Puuroa ja pakkasta

Viikonloppuisin aamupalaksi riittää kahvia ja voikkuleipää, enemmän kahvia. Jouluajan lähetessä maustan kahvin joko kardemummalla tai kanelilla. Kahviin kuumaa maitoa päälle. Arkena työ pitää otteessaan tiukasti, liikaakin. Pakkanen yrittää ottaa tuntumaa.

Ennen suuria pyhäpäiviä ja juhlia on parasta pysyä terveellisellä linjalla ( siis työpäivinä ) ja potkaista itsensä liikkeelle kunnon kaurapuurolla ja omin kätösin poimituilla marjoilla. Masu kiittää.

Juhlia

Glögikausi on avattu. Tänä vuonna Lignell & Piispanen on valmistanut punaviinipohjaisen vuosikertaglöginsä Loimun siniseen kauniiseen pulloon. Juomassa hehkuu mustikka, kaneli ja neilikka. Viime vuonna glögi oli punaisessa pullossa. Aika tujua ainetta on. Oli pakko hujauttaa hiukan vettä joukkoon.

Viikonloppuna oli myös kotijuhlia isommat pidot. Patonkiakin melkoinen nippu. Minulla oli kunnia olla juhlissa mukana avustavana henkilönä, siis keittiöpiikana. Vaativa tehtävä. Oikeasti.


Kinkun, siis kolmen kinkun siivuttaminen vaati käsivoimia. Minä annoin tehtävän suosiolla vahvempiin käsiin. Vahvakätinenkin joutui välillä kättä lepuuttamaan. Mutta mallisiivuja tuli. Kaikki juhlissa tarjottava, paitsi patongit, oli itse valmistettu. Alusta alkaen, kyllä sen kaikessa huomasi. Maittavaa kaikin puolin.

Ruokapuolen lisäksi oli tietysti glögiä, terästettynä ja ilman. Jokaisen maun mukaan.

Keittiöpiialla oli kädet täynnä työtä ja mahanalus niin täynnä jalkoja, ettei kuvien näpsyttelemisiin ollut aikaa. Pääasia, että ruokaa oli riittävästi, kattaus kaunis (edellisenä iltana juhlaemäntien tekemänä) mukavaa yhdessäoloa, puheita, erinomaista kakkua yms. yms., kuumaa glögiä, kynttilöiden valoa ulkona ja sisällä ja lopuksi enemmän kuin tunti tanssia kelpo orkesterin rytmeissä.

Kotiin ajellessa katselin kirkasta tähtitaivasta ja totesin olevani väsynyt mutta onnellinen. Juhlat menivät hyvin.

Bio- nappi

Vihreällä ollaan hyvässä vireystilassa

Peukalon tyvi on paras paikka napille.

Välillä sininen väri pyrkii esille ja silloin aletaan rentoutua ja violetin sävyissä ollaan jo tosi rentona. Tätä kirjoittaessa nappi on jo tummansininen. Onko tämä bloggaaminen sitten rentouttavaa puuhaa? Ainakin täydellistä vastapainoa leipätyölle.

Bionapit, joita myös stressinapeiksi kutsutaan, ovat pieniä "iholämpömittareita", jotka sisältävät lämpötilan muutoksiin herkästi reagoivia nestekiteitä. Niiden avulla voidaan seurata verenkiertoa kehossa ja osoittaa stressin tai rentoutumisen astetta. Bionapit vaihtavat väriä ihon pintalämpötilan mukaan.

Kun ihminen jännittää, autonominen hermojärjestelmä reagoi aiheuttamalla monia epäsuotuisia muutoksia elimistössä: lihakset kiristyvät ja ääreisverenkierron hiussuonet joutuvat puristuksiin, jolloin verenkierto estyy. Tämä johtaa ihon pinnalta mitattavan lämpötilan alenemiseen. Vastaavasti rentoutuneessa tilassa ihon lämpötila kohoaa.

