Ei stressata

Stressitön viikonvaihde. Onkohan tämä totta ollenkaan? Joulu kurkkii nurkalla, pitäisi touhuta laatikoiden ja pipareiden kanssa posket punaisina ja hikoilla hellan ääressä. 

Moni hikoilee, minä en ota pulttia. En edes pienistä lumitöistä, jotka talven kuluessa alkavat rasittaa. On nimittäin se aika talvesta jolloin lumen viskomista vähän odottaa ja pitää sitä hyvänä tilaisuutena oleilla raittiissa ilmassa. Kunto kohenee sitä mukaa kun lumivallit kasvavat. Juu, ja jo tammikuussa tiuku kilahtaa päässä kun aamulla kahlaa postilaatikolle sankassa lumisateessa. Joka vuosihan tämä on koettu.

Eilen illalla tähdet taivaalla olivat vielä kirkkaasti näkyvissä. Niska kenossa taas katselin tähtikuvioita ja mieleen tuli, että jossain laulussa sanotaan tähtien olevan enkeleiden lyhtyjä. Mukava ajatus.

Vielä pitää viikko ahertaa työssä, sitten nautitaan vapaasta ensi vuoteen saakka.

Ontuva turisti

Hankin sittenkin ontuvan laukun tilalle uuden pakaasin. Pienehkön sorttisen mutta riittävän kokoisen muutaman päivän reissutavaroille. Pyöriä on allansa useampia. Helppo tyrkkiä eteenpäin lentoaseman pitkillä käytävillä. Lumessa kiskominen palatessa olikin toinen juttu.

Oikea turisti patikoi reippaasti kohteesta kohteeseen ja saa jalkansa kipeiksi, tosi kipeiksi. Näin juuri tein.

Illalla hotellihuoneessa, joka muuten oli käsittämättömän iso eikä sitä oltu erikseen tilattu, jalat olivatkin kovassa poltteessa.

Joulutorit olivat täynnä kaikkea jouluun liittyvää tavaraa tietenkin, ruokaa ja juomaa, musiikkia. Kirkon kellot soivat, ilta hämärtyi ja lukemattomat valot syttyivät katujen yllä. Ulkona kahvilassa huopa ympärillä istuen tuli lämmin ja hyvä olo. 

Kotiin palasi runsaan kävelyn rasittama ontuva turisti.

Kynttiläsydän

Hautausmaalla oli ruuhkaa, etenkin parkkipaikoilla. Siinä sai silmä ja korva tarkkana olla ettei töräyttänyt kenenkään puskuriin tai tullut itse kolhituksi. 

Tietenkin autojen takana hyöri kiireisen näköisiä ihmisiä välittämättä siitä, että joku yritti epätoivoisesti peruuttaa pikkukolosesta leveämmälle väylälle. Ennenkin samassa tilanteessa olleena pysäköin jo valmiiksi nokan poistumissuuntaan. Odottelin kaikessa rauhassa että kiireisimmät ehtivät alta, minulla ei ollut kiire mihinkään. 

Hämärissä hautausmaan tuhannet kimaltelevat kynttilät olivat kauniita. Siinä odotellessa ja katsellessa lähetin vielä yläilmoihin muutaman ajatuksen.

Äitini asuintalon pihalla odotti tälläinen yhteinen joulutervehdys, kiitos sille joka sen toteutti. Lämmitti mieltä.

Joulupukki etuajassa

Kävin Rovaniemellä. Pukinpaja henkilötonttuineen näytti olevan vielä kiivaissa paketointipuuhissa.

Kaupungin kaikissa kauppaliikkeissä liikkui vierasmaalaisen näköisiä ihmisiä, kamerat kaulassa. Japanista olivat. Kahdesti sain ottaa turistiseurueesta pyynnöstä kuvan. Kovasti iloista väkeä.

Paluumatkalla junassa tapasin Joulupukin ja tontun. Pukilla oli harjoituslähtö ennen varsinaista ja oikeaa matkaa. Saatteli meidät etelään menijät matkaan, vaihtoi junaa ja vastaanotti pohjoiseen menijät. Tontun korissa oli lahjuksia, joissakin luki VR.

Lapsimatkustajat olivat aika täpinöissään. Niin olivat monet aikuisetkin. Ja taas sain ottaa useamman kuvan parista perheestä Joulupukin kanssa.

Pukin kanssa tapaamme uudelleen kait huomenillalla, kiltti ainakin olen koettanut olla. Lupasihan tuo tulla.

Yksi päivä lomaan

Alkaa olla tämän vuoden työrupeama pulkassa. Sorvin ääreen palaan ensi vuonna.

