Jos metsään haluat mennä nyt

Ja minä olen halunnut mennä aika usein.

Tuotteiden jatkokäsittely tapahtuu sitten illan hämärinä ja pimeinä tunteina keittiössä. Harmittaa vaan kun ilta työn jälkeen on niin surkean lyhykäinen. Ei ehdi, ei jaksa kaikkea mitä mieli tekisi askaroida.

Raitista ilmaa ainakin saa tarpeeksi, se jos mikä on luksusta työhuoneessa vietetyn päivän jälkeen.

Välillä vaan kävelen sammalilla, luon katseen puiden latvuksiin ja palleropilviin. Tarvittaessa suljen silmäni ainakin kooltaan pienimmiltä metsän herkkuraaka- aineilta. Joka kerta ei tarvitse kopan täydeltä olla kotiin tuotavaa.
Lapsuuden kodissani kerättiin vain ja ainoastaan sienistä rouskuja , marjoja taas joka sortimenttia. Eniten lakkoja kun isän työmatkaviikot osuivat lakkasoiden varteen. Muistan kapinoineeni useasti kun lakkoja oli pöydässä mielestäni liian usein. Himoitsin kaupan hilloa jota ei tietenkään ostettu. Tänä kesänä lakkahilloa tehdessäni ei enää tullut mieleenkään kaupan hillot.
Eivät todellakaan ole himottaneet vuosikymmeniin.

Toivottavasti  syyskuu on vielä kaunista samoiluaikaa. Tupatöihin on vielä aikaa.

Marjat tauolle

Lopetan sadonkorjuun ainakin vähäksi aikaa, NYT. 

Olen ollut hyvä ihminen ja kerännyt pakastimen pullolleen eri laadun laatumarjoja. Syönytkin niitä olen niin että korvista pursuaa.

Sukulaistäti silloin aikoja sitten kannusti meitä nuoria vetelyyteen taipuvaisia keräyspuuhiin sanomalla, että huilatessa ehtii ämpärillisen mustikoita poimia. Hirveät tunnontuskat kiusasivat minua vuosikausia kun en kaikkea huilatessa enkä muutenkaan kyennyt tekemään. Enää ei edes tarvitsisi, mutta omaehtoisesti olen sinne puskiin ja metsään mennyt ja nauttinut täysillä hiljaisuudesta ja yksinolosta. Saaliin määrällä ei ole ollut niin väliä. Sanonta "vähän päivässä, paljon viikossa" pitää satasella paikkansa.

Kaupunki kutsuu nyt muutamaksi päiväksi. Pitää hinkata kätöset puhtaiksi ja ravistella oravaa pienemmät ötökät hiuksista. Metsävaatteet on jo pyöräytetty pesukoneessa odottamaan ensi viikkoa ja ämpärit ladottu puhtaina terassin nurkkaan. Kumisaappaat on rappusilla. Sieniveitsi pilkottaa kopassa.

Happy together

Lämpimässä vesisadesäässä voi muistella lämmintä aurinkosäätä, jota oli viikonloppuna tarjolla. Minulle oli sen lisäksi tarjolla dogsitterikeikka mukavin etuisuuksin. Viinimarjoista oli ystävällä ylitarjontaa kuten männä vuonnakin ja sain luvan kökkiä pensaassa ja kerätä itselle sopiva määrä. Nelijalkainen seurallinen vahdittava otti ilon irti yhteisestä ajasta. Sen lisäksi, että vahti huolella pikkuämpäriä, arveli olevansa korvaamattomaksi avuksi myös poiminnassa. Sylikkäin aika peevelin vaikeaa ja apuri mieluusti myös napsi marjoja kädestä ennenkuin ne ämpäriin sain. Ah niin herkkää yhteiseloa!

Vattuhilloo

Hamsterin tehokausi on nyt meneillään. Selkä on jumiintunut jo useamman kerran kyykkiessä marjamättäissä. Treenikausihan alkoi jo silloin toukokuussa korvasieniaikaan. Jäi vissiin joku korkean paikan leiri väliin kun nyt pukkaa todella kipeää selkää ja kireitä takareisiä. Mutta sillä ne paranee millä on tulleetkin eli metsään vaan.

Männä viikolla korvien välissä soi laulunrenkutus. 7 Seinähullun Veljesten lallatus kultaiselta - 80 luvulta. Muistaa kuka muistaa, mutta kipale on Nakit ja muusi ja jossain kohtaa lauletaan venyttäen, että " moontaa killoo vattuhilloo". No just se kohta velloi päässä. Jätin mustikat ja kantarellit hetkeksi rauhaan ja siirryin vattupuskiin. Keräsin vattuja silmät killillään, hiki puserossa. Parhaimmat yksilöthän roikkuvat siellä alaoksilla, selkäystävällistä.

Mutta nyt on oma tekemää vattuhilloo!