Missä Muruseni on?

Koska olen vielä 9 viikon ikäinen paimenkoira, mahdun hyvin pieniin paikkoihin. Kaikella lailla saa houkutella, mutta talon alta en halua tulla pois. Vasta sitten kun itse haluan. Isäntäväki tietysti pelkää, että lähden omille teilleni, mutta en minä vielä uskalla. Tykkään köllötellä mustikanvarpujen seassa omassa pihassa. Minua kutsutaan Muruksi, täällä asuu jo isompi koira, jonka nimi on Sulo.

Meistä tulee hyvä pari!

Jotkut ovat koiraihmisiä, jotkut kissaihmisiä. Tässä sukulaisperheessä ollaan molempia. Tyttökoira Muru tuli perheenjäseneksi viikko sitten ja hurmasi välittömästi kaikki. Kamerassa on Murukuvia edestä ja takaa, istuen ja makuulla. Hohhoijaa, joskus vaan vetää överiks. Mutta kyllä on ihana koiravauva!

Kulttuuria

Lämpökamerassa, elossa oltiin!

Ei tässä ihan joutilaana ole suinkaan oltu. Siinä kiihkeän mustikan poiminnan ja kantarellimetsästyksen väliajalla paineltiin pitkin Turun kaupunkia. Aura- joen liepeillä koluttiin kaikki mahdolliset sisustusliikkeet, Divaani, Ottomaani, Sisustuksen Koodi, Artek. Lisäksi kaikki lähistön kirpparit. Unohtamatta muuten hienoa kaupungin kirjastoa. Hellettä piisasi ja sitä pakoon mentiin puiden varjoon lounaspaikka Blankoon. Namilounas ja tarpeellinen hengähdystauko ja ylenpalttisen näkemisen lepohetki.

Auto uuteen parkkiin ja uusi jalkautuminen. Lounaasta voimaantuneena päätettiin talsia Logomoon. Paikkahan toimii Turun kulttuuripääkaupunkivuoden pääareenana.

Kyltti lupasi 700metrin kävelymatkan. Helppo nakki, kyllähän se matka maalaiselta taittuu ja onnistuu.

Väärin!!!

Mitenkähän mittaus oli suoritettu, mutta matkaa takuuvarmasti kertyi tuplat. No, ei sekään paha, jos olisi varautunut paremmin. Mutta kun oli ne ohutpohjaiset uudet violetit hapsusandaalit jalassa. Rakot tuli! Ja kaupungin kuumottavat hellekadut eivät armahtaneet sen paremmin maalaista kuin kaupunkilaistakaan.

Logomossa piti kiskaista kunnon vesitankkaus ja harmitukseen rapsupiirakkaa vaniljakastikkeella ( sikahintaan), Seuralainen kiskaisi sämpylän (sikahintaan kuivahko pulla), kasvuiässä kun on. Hien kuivuttua jaksoi jo katsella kahvilaa tarkemmin. Mustavalkoista, Artekin kalusteet. Tyyliä on. Minä tykkäsin kovasti.

Näyttelystä ei ole kuin pelkkää hyvää sanottavaa. "Tuli on irti" kertoo ja kysyy mikä tulessa kiehtoo. Tulessa on niin turva kuin vaarakin. Yhtenä teemana yllätysyllätys oli Turun palo v 1827. Sen syttymistä ja leviämistä esitellään pienoismallin avulla valo- ja savuefekteineen. Ja kaikkea muuta ja paljon.

Takaisin tassutellessa teki mieli tilata taksi. Tulihan siinä mietittyä, että omalla autollakin olisi päässyt paikan päälle ja poiskin. Hah!!

Tuijottelua

Aamulla tuijottelin leikkaamatonta nurmea. Jospa tässä joku päivä. Nyt ei pysty, liian kuumaa. Aamun lehteä luki kanssani ötökkä, joka ei ollut milläänsäkään sivujen kääntelystä eikä kuvaamisesta. Tuijoteltiin siinä sitten pitkä tovi toisiamme. Pitäisi olla parempi kamera...Siis järkkäri...kuuleeko joulupukki, kuuntelen??