Vielä muutama tonttutyö juoksuttaa ja  spesiaaliystävää pitää tavata, mutta kohta voi lyödä hanskat tiskiin ja keskittyä oleelliseen. Tarkoittaa siis lepoa ja rauhaa, ruokaa ja juomaa, sohvanmutkaa, villasukkia, lukemista, nukkumista, noin pääpiirteissään. Kynttilänvaloa ja glögiä, suklaata unohtamatta.

Hyasintit tuoksuu täällä. Ulkona pakastaa. Puhallan kynttilät sammuksiin ja menen nukkumaan.

Pikkujoulusta ajoissa omin jaloin

Päässä oli outo tunne herätessä. Vähän jyskytti ja kovasti väsytti. Takana ihan varmasti pitkät ja riittävät yöunet. Pikkujouluista kotiuduin jo hyvin varhain illalla. Tilaisuuden juomankaataja ei tuntenut mittoja vaan hujautti ronskilla kädellä konjakkia (josta en edes erityisemmin pidä ) ja boolia vuorotellen. Eipä niitä ahne juomattakaan voinut jättää. Mutta muistaakseni sain vahdittua lasejani ja pidettyä määrät kohtuudessa.

Kolme vuotta vanhempi kollegani huokaisi jossain toisenlaisessa asiayhteydessä, että "ei näillä ijillä pitäisi..."

Sitä lausahdusta toistelin mielessäni tänään ja olin totisesti samaa mieltä.

Tontun töitä viimeistelin päivän mittaan ja ryystin espressoa. Virkeimmillä tunneilla kävin rauhalliseen tahtiin siirtämässä lunta paikasta toiseen ja lapioin takapihallta polun etupihalle yllättäviä hätätilanteita varten. Mitä ikinä ne sitten olisivatkaan.

Tähtisumua ja lumipöllyä

Viikonloppuna puristin auton rattia satojen kilometrien matkan. Oikeasti välillä rystyset valkoisina. Autoni ei ole ihan pienimmästä ja kevyemmästä päästä, mutta ajoittain oli persauksissa sellainen tuntuma, että näpeistä lähtee ja tuulenpuuska vie.

Etenkin tänään oli tien päällä sen verran ikävä ilma, etten olisi lähtenyt ellei olisi ollut ihan pakko. Pakko oli näet survoa kohti kotia aloittamaan työviikkoa.

Tapani mukaan kuuntelin radiosta " Tähtisumua". Muuta sumua tuprusi eteen kaiken pimentävän lumipöllyn muodossa. Joku vaaraa himoava suoritti sellaisen ohituksen, että niin minä kuin muutkin jonossa etenevät joutui vilkuttelemaan jarruvaloja. Hädin tuskin näin edellä menevän jarruvalot, jotka olivat lähempänä kuin arvasinkaan.

Jyväskylässä pysähdyin hengittämään kauppakeskukseen. Hypistelin tavaroita enkä tuntenut minkäänlaista shoppailuintoa. Kävin kyllä sovittamassa mekkoa sovituskopissa ja samalla sain kuulla kahden vaimojaan odottelevan miehen keskustelun. Vertailivat tekemiään ostoksia ja vaihtoivat kokemuksiaan paistin valmistamisesta. Kuuntelin loppuun ja yritän muistaa vinkit kun seuraavan kerran rupean paistinkääntöön.

Loppujen lopuksi ostin ruokakaupan hyllyltä pienen soman pöytäkuusen.

Lusikka kauniiseen käteen

Tukevassa talvivaatetuksessa uhmasin ulkonaliikkumiskieltoa iltapäivällä. En ollut ainoa, joka piposta kiinni pidellen puski tuulessa eteenpäin. Ehkä suositus pysytellä sisätiloissa ei ihan tätä seutua nimenomaan koskenut, mutta onhan tuo Pirkanmaa melko lähellä. Puut huojuivat kyllä inhan näköisesti ja pientä silppua lenteli ympäriinsä. Aamulla heräsin kopsutteluun, jota katolle lentelevät puunoksat aiheuttivat. Sekin kuullosti inhalta. Olisin vielä halunnut kiskoa umpisilmää autuaasti, mutta en siinä metelissä enää onnistunut.

Muistaakseni toivoin Joulupukilta ja varmuuden vuoksi Helinä- keijultakin uutta kameraa. No, jäi saamatta. Eikö viime metrien kiltteyspuuska enää auttanut vai jäikö toive liian myöhäiseksi? Helinä- keijun toimialueeseen kameratoimitus ei taida kuulua. Myöhemmin sitten.

Ei kuitenkaan hätiä mitiä, jouduin/ sain ottaa lusikan kauniiseen käteen niin sanotusti. Omatekemät lahjat ovat aina arvossaan minun sydämessäni.

