Onneksi minulla ei ole kutsumusta pakkojuhlintaan. Niinpä sain tämänkin työväen juhlan viettää omalla tavallani. Syöden, juoden ihan vähän kuplajuomaa ja oleilemalla ulkona. Puhelimoin joidenkin samalla lailla päivää viettävien ystävieni kanssa. Joku pesi ikkunoita, pyykkiä, järjesteli vaatekomeroa ja inventoi. Itsekin piilotin kaikki loput eteisessä lojuvat talvisaappaat ja naulakosta tilaa vievät takit.
Tulipa väljää eteiseen.
Mutta ei pitkäksi aikaa koska kaivelin kaapista kevät- ja kesäkenkiä tilalle. Ja kevyet takit. Pikasilmäyksellä ja pikapäätöksellä annoin hatkat muutamalle kenkäparille. Pikaisesti siksi, etten alkaisi hetken päästä katua ja ottaisi kenkiä takaisin suosioon.
Vapusta alkaa kesä tai ainakin kesälomakausi. Kiitän onneani, ettei tarvitse olla sellaisessa kesälomakierrossa jolloinka loma tärähtää kohdalle joskus toukokuussa joskus vasta syyskuussa. Nykyisin saan lomani silloin kun suurin osa kansalaisista vetää lonkkaa ja jotain muutakin siinä ohessa. Sitä odotellessa lähiviikot menevät sisällä sekä pihalla karaisten ja paapoen kesäkukkien taimia. Hirveä vaivannäkö ottaen huomioon, että alkukesän saa peitellä hentoja taimia pitkälle kesäkuuhun, keskikesällä ( jolloin todennäköisesti olen poissa kotoa ) kukat ovat parhaimmillaan ja jo elokuussa voi aloittaa taas harsottamisen kunnes komposti kurjan näköiset kukat lopulta nielaisee. Siis kannattaako? Etteikö olisi muka tähdellisempää tekemistä? Eipä taida olla. Leipätyötä ei lasketa.