Sagaform

Olen onnistunut siirtymään ukkos- ja saderintamien mukana. Kumpi seuraa kumpaa, en tiedä. Itä- Suomessa paiskoi vettä ja salamoita ja tänään täällä keski- Suomessa sama juttu. Mustikat odottavat metsässä, ei sinne tässä sateessa viitsi mennä.

Itäisessä Suomessa pakoilin sadetta kaupoissa ja putiikeissa. Totaalityhjennysmyynti kuullosti lupaavalta ja sitä se totta vie olikin. Joku järjenhaituva onneksi vielä toimi ja esti ylettömän hamstraamisen. Puoleen hintaan Sagaformin salaattiottimet ja öljy-/viinietikkapullot, joissa on soma pallukka tammikorkki. Siis muunmuassa nämä lähtivät mukaan jopa kaksin kappalein. Kaverille kanssa.

Hampaankoloon jäi vielä yhtä ja toista. Kunhan saan järjen äänen vaiennettua, saattaap olla uusi reissu edessä. Sitä ennen vielä pikku trippi rannikolle, Turkuun ja Naantaliin.

Ravintoa mielelle ja kielelle

Illalla Jyväskylän Laajavuoressa Juice- musikaalia katsomassa. Täysi katsomo, tunnelma korkealla. Tunteiden näyttäminen ei ollut kiellettyä. Nauraa sai, itkeäkin tiukassa paikassa ja mukana laulaminen oli suotavaa. Sielua koskettava esitys. Harvoin olen nähnyt niin monen miespuolisen pyyhkivän silmäkulmiaan ja turauttelevan nenäliinaansa kuin eilen.

Kotimatkalla heitettiin metsälenkki ja käytiin tarkistamassa tuleva kantarellisato. Ilta oli jo pitkällä, metsätiellä vain hyttysten ininä. Intosienestäjä menee metsään missä vermeissä tahansa, se on todistettu ennenkin. Hameen helmasta vaan kiinni, ettei pitsit tartu karahkoihin ja kesäsandaalilla reippaasti astumaan pitkin mättäitä. Ja hah, siinähän ne kantsun alut olivat missä ennenkin. Pieniä tietysti, mutta mukaan lähti. Seuraavat saavatkin kasvaa rauhassa ennen pannulle joutumistaan.

Kukkavaihto

Huhtikuussa ikkunalaudalla kukintansa aloittaneet orvokit olivat venähtäneet ylipitkiksi ja rähjääntyneet kovissa sateissa. Parhaat yksilöt saksin maljakkoon vielä hetkeksi ilahduttamaan ja tuikkasin jäljelle jääneet rangat pihan perälle odottelemaan uutta kukintaa. Ehkä ehtii vielä.

Tilalle ikkunalaudalle ja vähän muuallekin herkän värisiä ahkeraliisoja. Niitä nappasin kassillisen mukaani Keuruun markkinoilta. Eikä ollut hinnalla pilattu. Kyllä näillä syksyyn päästään.

Paras piirakka

Paras piirakka tähän hetkeen on pullataikinaan tehty mustikkapiirakka. Ehdottomasti. Eilisiltana kävin pikapikaa metsässä, varmassa marjapaikassa, hakemassa muutaman litran mustikoita. Sikakuumaa, hemmetisti hyttysiä. Ei tuntunut rentouttavalta. Mutta ensimmäinen tunnusteleva mustikkamatka, vaikkakin nopea, antoi varmuuden mustikoiden olemassaolosta. Nyt tiedän mitä lähipäivinä teen silloin kun ei satu satamaan. Aina sitä kuumuutta tunnin kaks kestää. Vähän päivässä paljon viikossa- periaatteella.

Katukirppisilta

Kun sisäinen kello on siirtynyt kissankelloaikaan heräilen silloin kun huvittaa ja uni lakkaa kiinnostamasta. Ajoista on ihan turha puhua. Tänään skippasin aamupalan kahveineen ja siirryin suoraan lounaaseen ja siihen yhdistettyyn välipalaan. Päivän lehden hain laatikosta silloin kun naapurin tädit tulivat kaupoilta ja hakivat päiväpostia. Hupsista.