Bionapit ovat monipuolisia ja helppokäyttöisiä apuvälineitä sellaisille ihmisille, jotka ovat huolissaan päivittäin kohtaamiensa paineiden ja stressitilanteiden hallitsemisesta. Työyhteisössä bionapit ovat oivallinen keino tarkkailla ja analysoida työn aiheuttamia stressitekijöitä. Urheilijoille bionappi kertoo hermoston vireystilan muutoksista. Bionapin avulla voi helposti tarkistaa "latautuuko akkusi" palauttavalla jaksolla. Bionappi on myös tehokas apuväline rentoutumisen opettelussa ja seurannassa. (teksti Alpha Wave- sivuilta)

Ei varmaan hassumpi idea käyttää juhlissa, joissa kaivataan pientä ohjelmanumeroa. Ei muuta kun bionapit otsaan ja kaveri tarkkailemaan. Huumoria ei siinä vaiheessa kannata unohtaa.

Näitä myy verkkokauppa Alpha Wave Oy

Suoraa pullaa

Väsytti työstä tultua. Lyhyet yöunet haittaavat elämää. Jauhelihakeitto alkoi tympäistä jo. Kaupassa käynti ei sopinut tänään mun kropalle. Voileipälinjalle siis ja lettipullaa teen kanssa. Suoraa pullaa sanoo ystäväni. Loppuilta loikoillen. Ei haitannut, kuntosalilla oltiin työpäivän päätteeksi. On se hyvä, että on vähän kaveripainostusta ja parasta on mennä suoraan töistä. Oli suora pullasiivu ikäänkuin ansaittu yli tunnin kuntoilun jälkeen.

Ja se soi

Tälle illalle oli työsuunnitelma valmiina. Rästihommia vähemmäksi, ettei ihan mahdottomaksi pinoksi kasvaisi.

Ensin pienet tirsat. Tirsoilta virottua aloitti puhelin pimputtamisen. Mukavahan se on, että ystävät muistavat, mutta että kaikki samana iltana. Miten mahtavat taivaan kannella tähdet sijaita, missä asennossa ovat kun näin porukka aktivoituu? Rästihommat siirtyivat suosiolla johonkin kaukaiseen ajankohtaan. Onneksi on kännykkä, jonka kanssa voi kävellä pitkin kotia, keitellä teetä, leikata kakkua, siirrellä lehtipinoa pois tieltä. Pikku toimet eivät haitanneet puhumista lainkaan.

Toista oli lanka- aikaan. Vai oliko? Oli mulla kyllä silloinkin pitkä jatkojohto, joka mahdollisti puhumisen välillä sängyn päällä, välillä toisessa huoneessa sohvassa tai keittiön pöydän ääressä.

Eniten tänään ilahdutti sen ystävän soitto, jota en yli vuoteen ole nähnyt enkä ääntä kuullut. Muutama onnentoivotustekstari ollaan vaihdettu. Siitä tulikin pitkä päivityspuhelu. Kyllä se rästihommat voitti kirkkaasti.

Kakskymmentä kilsaa

Arkiruoka on hyvää, jauhelihasoppaa nyt alkuviikosta ja niin kauan kuin kattilassa riittää. En osaa tehdä pieniä määriä. Sopan voimalla oli aikomus lähteä lenkille, mutta vettä tuli taivaalta masentavasti. Eihän se este saisi olla eikä olekaan.

Vaihtoehtona oli raahata kuntopyörä television äärelle ja ruveta vispaamaan. Elokuva boksista pyörimään ja menoksi.

Kakskymmentä kilsaa ja hiukan päällekin meni, että heilahti. Ja aika hyvässä ajassa. Sykkeet kohdillaan. Kotispinning toimii.

Tänään

Tänään on ollut ystävien ajattelupäivä.

On siis ajateltu yhdessä ja erikseen, toinen toistamme, lähellä ja kaukana. Ajatuksen siivin heitetty ilmaan kauniit sanat tuulen vietäviksi, myrskyn murjottaviksi, hiekanjyvien sekaan. Perille saapuvat kun tuuli tyyntyy.

