Ontuva turisti

Hankin sittenkin ontuvan laukun tilalle uuden pakaasin. Pienehkön sorttisen mutta riittävän kokoisen muutaman päivän reissutavaroille. Pyöriä on allansa useampia. Helppo tyrkkiä eteenpäin lentoaseman pitkillä käytävillä. Lumessa kiskominen palatessa olikin toinen juttu.

Oikea turisti patikoi reippaasti kohteesta kohteeseen ja saa jalkansa kipeiksi, tosi kipeiksi. Näin juuri tein.

Illalla hotellihuoneessa, joka muuten oli käsittämättömän iso eikä sitä oltu erikseen tilattu, jalat olivatkin kovassa poltteessa.

Joulutorit olivat täynnä kaikkea jouluun liittyvää tavaraa tietenkin, ruokaa ja juomaa, musiikkia. Kirkon kellot soivat, ilta hämärtyi ja lukemattomat valot syttyivät katujen yllä. Ulkona kahvilassa huopa ympärillä istuen tuli lämmin ja hyvä olo. 

Kotiin palasi runsaan kävelyn rasittama ontuva turisti.

Saunassa

Kuutamoiltana istun saunassa puoli hämärässä. Hetkeen en ajattele mitään, suljen silmät. Kiuas sihisee lempeästi, tuli äksyilee kiukaan alla. Olipa jonkinlainen operaatio saada tuli syttymään. Mistä lie johtunut tällä kertaa?

Monenlaisia saunarakennuksia tulee mieleen. Talvipakkasella erämökin sauna, jossa lumi tunki nurkista sisään. Telttasauna kesävaelluksella, hyvät löylyt ja tunturipuron raikkaus tuli koetuksi. Melkein itserakennettu savusauna, josta myöhemmin joutui luopumaan. Tynnyrisauna mökkivierailulla ja samanlainen siskon korkeassa piharinteessä. Ja lapsuuden yleinen sauna, jossa kaupunkilaiset kävivät pääasiassa lauantaisin joskus keskiviikkoisinkin. Se oli ennen kuin meidän perhe muutti kerrostaloasuntoon jossa oli kylpyhuone ja amme. Tietysti oli vielä talosauna jonne sai varata oman tunnin saunavuoron.

Yleiseen saunaan mentiin lauantaina hyvissä ajoin ennen Lauantain toivottuja. Naiset ja lapset naisten puolelle, miehet miesten puolelle. Lippuluukun täti myi pilsneriä, limsaa ja höyrymakkaraa. Limsaa ei saanut joka lauantai.

Saunassa oli valtava kiuas ja parvi. Pulleva ja puhelias saunottaja rouva huolehti löylyn heitosta. Pesijältä oli mahdollisuus ostaa pesu jos ei itse viitsinyt selkäänsä pestä.

Talvella saunan jälkeen puettiin huolellisesti kotimatkaa varten. Potkukelkalla matkattiin usein kun teitä ei pahemmin hiekoiteltu. Kotona musiikki soi radiosta, aikuisten kahvi tuoksui. Lapset saivat aamulla leivottua pullaa maidon tai kaakaon kanssa. Oli levollinen lauantai- ilta.

Tämän minä muistan talvella 2

Olin illalla kirjoittanut paperilapulle muistilistan;

Käy kaupassa

osta-grillattavaa-aamupalatarpeet-naposteltavaa-ruokajuomaa-saunajuomaa-muuta juomaa, lisäksi jotain muuta jos sattuu kohdalle

Ota mukaan

-päivävaatteet-yövaatteet-oma tyyny-metsävaatteet-kumisaappaat-villasukat-taskulamppu-marjaämpäri x2-sieniveitsi-saunomisvälineet-hiustenkuivaaja-kynttilöitä ja jotain muuta jos tulee mieleen.

Lähde ajoissa työstä.