Tällä kylällä oli katukirppistapahtuma, jonne olin lupautunut aputytöksi. Järjestelyvastuun kantoivat kaksi nuorta naista, Mari ja Annika. Kaikki onnistui mainiosti etten sanoisi loistavasti. Eilen satoi, huomenna sataa, mutta tänään oli aurinkoa ja lämmintä. Trubaduuri viihdytti yleisöä kadun varrella. Mukava meininki.

Itse auttelin kahvipiikana lähes koko ajan ja oma kirppiskiertely jäi aika vähälle. Kuviakaan en ehtinyt napsia kuin parista lähinnä olevasta pöydästä, joissa oli myytävänä omia kädentaidon tuotteita.

Illalla kirppiksen päätteeksi rannalla vietetystä lauluillasta puuttuivat hyttyset. Merkille pantavaa tässä Suomen suvessa. Mitenkähän se oli järjestetty? Nostalginen pallogrilli kaksin kappalein hehkutti makkaraa lauluväelle. Kyllä muuten maistui älyttömän hyvälle sellainen suhteellisen tummapaahtoinen viittä vaille kärtsännyt makkara.

Meikäläisen päivällinen ja iltapala samassa pötkössä. Terveellistäkö, no jaa, ihanaa ainakin.

Tikkaat

Nyt minä ne sain, omat tikkaat.

Heinäseipäiden uusiokäyttöä.

Made by kummipoikani Ville.

Ensimmäinen tikkaiden palvelustehtävä on ruveta kasvutueksi ruusupavulle, jolle ei sopivaa kiertelyapua ole ollut. En halua viritellä mitään narusysteemejä seinään eikä vanha valkoinen tukiristikko enää ole oikein mistään kotoisin. Ei ehkä edes hätätilassa. Aika on suhahtanut jo sen ohi.

Täyttä tavaraa ovat, painavat. Katsotaan mihin tehtäviin ne vielä pääsevät jatkossa.

Bai tö wei, tikkaista lisää täällä.

Päivän työ

Päivän työ, johon ei mennyt koko päivää, tuli tehdyksi. Vauhtia hommalle antoi aamun säätieto, joka lupasi rankkoja sateita keskelle Suomea, siis tänne. Nyt jos koskaan enää tänä kesänä ja tällä lomalla. Eihän se mitään tuskallista hommaa ollut. Suurin työ oli tyhjentää terassi tarpeellisista ja ennen kaikkea tarpeettomista tavaroista. Entinen harmaantuva terassi sai pintaansa lämpimällä ruskealla sävytetyn öljykylvyn. Kyllä tämä minulle kelpaa loistavasti. Tuntuu taas pehmoiselta paljain jaloin tepsutella.

Takapihalla ei mitään uutta

Edelleenkään ei ole ollut ilmoista kiinni se terassin öljyäminen.Vika ja viivästys piilee vain ja ainoastaan omien korvien välissä ja laiskan lupsakassa luonneviassa. Ensi viikolle onkin luvassa saderintamaa, pääsen kait taas lipsahtamaan hommista.

Takapihalla on kyllä viime aikoina ollut sellainen paahde, että lämpöhalvaus olisi ollut melko varma nakki, jos ahkeroimaan olisi ruvennut. Viisautta oli siis vältellä ja istuskella välillä varjossa välillä ahneesti hetken aikaa auringon säteissä. Sitä ei kyllä kauaa jaksanut. Vieraita on ollut, mennyt ja taas tullut. Eka lomaviikko mäni jo...pikkupaniikkia on ilmassa.

Tarttisko tehdä jotain mitä yleensä lomalla kuuluu tehdä? Laitetaanko rima huippumatalalle limbomittoihin? Toistaiseksi odottelen mustikoiden kypsymistä ja harrastan takapihalla vetelehtimistä, kukkien tuijottelua ja rikkaruohojen nyppimistä.