Kuutamossa

Eilisiltana odottelin yötä kuin kuuta nousevaa. Ihan oikeasti. Kuu nousi hetkeksi pilvien takaa ja vilahteli siellä niin nopeaan, etten ehtiny kunnolla kuvaa saada. No toisaalta tällä ihan tavallisella kameralla ei huippukuvia saakaan. Mutta kuu nousi kumminkin ja ilta alkoi aavistuksen tummua.

Ilma oli kostea. Leiriydyin laiturille ja jalat käärin pussilakanaan. Lakana oli hetkessä aivan kostea. Pötköttelin patjalla lakanan alla, napostelin pikkusyötävää ja katselin pilviä.

Nämä kesäyöt ovat niin ihania, että kaikki kaunis niistä pitää taltioida mielen syvyyksiin.




Kynttilälyhtyjä oli veden äärellä vilkuttamassa kalamiehille tietä kotiin.

Marjanpoimintaa

Mustikoita näyttää paikoitellen olevan niin, ettei tiedä mihin jalkansa asettaisi. Hikisestä säästä huolimatta lähdin metsään tutustumaan saalisnäkymiin. Oli poimintavermeetkin mukana kaiken varalta. Vaikka oli jo iltapuolta, valui hiki joka puolelta. En sitten ryhtynyt ämpäriä täyttämään, piirakkamarjat vain poimin.

Marjametsäeleganssi oli huippuunsa viritetty. Rantamekko, ei puhettakaan, että pitkää lahjetta olisi voinut laittaa, siis paljaat sääret ja kumisaappaat. Ilman saappaita en suostu metsässä lampsimaan. Ylävartalon peittona oli vanha valkoinen paita, joka oli pyörähtänyt pesukoneessa jonkun punaisen kanssa, siis haaleenpunainen nykyisin. Päässä kirkkaankeltainen lierilätsä, jossa saattoi lukea Starkki tai muuta vastaavaa. Olisihan ainakin etsintäpartio helpommin löytänyt, jos olisin kuukahtanut mättäälle. Kyllä se niin keltainen lätsä on. Hyttysmyrkky ja juomapullo mukana kätevässä vyölaukussa (hahhah). Juomapullolla oli käyttöä, hyttysmyrkyllä ei kumma kyllä. Oliskohan paidasta leijaileva vahva pesuaineen tuoksu pitänyt iniäiset loitolla?

Mustikoita siis on, se on hyvä tieto. Loppuviikosta sitten varsinaiseen poimintasessioon voi ryhtyä kun säätieteilijäkin viilenevää lupasi.

Metsävadelmakatsaus tuli hoidettua samalla. Näyttääpi olevan ja tulevan lisää koko ajan. Kuvassa olevaan vatukkoon on eksynyt lilja jostain. Ja vatut tässä lähes puutarhavadelmien kokoisia. Ja makuisia.

Pienistä asioista sitä onni löytyy. Tänään mustikoista ja vadelmista.

Rannalla

Näitä maisemia ja tätä tukalaa lämpöäkin saattaa vielä tulla ikävä ja kaiho jahka sade vihmoo syksyllä päin naamaa.

Missäpä parempi viettää kesälomapäivää kuin rannalla. Yleensä siellä käy pieni tuulenvire, joka vilvoittaa, vaan eipä ollut vireen häivääkään tänään. Varjopaikkaa mieluusti katselin, vesi maistui.

Palauttelin mieleen eri kasvien nimiä. Sieltä muistin sopukoista pulpahteli kaikenlaisia kukkia, osasta jopa latinankieliset nimetkin. Veronica longifolia..rantatädyke..ja monta muuta vilahteli päässä. Hyvin ne tuli aikanaan päntättyä. Aika pakkopullaa se kasvienkeräys oli, meinasi koko kesäloma mennä pilalle siinä hommassa. Olis vissiin mennytkin ilman vanhempien apua. Mutta itse ne nimet oli opeteltava kumminkin. Yhteensä kahdeksankymmentä ( 80 )!! kasvia

kahdelle kesälle jaettuna. Huhhuh!!

