Keittiöön

Tätä laatikkoa en aiemmin ole pitänyt mitenkään tarpeellisena. Välttämättömyys se ei missään tapauksessa ole ollut eikä ole nytkään. Mutta kun viikonlopun lorvehtimiskierroksella se sattui näkökenttään ja huomattavan edulliseen hintaankin oli tarjolla niin pakko..

Taas tuli järjesteltävää avohyllyyn, nimittäin sinnehän tämä sopii eikä minnekään muualle minun keittiössäni.

Tänne sitten arkiaterimet. Tai sitten ne paremmat. Kukapa sen vielä osaa sanoa ja päättää.

Varaslähtö Vappuun

Reissussa oltiin muutama päivä. Tutustuttiin kaupungin historiaan ja maan tapoihin.

Kuohujuomaa, tuoreita mansikoita valkosuklaakuorrutuksella. Niin kevään tuntua, niin kevään tuntua.

Kulttuuria, taidetta, näyttelyitä

Irtiottoa arjesta

Shoppailusta ei kai erikseen tarvitse mainita, sehän kuuluu naisten kaupunkiretkiohjelmaan. Erinomaista ruokaa oli myös tarjolla. Näillä muistoilla mennään jonkin matkaa eteenpäin.

Aito ja alkuperäinen

Ennen

Jälkeen

Sisustusarkkitehti Ilmari Tapiovaara suunnitteli Tale pinottavan jakkaran v. 1953. Lapsuudenkotiini se hankittiin seuraavana vuonna. Tapiovaaralla on merkittävä asema suomalaisessa huonekalumuotoilussa. Kansainvälisenkin kysynnän vuoksi Aero, kansainvälisiä designtuotteita ja suomalaista modernia muotoilua myyvä yritys aloitti joitakin vuosia sitten Tapiovaaran huonekalujen uustuotannon.

Tämä alkuperäinen jakkara on aina ollut osa minun elämääni. Monessa muutossa mukana ja kovia kokenut. Vein sen kasvojen pesuun Kuopioon, puusepälle, joka osaa antaa arvon vanhalle. Siellä verstaalla se hiottiin, puunattiin ja lakattiin. Pari kiinnikettä jouduttiin uusimaan ja asiansa osaava puuseppä hankki aikakauteen kuuluvat osat varaosapankista. Jakkara jatkaa elämäänsä varmasti sen 50 vuotta eteenpäin. Siroa ja ajatonta ainakin minun mielestäni.

Kaksi renkiä

Saapasrenki on tuttu väline jo lapsuusvuosilta. Mummilassakin oli. Kätevä vehje. Sormusrengin sain tulijaisiksi viime viikonloppuna. Olisiko joku pannut merkille, että korut majailevat milloin missäkin pöydän kulmalla tai hyllyssä vaarassa kadota. Nyt pujottelen sormukset joutsenen kaulaan ja korvakorut lautaselle siipien suojaan. Kiitos ostajalle ja tuojalle.

Meno- paluu

Orivesi. Täälläkin asema on suljettu. Junaa odotellaan sään armoilla ja liput hankitaan netistä. Tänään oli tosi kylmä tuuli, aurinko ei juurikaan lämmittänyt.

Nuorukainen saateltiin junalle, samalle asemalle, josta haettiin torstai- iltana. Oli hyvä viikonloppu.



Kaikkea mitä oli suunniteltu ei ehditty toteuttaa, mutta muuten oltiin rennosti ja nautittiin olosta. Ja yllätys yllätys; hyvää ruokaa me tehtiin. Palaamisiin!

Köyhää

Köyhät ritarit, herkkujen herkku syntyy näistä. Vanhaa kuivahtanutta pitkopullaa tai käyhän siihen tuoreempikin, marjoja, kermavaahtoa. Paistinpannulle rasvaa ja munamaidossa kieriskelleet pullanpalat. Paistetaan hetkonen, kunnes ruskistuvat

Kerätään lautaselle paistetut pullansiivut ja lisätään maun mukaan marjoja ja kermaa.


Millähän lailla tämä on köyhää? Ei oikein siltä tunnu. Herkkua on.

Orvokkeja

Tämän kevään ensimmäiset orvokit. Narsissit kukkivat vielä, mutta kyllä orvokit mahtuvat terassille. Viime vuonnakin yritin hillitä kevään kukkatulvaa kotona, onnistumatta. Sama juttu toistuu näemmä nytkin. On ne vaan niin ihania, nyt oikeasti tuntuu, että on kevät.

Pilkkuja ja ruutuja

Olen pitänyt ruudullisista kuoseista aina, mutta nyt hoksasin, että pilkutkin ovat ihan kivoja. Kohtuullisen sopivissa määrissä. Ruutu- pilkkuyhdistelmä ei hassumpi olekaan. Kaksi tyynyä nökötti kaupan hyllyllä selvästi odottamassa pääsyä juuri tänne.