Järvi oli sininen kuten kesällä, heinäkuussa täällä viimeksi ollessa, mutta syksy vaani rannoilla. Lähes helteisen päivän jälkeen pimeys saapui ja heitti hupun silmille.Keskiyöllä pää kenossa katselin ensin laiturilla ja sitten umpipimeällä pihalla taivaalle. Miljoonat tähtitimantit hehkuivat taivaankannella. Lukuisia tähdenlentoja näkyi joka puolella, satelliitit liukuivat äänettömästi eteenpäin.Yritin tunnistaa tähtikuvioita.  

Oli epätodellinen olo. Metsän reunassa liikkui joku, taittuvien oksien kahina vähän pelotti.

Taskulampun valossa kävelin polkua pitkin takaisin mökin valoon. Ehdin nähdä kuinka kettu repolainen lönkötteli  grillin ohi ja mäkeä alas saunalle.

Tämän minä muistan talvella

Aamulla seitsemän maissa ilma oli linnunmaitoa ja maisema marenkia. Tai miten sen kauneuden ja tuoreen nousevan päivän ihmeen oikeilla sanoilla osaisi kuvailla. Ei mitenkään, pitää nähdä ja kokea, painaa mieleen.

Illalla leppoisat löylyt rantasaunassa, istuskelua laiturilla. Muurikalla tukevat pihvit lisukkeineen ja sopiva määrä palanpainiketta. Kahden jälkeen yöllä oli hetken pimeää, auringon noustessa hiippailtiin nukkumaan.

Unohdettiin arki ja vaihdettiin kuulumisia. Kevennettiin mieltäkin. Maailma ei keikahtanut mihinkään suuntaan eikä minkäänlaista mysteeriä ratkottu. Mutta tosi ystävien seurassa oli ja on  hyvä olla puhuttiinpa ihan mistä vaan tai vain istuttiin hiljaa yön hämärässä tuijottamassa tulta.

Kesäsade kujalla

 Kauppakujalla kävellessä tuli sade. Taivas näytti aurinkoiselta ja selkeältä koko aamun. Eipä se kauaa kestänyt, taivas tummeni pian puolenpäivän jälkeen kuten kesällä usein käy. Nälkäkin alkoi olla. Leipää ja lohisoppaa syötiin sateen ropistessa markiiseihin ja aittakahvilan kattoon. Pöytäkynttilän valossa. Tuntui vähän syksyltä. Varpaitakin paleli, emäntä toi kevyet huovat lämmittämään. Toinen hartioille ja toinen polville niin, että huovan helma ylettyi varpaisiin.

Ulos tullessa paistoi taas aurinko ja oli kesä. Onneksi. 

Kesäloman alkuun on yhdeksän työpäivää.

Kynttiläsydän

Hautausmaalla oli ruuhkaa, etenkin parkkipaikoilla. Siinä sai silmä ja korva tarkkana olla ettei töräyttänyt kenenkään puskuriin tai tullut itse kolhituksi. 

Tietenkin autojen takana hyöri kiireisen näköisiä ihmisiä välittämättä siitä, että joku yritti epätoivoisesti peruuttaa pikkukolosesta leveämmälle väylälle. Ennenkin samassa tilanteessa olleena pysäköin jo valmiiksi nokan poistumissuuntaan. Odottelin kaikessa rauhassa että kiireisimmät ehtivät alta, minulla ei ollut kiire mihinkään. 

Hämärissä hautausmaan tuhannet kimaltelevat kynttilät olivat kauniita. Siinä odotellessa ja katsellessa lähetin vielä yläilmoihin muutaman ajatuksen.

Äitini asuintalon pihalla odotti tälläinen yhteinen joulutervehdys, kiitos sille joka sen toteutti. Lämmitti mieltä.

Ei ole lunta mutta glögiä on

Glögiä aloin maistella jo viikkokausia sitten. Kokeilussa on ollut niin valkoista kuin punaistakin lajia ja kaikki ilman rusinoita ja mantelisilppua. Ne voi syödä erikseen. Sama juttu kuin simassa, siinäkään eivät rusinat tunnu mukavilta. Glögissä ne eivät sentään ehdi turvota.