Ystävä oli lämmittänyt, kuumentanut, takonut, muotoillut, taivutellut ja mitä kaikkea muuta täytyy tehdä, että vanhasta ruokailuvälineestä saadaan rannekoru. Kaunis on ja olen ihan otettu. Otin heti käyttöön.

Joulu meni jo

Joulu on joutunut jo voiton puolelle. Ja ilman perinteisen oikeita jouluruokia. Nälässä ei ole tarvinnut olla. Parasta on se, ettei kertaakaan ole tullut syödyksi itseään tainnoksiin vaan ihan sopivasti.

Olen varma, etten mistään ole paitsi jäänyt, vaikka kinkku ja laatikot puuttuivat pöydästä. Suklaatakin olen syönyt maltillisesti, punaviiniä terveellisyyden mitat täyttävän määrän. Yhteydet ulkomaailmaan eivät katkenneet vaikka maailma ympärillä meni hetkeksi kiinni.

Olen noudattanut lapsuudenkodissa päähän taottuja ohjeita, ettei joulupäivänä sovi häiritä ystäviä kyläilemällä, ellei erikseen ole pyydetty.

Totean kuten monesti aiemmin, että kotona on hyvä olla. Lepoa, pitkiä yöunia, sopivan mittaisia nautinnollisia päivänokosia. Rumbaa riittää taas viikolla.

Kolme yötä Jouluun

Tähän joulutouhuun kyllästyy ennenkuin alkuun edes pääsee. Ei virkanainen kaikkea ehdi. Tänään lopullisesti kirkastui, ettei oikeasti tarvitsekaan. On tässä jahkattu ja pähkäiltykin riittämiin. Työpaikalla vietettiin nyyttäreitä ja oman osuuteni hoidin paistamalla lehtevät tortut ja valmistamalla omaa glögiä. En pidä valmiista kaupan olevista glögijuomista. Omista varastoista mustaviinimarjamehua, sekamehua, vettä sekä joulumausteita harsopussissa hautumaan. Siitä tuli oikein hyvää, vahvaa, kunnon maut mukana. Pikkiriikkinen terästys olisi ollut poikaa, mutta eihän sitä työaikana voinut toteuttaa.

Syömisten suhteen siis hyvä päivä. Suolaista ja makeaa hyvien juttujen kera oman porukan kesken. Lounas ei tullut edes mieleen. Notkuvan pöydän ääressä taukoillaan huomennakin.

Ja se soi

Viikonloppu sateisessa säässä. Melkein masentavaa. Kävelytin itseäni vesisateessa hyvän tovin ja selvittelin päätäni. Lähinnä yritin karistaa turhanpäiväisiä ajatuksia mieltä vaivaamasta.

Saattaa olla, etten metriäkään olisi kävellyt, ellei olisi ollut prejoululahjaa.

Kyllä, olen avannut lahjan jo nyt. Ystävät tietävätkin, että olen kovin perso paketeille. Se mitä paketissa on ei ole niin tavattoman tärkeää. Pääasia on kauniit paketit ja kauniit nauhat ja ajatus. Sisältö voi olla tosiaan vaikka tulitikkuaski taikka kengännauhat.

Nyt avatussa paketissa oli kävelynvauhdittaja eli MP3- soitin ( ei minulla todellakaan ole sellaista ollut ennen vaikka kaikenlaisista vempaimista pidänkin ) piuhoineen valmiiksi ladattuna täyteen monenlaista mielimusiikkia. Piti siis lähteä kokeilemaan. Nappulat korviin, sopiva soittolista valintaan ja ulos. Hyvin kävelytti, jopa hengästymiseen saakka. Se kai oli tarkoituskin.

Ei ollut kotiin tultua joutavia ajatuksia, mutta oli punaiset posket ja hyvä mieli.

Joulutuoksua

Ei jouluta näissä vesisateissa. Ei koristeita, ei lahjarumbaa eikä korttizumbaa. Tänään meni viimeinen mahdollisuus postittaa toivotukset edulliseen hintaan maailmalle. Sou...menee sitten kalliimmalla. Osa korteista onneksi on lähikortteja, jotka toimitetaan perille viimeisenä tonttuiltana suoraan postilaatikkoon ilman merkkejä. Kaukomaakortit on lähetetty jo aikaa sitten. Jotain sentään ajoissa!

Tunnelmatuoksua piti torppaan saada. Virkanainen ja osapäivämartta oikaisee ostamalla paketillisen valmista piparitaikinaa ja pussillisen aurajuustomuruja. Kaulitaan levy, täytetään juustomuruilla, kääritään kuten kääretorttu, leikataan viipaleet pellille ja paistetaan. Tuoksuu joululle, maistuu herkulle. Kynttilät palamaan niin ei pölypallerot näy, glögiä yksi taikka kaksi mukillista. Juu, Blossaa edelleen ilman rusinoita ja muita muruja.