Pikkupyykkiä ulkona...



..ja myöhemmin sisällä. Kaappiin nämä tietenkin menivät, piti vaan mallaillla




Jos puutyöt innostavat niin näitä pyykkipoikia voi veistellä ajankulukseen ja hyödykseen.


Ei se ainakaan Strömsössä vaikealta näyttänyt, siellä tosin kaikki käy kädenkäänteessä ja hymy huulilla.

Pullaa ja piirakkaa

Kuvaa ei saa suuremmaksi, valitettavasti. Ohje äidin peruja.

Metsäkeijun mustikkapiiras:

1 dl sokeria
1 muna
1dl perunajauhoa tai ohrakasta
2dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

pohjaa paistetaan ensin 200 asteessa n. 10min

täyte:

2dl ranskankermaa, tässä tapauksessa laitoin valkosuklaa-lime rahkaa
2 munaa
½ dl sokeria
tällä kertaa elokuun kuutamossa kerättyjä vadelmia ½ litraa
paistetaan vielä n. 20-30min

Suussa sulavaa ja pehmeää

Kahvia vai teetä?

Korvapuusteja kanssa

Järjestämisen tarvetta

Etanan mökki

Etanalla mökissänsä ahdasta on ja kaitaa.

Hyvin se sinne sentään mahtuu,kun viisaasti järjestää taitaa:
Jalka on eteisen kynnyspuulla,

vatsa on keittiön lieden suulla,

selkä on sohvalla lystikkäällä,
pää on sängyssä tyynyn päällä.
Ullakkokamarin laatikkoonkin vielä jotakin joutaa:
siellä ne ovat ne pienet sarvet,
joilla se ennustaa poutaa.

Kiitos Päiville osuvasta, siivous- ja järjestysajankohtaisesta runosta. Järjestys olla pitää vaikka se olisi huonompikin

Lehtipino kaipaa järjestystä ja päivitystä. Joulu meni jo.

Toisaalta; pian se taas ovella kolkuttaa

Ja jostainhan se siivous on aloitettava

Montako laukkua nainen tarvitsee, entä monetko kengät? Kenkähyllyyn ei vielä kykene puuttumaan, laukkujen ojennus riittää. Hmm, laukku jokaiselle viikonpäivälle, niinkö?

Mennään pyörällä

Menopeli vm 1969-1970 tai ihan siinä main. Tarkkaa vuosilukua en millään muista. Ahkerassa käytössä tämä on ollut kaikki nämä vuodet kahta viimeistä lukuunottamatta. Kerrottakoon vielä, että tämä oli arpajaisvoitto paikallisen jalkapallojoukkueen kevättempauksessa. Varastossa pölyä on kerääntynyt ja renkaat tyhjentyneet. Aika moni sitä on kaihoten katsellut ja pyrkinyt omistajaksi. Ei ole vielä myynnissä. Huoltohommia ja taas kulkee.

Valkoinen on väri

Olipa kerran pieni, tavallinen vuosikymmeniä vanha keittiöjakkara. Alkuperäistä väriään se ei enää paljasta, mutta luettavissa on ainakin vaaleanharmaa, oudon vihreä, tavallisen punainen ja ruskea maalikerros. Oli aika vaihtaa jälleen väriä...

Pesu, kuivaus ja kevyt hionta. Pyyhkäisyllä pölyt pois ja uutta maalia pintaan, kahdesti. Valkoista tuli ja minulla on uusi jakkara, jolle löytyy monia käyttömahdollisuuksia.

Kesemmällä ehkä toiseksi yöpöydäksi sängyn viereen? Ensin täytyy ojentaa makuuhuone uuteen järjestykseen

Kokeilukokkausta

Mikä työvälineistä ei kuulu joukkoon, ainakaan ruuanlaitossa? Yleensä en tarvitse ruuvimeisseliä, mutta tänään paprikasuikalepurkki vastusti avaamista niin sinnikkäästi, että kaikkien tavallisten kokeilujen jälkeen ruuvimeisselin vilautuksella purkin kansi antautui.

