Hautausmaalla oli ruuhkaa, etenkin parkkipaikoilla. Siinä sai silmä ja korva tarkkana olla ettei töräyttänyt kenenkään puskuriin tai tullut itse kolhituksi.
Tietenkin autojen takana hyöri kiireisen näköisiä ihmisiä välittämättä siitä, että joku yritti epätoivoisesti peruuttaa pikkukolosesta leveämmälle väylälle. Ennenkin samassa tilanteessa olleena pysäköin jo valmiiksi nokan poistumissuuntaan. Odottelin kaikessa rauhassa että kiireisimmät ehtivät alta, minulla ei ollut kiire mihinkään.
Hämärissä hautausmaan tuhannet kimaltelevat kynttilät olivat kauniita. Siinä odotellessa ja katsellessa lähetin vielä yläilmoihin muutaman ajatuksen.
Äitini asuintalon pihalla odotti tälläinen yhteinen joulutervehdys, kiitos sille joka sen toteutti. Lämmitti mieltä.
Mukava yhteisöllinen teko!Kerroksista katsottuna tosi hieno.
VastaaPoistaIhana tuo valoteos!, katselin blogiasi ja jäin lukijaksi, ihan kiva blogi sinulla!
VastaaPoistaTervetuloa mummeli!
VastaaPoistaOlipa ihana joulutervehdys. Rakastan tällaisia pieniä arjen toisen ihmisen toiselle tekemiä pieniä juttuja. Jokin aika sitten näin kerrostalon ilmoitustaululla elokuvalipun ja lapun jossa kerrottiin että lippu oli jäänyt ylimääräiseksi, ole hyvä ota. Ihana juttu sekin.
VastaaPoista