Lattialla

Eteisen matto ihan läheltä...

...hiukan kauempaa

...ja vielä kauempaa kuvattuna. Onhan vaalea haastava väri eteiseen, mutta tumma matto olisi vienyt sen vähäisenkin ulko- oven ikkunasta tulevan valon. On muutenkin niin ankeata tämä marraskuu. Tässä kohtaa on hyvä, ettei ole rapaisia koirantassuja tavattavissa. Tästä paperinaru- juutti-matosta on kyllä kiitollista pyyhkäistä kostealla mikroliinalla rapajälkikin. On kokeiltu, eikä jäänyt mitään mattoon kun heti kävi toimeen.


Keittiöön tuli ostettua tummanpuhuva pieni matto. Edullinen. Muutaman päivän aikana olen tullut siihen loppupäätelmään, että pöydän alle pitää hankkia samanlainen.

Väriä kaipaan elämään muuten. Kukilla sitä saa, muunmuassa.

Laatua

Kismitti kun Marimekon paidasta rispaantui ekan käytön jälkeen hihansuut ja kainalosauma alkoi irvistellä.

Piti malliksi etsiä kuvat, joissa on täysin iskussa olevat Marimekon raita- ja ruutuhameet. Kuvissa alkuperäisen ostajansa ja käyttäjänsä eli äitini päällä. Hankintavuosi ei ihan tarkkaan ole muistissa, mutta 1950- lukua se on. Marimekon alkumetreiltä siis. Ei ole saumat repeilleet eikä kangas haurastunut. Kellastunut lappu takana vyötärönauhassa ei ole enää priimassa kunnossa, mutta Marimekko siinä seisoo ja kokonumero. Kyllä laatu on laatua!

Suolasauna

Rennon viikon jälkeen lisää rentoilua ennen kuin työaamu taas koittaa. Sain ystävältä lahjaksi saunasuolaa, joka on valmistettu 100% Himalajan kristallisuolasta. Sopii kaikille ihotyypeille syväpuhdistamiseen, desinfiointiin ja kuorintaan. Kosteuttaa ja pehmentää. Suolakiteitä levitetään kostutetulle iholle ennen löylyyn menoa. Lisäsin seokseen vielä hunajaa. Huuhdellaan iholta löylyjen jälkeen.

Kokeilin vielä saunanlämpöiselle iholle toisen kierroksen, ilman hunajaa. Käärin suuren pyyhkeen ympärilleni ja sitten vaan olin ja pötköttelin. Lähes tunti meni ihan horroksessa. Keho tuntui koko ajan lämpimältä ja hiki pyrki pintaan.

Suihkuun ja sitten nautiskelemaan juotavaa. Yrttiteetä ohutreunaisesta kupista, maistuu paremmalta. Oli ihan sanoinkuvaamaton olo.

Ohjeessa muuten luki, että tuo tunnin suolassa pötköttely vastaa kolmen päivän dieettiä! Oho!

Valojen aika

Harmaatakin harmaampaa koko viikko. Kunnonkohotuksesta kotiin palattua alkoi sataa räntää, melkein lunta. On aika viritellä valoja niin sisälle kuin uloskin, maltillisesti. Makuuhuoneeseen ja keittiöön vuosien takaiset valokranssit ja eteisen isoon koripulloon valosarja. Tunnustan, että viikolla vilkuilin erilaisia valojuttuja kaupan hyllyillä, mutta sisäinen ääneni ei vielä kehoittanut hankkimaan mitään uutta. Taidan pitäytyä entisissä.

Iltapäivän hämyssä, alkavassa pimeydessä sytytin kynttilöitä sinne tänne. Joku niistä oli liikaa palovaroittimelle, joka ryhtyi ulvomaan keskeyttäen ruokailun ja säikäyttäen minut niin, että pöksyt meinasivat kastua. Tulipahan tarkistettua, että varoitin on kunnossa. Malttia siis kynttilänpolttoonkin.