HIRA- Broileripiirakka: eli hihasta ravistettu ja keksitty

pohja: 100g voita/marg. 3dl vehnäjauhoja, ½tl suolaa. 1tl leivinjauhetta, 1dl vettä tai kermaa
taikina taputellaan piirakkavuokaan ja esipaistetaan n.10min /225astetta

täyte: hunajamarinoituja broilerinpalasia pannulla paistettuna, purjosipulia maun mukaan, tuoretta ananasta paloina sen verran kun viitsii pilkkoa, paprikasuikaleita tällä kertaa purkista suoraan valutettuina. Mausteeksi tippa sitruunamehua, ripaus currya, sekoitellaan kaikki yhteen.
Purkillinen kermaviiliä ja siihen kolme munaa, ripaus suolaa. Maun mukaan juustoraastetta joukkoon. Täyte kaadetaan esipaistetun pohjan päälle, kermaviiliseos vielä mukaan ja näön vuoksi ripotellaan juustoraastetta pinnalle. Uuniin n. 20min tai sitten kun muna- viiliseos on hyytynyt ja hiukan ruskistunut.

Ihan mielettömän hyvää!

Täydellinen raparperitorttu tehdään näin:

pohja: 100g voita ja ½ dl sokeria 1 keltuainen 3dl vehnäjauhoja 3rkl vettä

täyte: n.½ kg raparperipaloja 1½dl sokeria ja 1½rkl perunajauhoja

marenki: 3 valkuaista ja 1 dl sokeria

Vatkaa voi ja sokeri keskenään ja lisää sitten keltuainen. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja vesi. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja anna seistä hetki viileässä.

Ripottele sokeri ja perunajauhot raparperipaloille ja sekoita. Kaada raparperit pohjan päälle, paista uunin alaosassa 200 astetta/n 25min.

Tällä välin voi vatkata marengin eli valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi.

Ota torttu uunista ja levitä sen pinnalle marenki ja paista vielä 10-15 min kunnes marenki on kauniin ruskea.

Tarjoillaan haaleana tai kylmänä. Pallo vaniljajäätelöä lisukkeena voi kruunata makunautinnon.

Munatietoa

Uskomatonta, mutta totta. Paikallinen kauppa oli ovipieleensä laittanut ison laatikollisen tulppaanikimppuja ja kyltin viereen "Ota tästä maksutta". Eipähän jää tulppaanit kauppiaalle nuukahtamaan. Iso ilo monille.

Pääsiäismunilla ja munien maalaamisella on satoja vuosia vanhat juuret Itä- Euroopassa. Suomeen munien maalaaminen rantautui vasta 1900- luvun alussa venäläisten emigranttien mukana.

Ensimmäinen suklaatäytteinen muna valettiin Karl Fazerin tehtailla jo 1896 ja ontot suklaakuoriset pääiäismunat tulivat myyntiin jo 1900- luvun alussa. Meillä kotona koristeltiin munia monella lailla. Minä käytin vesivärejä, mutta luovuuteen taipuvainen äitini jalosti maalaamisen omiin sfääreihinsä. Hänellä maalattuja munia onkin varsin kaunis ja mittava kokoelma. Perinteisesti munia värjätään keittämällä ne sipulinkuorivedessä. Niin minä tein tänä vuonna.

Tänä vuonna pääsiäisen kunniaksi on ilmestynyt kirja, joka luotaa pääsiäismunan historiaa. Kirjan kirjoittaja on piispa Arseni.

Vihertää

Vihertää pöydällä ja purkissa. Tein ruokaa ja laitoin käteni sekä silmäni sipulisäilytykseen. Sipulit ovat Riihimäen lasitölkissä ilman kantta. Ja kappas, tölkissä oli elämää. Ei onneksi mitään vaarallista vaan punasipuli oli alkanut pukata vihreää. Taitaa tulla kevät ja kesäkin!

Tarpeellista

Savon pääkaupungissa ei oikein tullut juttuun ilman kumisaappaita kuten edellä jo tuli mainittua.

Kevään tullen minulla on auton peräkontissa vakiovarusteena kumpparit, ämpäri, sieniveitsi mm. Koskaan ei voi tietää miten mahtavan sienipaikan yllättäen löytää, pitää varautua. Korvasienet eivät ihan vielä hangen läpi tunge, ei siis vielä kumppareita autossa. Sitäpaitsi syksyllä taisivat mennä yhdet saappaat jo vuotavina hylkyyn. Piti hommata uudet, oikeat nokialaiset, jotka kyllä kestävät taas pitkään.

Pääsiäisfiilistä olen koettanut vastustella, mutta pakko oli ne tavanomaiset ruukkunarsissit hankkia. Joitain kevätkukkia on jo ollutkin pöydällä ja päässeet kuivahtamaan. Nämä uudet tulivat etupihalle amppeliin ja takaterassille koriin. Aurinko paistoi iltapäivällä niin, että piti kahvituoli asetella terassin nurkkaan.

Lompakon siivous. Miten sitä aina kuvittelee lukevansa kauppalappuja joskus myöhemmin illalla. Hah! Yleensä nopeasti silmäilen kassalla kuitin läpi, mutta siihen se jää. Useammin pitäisi tyhjentää joutavat pois.