Kaupan, sen nelikirjaimisen, hyllyiltä olen hakenut mustikka,-viski,.-tuike,- manteli,- hehku,- blossa ym.glögejä. Niin olihan joukossa Herrgårds Glögg, jota ostin kauniin etiketin vuoksi. Makukin menetteli. Viskiglögiä en aio enää koskaan ostaa enkä maistaa. Minun makuuni se oli kamalaa. Juomatta jää, viskin ystävät tervetuloa, minä tarjoan.

Pisimmän korren veti Loimu. Tänä vuonna glögi on valutettu punaruskealle vivahtavaan vuosikertapulloon. Aineksiksi on poimittu mesimarjoja ja juoma on tietenkin maustettu perinteisin maustein. Valmistaja on Lignell& Piispanen, 160v vanha perheyritys Kuopiosta. 

Vesisadetta, tuulista säätä ja lämpöasteita on luvassa viikonlopuksi. Kynttilät sytytän palamaan joka puolelle, varhain aamulla lähden viemään kynttilät sukuhaudoille. Varhain siksi, että matkaa on parisataa kilometriä. Tuleepa siinä samalla sukuloitua.

Valokranssi ikkunaan

On niiiin pimeää, märkää, ankeaa.

Aikaista tai ei, keittiön ikkunassa on nyt ripustettuna tämän kauden ensimmäinen valokranssi. Lahjaksi äskettäin saatu. Heti tuli mukavampi olo. 

Kynttilöitä olen sytytellyt joka puolelle paitsi tunnelman myös sen takia, että kynttilävarastoni vähän hupenisi. Paras kynttilänpolttokausi alkaa olla juuri nyt.

Koetan vielä himmailla muitten tunnelmavalojen kanssa.

Elokuulle mennään

Muutama kuukausi on mennyt ilman kynttilöiden valoa ja tunnelmaa. Illat alkavat nyt olla sopivan hämäriä kynttilätunnelmointiin. Jotenkin suruisaa, laulun mukaan kesää on jäljellä, mutta kyllä se syksylle vaan kääntyy halusipa tai ei.

Minun talven mustikkani ovat vielä köllöllään mättäissä, toistaiseksi. Piirakkaa kumminkin olen saanut tehdyksi ja suupielet sinisiksi syönyt kuten kunnon lomalaisen kuuluu. Kaikki pakollinen lomatouhu on suunnilleen suoritettu. Pari makkaraa paistettu, kesätapahtumaan osallistuttu, olutteltassa oleiltu, kesätanssit käyty, kesätoreilla hörpitty munkkikahvit. Sukujuhlat, vierailut ja reissut takana. Mitä vielä lomaohjelmasta puuttuu? Nukkunutkin olen eri vuorokauden aikoina riittävästi.

Maalausprojekti tosin odottaa tekijäänsä edelleen. Jospa sitten huomenna tai loppuviikosta. Polttelen ensin näitä kynttilöitä kaikessa rauhassa.

Kotieloa 2

Toisena kotipäivänä järjestelin itselleni leipomisrupeaman, lyhyen tosin. Taikinaakin neljännes tavallisesta. Kiemurapullien täytteenä vaniljarahkaa, jossa lisukkeena kanelia ja sokeria. Taivaallinen tuoksu, herkullinen maku, hyvä mieli.

Joulunaluskapinaa on vielä mielessä, tosin sen väistymistä on havaittavissa. Pieniä valojuttuja ilmaantuu senkin päälle ihan ohimennen, ulkonakin kynttilälyhtyjen kaverina on kuin onkin vanha palvelija, omin käsin näperretty risupuu valaistuna. Tässä kohtaa voi vain huokaista ja olla panematta kovasti vastaan.

Reissussa pitää kuitenkin ehtiä käydä ennen suurempia valovirityksiä.

Ensimmäinen adventti

Niin se sitten tuli, ensimmäinen adventti. Perinteiset adventtikynttilät koristeineen eivät olleet valmiustilassa, mutta ei se kovasti haitannut tunnelmaa.

