Maata näkyvissä

Hiukan eteläisimmissä paikoissa täältä läntisestä keski- Suomesta katsottuna puskee pihoilla jos jonkinlaista sipulikukan tynkää ilmoille. Mikäli blogi- ja fb-tiedottamiseen on uskomista. Miksipä ei olisi. Täällä ei toistaiseksi ole nähtävissä hiipukan hiipukkaa. Enkä ole vielä ohjelmoinut itseäni pihatuijotteluun. Sen aika tulee kyllä ja kestää sitten pitkään. Jotenkin ei tuijo tunnu vielä ajankohtaiselta kun kalenteria katsoo.

Kyllä vielä kylmät ilmat tulee ja ujot kukkahiipukat peljästyvät. 

Loppuviikosta pistäydyn eteläisessä Suomessa. Voi olla, että rohkenen jo jättää toppatakin naulakkoon ja vaihtaa kevyempää ylle ja alle?

Tämä maisema täällä oli tasan vuosi sitten. Nyt melkein vihertää.

 

Oheistoimintaa

Valkoista vaihteeksi taivaalta. Harmaata maisemaa joka puolella.

Kurkista tänne. Muotia arjesta, järkevää ja konstailematonta. Tänne kuuluisi jakaa tunnustus, ehdottomasti.

Jatkan imurointia ja muuta pakollista askaretta. Välillä istahdan koneen ääreen maksamaan laskuja, lukemaan sähköposteja ja selailemaan blogeja. Ja siivous kestää kestää kestää, vissiin iltaan saakka. Välillä käytävä uimahallissa.

Laatua

Kismitti kun Marimekon paidasta rispaantui ekan käytön jälkeen hihansuut ja kainalosauma alkoi irvistellä.

Piti malliksi etsiä kuvat, joissa on täysin iskussa olevat Marimekon raita- ja ruutuhameet. Kuvissa alkuperäisen ostajansa ja käyttäjänsä eli äitini päällä. Hankintavuosi ei ihan tarkkaan ole muistissa, mutta 1950- lukua se on. Marimekon alkumetreiltä siis. Ei ole saumat repeilleet eikä kangas haurastunut. Kellastunut lappu takana vyötärönauhassa ei ole enää priimassa kunnossa, mutta Marimekko siinä seisoo ja kokonumero. Kyllä laatu on laatua!