Myyjäiset

Nyt vaikuttaa siltä, että joulu tulee ikään kuin kuusen takaa.
Heräsin todellisuuteen tänään pistäytyessäni myyjäisissä. Täällä maallahan on tapana aloittaa myyntikekkerit ajoissa eli silloin kun minä vasta nousen aamukahville ja parhaimmat tuotteet on myyty siinä vaiheessa kun itse talsin pipo silmillä myyntipaikalle.
Tarjolla oli monenlaista vieläkin. Luuta, sellainen oikea, oli ajatuksissa hankkia. Ei ollut enää. Arvasin, oma vika. Leivonnaiset saivat jäädä muiden ostettaviksi, jos edes sen verran olisi asialla, että leipoisi jotain ihan itse.
Tästä myyntipöydästä ostin pientä mukavaa mukaan. Made by Mari

Ensimmäinen talvijuoma

Iltapäivän imurointi sujui sulavasti ja nopeasti Rolling Stonesin tahdissa.

Suosikkiglögiä ostin heti kun se kaupan hyllylle ilmaantui. Sitä nautin ensimmäisten joulutorttujen kanssa. Torttujen täyte on oma tekemää vattuhilloa, jota litrakaupalla valmistin kesällä.

Minun glögissäni ei kellu mantelihippuja eikä turvonneita rusinoita. Rusinoita ei myöskään ole omassa maksalaatikossani, sikäli mikäli sitä joskus harvoin satun syömään. Ei myöskään porkkanaraasteen seurana kuten joissakin lounasruokaloissa. Simassa rusinat myös tökkivät. Saahan ne tietysti noukittua pois.

Vielä kynttilät palamaan pihalle ja sisälle niin voi ruveta tunnelmoimaan.

Sulkasato

Ulkona vesisade. Suunniteltu hiihtoreissu peruttu, luistelu peruttu, lumenluonti peruttu, kaikki ulkoilu yleensäkin peruttu. Ei vois todella kiinnostaa. Vaikka huono sää ei saisi olla este happihyppelylle, niin kyllä se vaan nyt on.

Joulukoristeiden ja muiden joulun sekä keskitalvenkin kamppeiden purkaminen ja säilöön asettelu oli sopivaa työtä. Joskushan se on tehtävä. Mikään ei ole niin tylsää kuin tammikuun lopulla ( nythän on lähes loppukuu, eikö? )katsella väsyneitä valosarjoja sisällä. Ulkona ne vielä menettelee. Kevätesikoita oli jo kaupoissa, niitä keittiön ikkunalaudalle.

Enkelinsiipien kuminauhat ovat tulleet tiensä päähän. Murusia tippui jo aina ohikulkiessa niitä hipaistessa. Pölyjä hiukan puhaltelin varovasti ja sulkasatohan siitä seurasi. Pitääköhän näistä jo luopua? Minä kun en helposti luovu mistään..

Ajankulua

Joulu jatkuu. Ruokaa riittää, lukemista on, skype- yhteys maailmalle toimii. Olkoon vaan pakkanen, täällä käännetään kylkeä ja haetaan parempaa luku,- elokuvankatselu ja -syöntiasentoa.

Kylmä vastaan lämmin

Ulkona niiin kylmää, että oli vaikea yrittää pysytellä keskellä vaatteita hautausmaalla käydessä. Mutta sisällä ihana Joulun lämpö. Tästä jatketaan Jouluyön viettoa.

Tontun töitä

Vuosien aikana olen oppinut, etteivät sellaiset sopimukset kuin "ei sitten ostella lahjoja tänä vuonna" pidä kutiaan. Kuten moni muukin, heräsin tontun töille melkein viime tipassa. Lahjoja kääriytyi lämpimien ajatusten kera myöhään eilisiltana, etten sanoisi, että yön puolella. Lahjapaperia ja muuta tarvittavaa oli varastossa, joten mitään uutta ei tarvinnut tänä vuonna hankkia. Hamstrattu on jossain vaiheessa vuotta.

Mitään ehdotonta tarvetta ei kenelläkään lahjani saavilla näinä yltäkylläisyyden aikoina varmaankaan ole, mutta minusta on mukava näinkin osoittaa, että ystävä ja sukulainen on minulle tärkeä. Paketin saavuttamattomissa oleville ystäville lähetän tärkeän ja lämpimän ajatuksen Jouluaattona tietyllä kellonlyömällä. Näin on sovittu tapahtuvaksi jo monien vuosien aikana ja voisin vannoa tuona hetkenä tuntevani pienen hipaisun poskellani, onko se tuuli taikka enkelin siipi, ajatuksen voima. Joulun taikaako, uskoo ken tahtoo.