Ameriikan raitilta

Axel Rudolf ( kirkonkirjoissa täplät u:n päällä ) syntyi v. 1890. 

Riitaantui ukon eli isänsä kanssa sen verran pahasti, että 15- vuotiaana pakkasi nyssäkkään vaatimattomat tavaransa ja hankkiutui merille. 

Sisaret ja äiti ikävöivät, ukko vaikeni. Muutama kirje maailman meriltä tuli rakkaalle Soffi- systerille. Pitkään oli hiljaista ja naisväki Suomessa arveli pojan menehtyneen johonkin sen aikaiseen kulkutautiin. Ukko vaikeni edelleen.

Tarkempaa tietoa ei ole missä vaiheessa Axel asettui pysyvästi Amerikkaan, Minneapolikseen asumaan. Systereille tuli tieto, että perhettäkin on perustettu ja kaikki on paremmin kuin hyvin. Elämä hymyilee.

Ukko ei sanallakaan maininnut poikaansa ennen kuolemaansa. Perimätietokaan ei kerro mikä välit rikkoi koko elämän ajaksi.

Suomen sukulaiset tavoitti joulukortti v. 1928. Paremmalle kartongille painettu kukkakoristeinen kortti osoitteineen.

Joku nuorempi suvun jäsen on harjoitellut kirjoitusta kortin laitaan. Numero 5 kertoo Axelin lasten lukumäärän. Lasten nimistä ei ole tietoa.

Uuden vuoden toivotuksia kirjoitettaessa eipä Axelkaan voinut arvata, että lokakuussa 1929 tapahtuu suuri pörssiromahdus, joka saa aikaan maailmanlaajuisen laman.Tarmoa kotomaassa löytyi kuitenkin sen verran, että äitini syntyi loppuvuodesta 1929.

Toivotan Axelin innoittamana kaikenlaista toimintatarmoa meille kaikille vuodelle 2014!

Ei stressata

Stressitön viikonvaihde. Onkohan tämä totta ollenkaan? Joulu kurkkii nurkalla, pitäisi touhuta laatikoiden ja pipareiden kanssa posket punaisina ja hikoilla hellan ääressä. 

Moni hikoilee, minä en ota pulttia. En edes pienistä lumitöistä, jotka talven kuluessa alkavat rasittaa. On nimittäin se aika talvesta jolloin lumen viskomista vähän odottaa ja pitää sitä hyvänä tilaisuutena oleilla raittiissa ilmassa. Kunto kohenee sitä mukaa kun lumivallit kasvavat. Juu, ja jo tammikuussa tiuku kilahtaa päässä kun aamulla kahlaa postilaatikolle sankassa lumisateessa. Joka vuosihan tämä on koettu.

Eilen illalla tähdet taivaalla olivat vielä kirkkaasti näkyvissä. Niska kenossa taas katselin tähtikuvioita ja mieleen tuli, että jossain laulussa sanotaan tähtien olevan enkeleiden lyhtyjä. Mukava ajatus.

Vielä pitää viikko ahertaa työssä, sitten nautitaan vapaasta ensi vuoteen saakka.

Ontuva turisti

Hankin sittenkin ontuvan laukun tilalle uuden pakaasin. Pienehkön sorttisen mutta riittävän kokoisen muutaman päivän reissutavaroille. Pyöriä on allansa useampia. Helppo tyrkkiä eteenpäin lentoaseman pitkillä käytävillä. Lumessa kiskominen palatessa olikin toinen juttu.

Oikea turisti patikoi reippaasti kohteesta kohteeseen ja saa jalkansa kipeiksi, tosi kipeiksi. Näin juuri tein.

Illalla hotellihuoneessa, joka muuten oli käsittämättömän iso eikä sitä oltu erikseen tilattu, jalat olivatkin kovassa poltteessa.

Joulutorit olivat täynnä kaikkea jouluun liittyvää tavaraa tietenkin, ruokaa ja juomaa, musiikkia. Kirkon kellot soivat, ilta hämärtyi ja lukemattomat valot syttyivät katujen yllä. Ulkona kahvilassa huopa ympärillä istuen tuli lämmin ja hyvä olo. 

Kotiin palasi runsaan kävelyn rasittama ontuva turisti.