Iltamenyyssä tarjolla taivaallisen herkullista ja kaloreita säästämättä valmistettua kanapiirakkaa kelpojuoman kanssa. Jälkiruuaksi tiramisukääretorttua vadelmien kera.

Kaloreita poltetaan lumitöissä. Lunta tulee taivaan täydeltä ja maisema on muuttunut pienessä hetkessä talviseksi. Postilaatikolle pitää jo lapioida polku.

Ensimmäiset lahjat hankittu

Kunnon eväät ( ei jouluruokaa ) takaavat onnistuneen ostosmatkailun.
Ruokapöydän ääressä viihdyttiin vallan hyvin ja pitkään. Yllättäen jälkiruokaa lusikoidessa alkoi aurinko paistaa. Maisema kosken rannalla näytti viehkolta ja silta virran yli houkutteli kävelylle.

Suunnattiin sisustusliikkeisiin hypistelemään tarpeettomia kodin tarvikkeita ja koristeita, joita sitten tarttui mukaankin. Kohtuudella. Jokunen tavara tuli hankittua joululahjaksikin.

Tästä se lähtee.

Tähtiä taivaalta

Tänään sataa tähtiä taivaalta. Täällä maalla ei ole katuvaloja sotkemassa näytelmää ja taivaskin on selkeä. Uutismies lupasi 700 tähdenlentoa jossain lyhyessä ajassa, en nyt muista missä. Jaa, taisi olla tunnissa. Kohta seison pihalla tuijottamassa taivaalle ja lähetän toiveita matkaan. Niinhän se oli, että tähdenlennon nähdessään saa toivoa ja toive toteutuu. Onkohan minulla edes niin monta toivomusta kuin tänään olisi mahdollista hiljaisesti lausua..

Kylmä vastaan lämmin

Ulkona niiin kylmää, että oli vaikea yrittää pysytellä keskellä vaatteita hautausmaalla käydessä. Mutta sisällä ihana Joulun lämpö. Tästä jatketaan Jouluyön viettoa.

Tontun töitä

Vuosien aikana olen oppinut, etteivät sellaiset sopimukset kuin "ei sitten ostella lahjoja tänä vuonna" pidä kutiaan. Kuten moni muukin, heräsin tontun töille melkein viime tipassa. Lahjoja kääriytyi lämpimien ajatusten kera myöhään eilisiltana, etten sanoisi, että yön puolella. Lahjapaperia ja muuta tarvittavaa oli varastossa, joten mitään uutta ei tarvinnut tänä vuonna hankkia. Hamstrattu on jossain vaiheessa vuotta.

Mitään ehdotonta tarvetta ei kenelläkään lahjani saavilla näinä yltäkylläisyyden aikoina varmaankaan ole, mutta minusta on mukava näinkin osoittaa, että ystävä ja sukulainen on minulle tärkeä. Paketin saavuttamattomissa oleville ystäville lähetän tärkeän ja lämpimän ajatuksen Jouluaattona tietyllä kellonlyömällä. Näin on sovittu tapahtuvaksi jo monien vuosien aikana ja voisin vannoa tuona hetkenä tuntevani pienen hipaisun poskellani, onko se tuuli taikka enkelin siipi, ajatuksen voima. Joulun taikaako, uskoo ken tahtoo.

Postiin..

Tarkempi vilkaisu kalenteriin ja sen jälkeen yksinkertainen laskutoimitus nostatti takatukkaa korkeammalle. Kahden viikon päästä on Joulu jo niinsanotusti paremmalla puolella, hyvää vauhtia kinkku huvennut, lahjat ihasteltu, glögit juotu, joulumusiikki soinut riittämiin korvissa. Mutta ennen niitä tunnelmia on saatava kortit koristeltua, kirjoitettua osoitteet kohdilleen ja tuikattava kasa postilootaan. Mielellään jo ensi viikolla. Siis toimeen ja korttitehdas pystyyn keittiön pöydälle. Kynttilät palamaan, suklaa käden ulottuville ja levyt soimaan.