.

Vähemmästäkin väsyy ihminen.

Taidan mennä yöpuulle jo varhain, viimeistään kymppiuutisten aikaan.