BPP=babypalloprojekti

Nopea raparperipiirakka tehdään näin:

pohja

2 munaa

1½-2 dl sokeria

3dl vehnäjauhoja

1½tl leivijauhetta

2tl tai sinne päin vaniljasokeria

1½dl juoksevaa margariinia

1dl mehua taikka maitoa

Kaikki sekoitetaan nopeasti, järjestyksellä ei taida olla niin väliä.

Raparperipaloja tai marjoja laitetaan päälle. Lisäksi laitoin vielä rasva+ sokeri+ hiutale- sekoitusta kuorrutukseksi.

200astetta n. 30-40min.

Ruokatauko terassilla. Nopeasti valmistuu kanapasta ilman isompia kommervenkkejä. Kanasuikaleet pannulle ja kolmen juuston kermaa päälle, pasta kiehumaan. That`s it. Salaattia kippoon, annoksen päälle vielä pastajuustoa. Päiväkahville raparperipiirakkaa jäätelön kera.

Tänään oli grilliprojektipäivä. Minulla kävi arpaonni ja voitin pallogrillin. Hah, en ole koskaan mitään voittanut, paitsi lotossa joskus harvoin neljä oikein. Eipä siinä mitään, noudin grillin...siis babyballogrillin liikkeestä. Laatikossa oli, koottava. Voi hyvänen aika, ei ole monimutkaisen näköinen, mutta eipä vaan heti natsannu kaikki ruuvit yms. kohdilleen. Tarkemmin selvitellessä huomasin, että jokunen ruuvikin puuttui pakkauksesta ja ne mitkä oli, olivat osittain vääränkokoisia.

No tjaa, en minä oikeesti pallogrilliä kaipaiskaan kun terassilla on oiva sähkögrilli. Mutta aika kauniin värinen se pallo oli, joten pakko koota. Eri valossa kansi oli joko ihan sininen taikka turkoosinsininen.

Viime hädässä hain apua tekniikan mieheltä, joka ennenkin näissä kokoamishommissa on auttanut. Ja niin sitten grilli koottiin osittain oman varaston ruuveilla. Tänään en enää grilliä ehtinyt kokeilla. Onhan tässä päiviä.

Uudet popot

Tässä siis maalaisserkku koiranputki

Lipstikkapensas kukkii ja on saavuttanut kahden ja puolen metrin korkeuden. Piti kukinnot ikuistaa ennenkuin katkaisen ne. Melko samanlaiselta näyttää maalaisserkkunsa koiranputken kukinto, josta kuva ylempänä. Samaa sukua siis ovat.

Uudet popot edestä ja takaa

Harkintahankinnassa olleet jo koko alkukesän, toukokuun alusta saakka. Nyt sitten tuli ostettua kun osui minulle oikea väri kohdalle. Tosi hyvät tallustaa pitempikin matka.


http://www.elnaturalista.com/

EL NATURALISTA - UUSI TAPA KÄVELLÄ

Espanjalainen El Naturalista luo mukavia, kauniita ja erottuvia jalkineita jotka auttavat kulkemaan elämän mutkikkaita polkuja.

El Naturalista - jalkineiden valmistusmenetelmiä pyritään kehittämään jatkuvasti niin, että ne rasittavat ympäristöä mahdollisimman vähän.

Luonnonmateriaalien ja -värien suosiminen

Saastuttavien aineiden välttäminen

Ympäristön suojelu ja kestävä kehitys

Biologisesti hajoavien aineiden käyttäminen aina kun mahdollista

Kierrätysmateriaalien käyttö aina kun mahdollista

Oikeudenmukaiset tuottajahinnat

Perinteisten käsityötaitojen tukeminen

Asianmukaisen teknologian tukeminen

El Naturalista on mukana useassa eri hyväntekeväisyyshankkeessa.
Nämä laadukkaista ja ympäristöystävällisistä materiaaleista valmistetut huippukengät tarjoavat parhaan mukavuuden jaloillesi.

teksti Shoemaker Superstore- sivulta

Kotikonnuilla

Oli vieraita, rakkaita kaukaa. Hellettä oli kuten tiedämme. Yhtenä teemana olosuhteiden pakosta oli siis tutustua uudelleen kaikkiin niihin uimarantoihin, joissa tuli lapsena polskittua. Muistomatkailua samalla kun sukulaislapset päästelivät täysillä höyryjä sukeltelemalla vedessä ja kaivamalla monttuja rantahiekkaan ja täyttämällä ne vedellä. Halpaa hupia. Välillä juoma- ja jäätelötauko.

Rakas kotikaupunki näytti upealta ylhäältä tornista.

Asuntomessut saavat vielä odottaa. Oli vielä liian kuumaa lähteä kävelemään talosta toiseen. Messut siis Saaristokaupungissa Lehtoniemessä, Kuopiossa. Sinne sitten viileämmällä säällä.

Kuuluisa muikkuravintola pitää mitä lupaa. Englantia puhuvilla vieraillani ei ollut mitään vaikeuksia tulla ymmärretyksi.

Vanhasta valkoisella uutta

Vanhasta uutta. Vähältä piti, ettei peltinen ruukunsuojus mennyt ruukkujen taivaaseen. Siis tuo alimmainen, tumma ja kulahtanut. Kokeeksi spreijasin valkoisella, kestää minkä kestää. Omasta mielestä siitä tuli ihan onnistunut. Terassilautojen jämistä aikoja sitten tehty kukkalaatikko niin ikään alkoi olla surkean näköinen. Maalipöntön pohjalta sai vielä sen verran maalia hinkattua, että just riitti kertasutaisuun. Toisenkin kerroksen se olisi maalia tarvinnut, mutta kelvannee näinkin.

Viime kesänä liikuteltavana kukkalavana oli vanha kuormalava. Talven aikana se meni aika huonoon kuntoon. Oliskohan pohjatyöt ennen maalausta tullut tehtyä huonosti tai sitten sen ei ollutkaan tarkoitus olla kaksivuotinen. Nyt on uusi, valkoinen, kääntyvät pyörät alla. Kukkia voi sitten roudata pitkin pihaa auringon mukaan ja tarvittaessa rankkasateilta suojaan. No, nyt ei tosin sateista ole huolta ollut. Kesäkuuma tuntuu toistaiseksi mukavalta.

Pellon laidalta

Kedon kesäkukat. Kiire tuli pellon reunalta kotiin kun ukkonen alkoi uhkaavan nopeasti nousta. Ensimmäiset pisarat putoilivat juuri kun sain kukat maljakkoon. Ilta meni pimeäksi hetkessä, kynttilä piti sytyttää tunnelmaa tuomaan. Sade on enemmän kuin tervetullut.

Voikukat elävät elämäänsä lempipöytäliinassa.

Kesäpäivä

Veden äärellä koko päivä. Simpukat pistelevät jalkapohjaa kun kävelee vedessä. Tuuli heiluttelee kevyesti pellavaverhoa, kuikkaperhe uiskentelee rannan suuntaan. Muuten hiljaista ja rauhoittavaa. Aurinko kertoo kelloajan, kun laiturille lakkaa paistamasta, on ilta ja kotiinlähdön aika.

Viisi herätystä vielä

Vielä viikko loman alkuun. Lämmintä luvattu koko ajaksi. Terassille olen tänään järjestänyt lepopaikan itselleni. Siis sille samaiselle puusohvalle, joka on kulkenut mukana ainakin 10 vuotta. Siihen vaan vaihdellaan erivärisiä pehmusteita ja tyynyjä. Aina näyttää uudelta. Siihen minä pötkähdän lehden kanssa joka päivä. Ulkoruokintaankin olen siirtynyt täysin. Elämä on nyt pihalla.

Kahvin paikka

Piiitkälle lomalle eli seniorikansalaiseksi siirtyvä työkaveri tarjosi kaffetta ja kakkua vanhassa idyllisessä talossa keskellä kaupunkia, järven rannassa. Tai oikeammin talon verannalla. Talossa sisällä on Taiteilijaseuran järjestämä kesänäyttely. Talo on nimeltään Punnosen talo ja se on rakennettu 1800- 1900 luvun vaihteessa. Monien vaiheiden jälkeen talo on jälleen lähes entisellään, kalustus on alkuperäistä ja pienellä mielikuvituksella voi melkein nähdä talon entisen pitkäaikaisen huushollerskan puuhaavan kyökissä hellan ääressä.

Meillä kahveet ja hipleet olivat korissa mukana, taloon ei nääs ole tullut vettä ennen eikä tule tänäkään päivänä.