Vitriini

Kuopion kolme vuotta kestänyt toriremontti alkaa olla loppusuoralla. Hyvä niin. Viikolla avattu torinalusparkki oli maksuton toistaiseksi. Remonttireiskoja puuhaili vielä vähän joka nurkalla.

Ajoin auton vinoparkkiin hallin uumeniin ja lähdin seikkailemaan hissillä ylöspäin. Ei ollut aavistustakaan missä kohtaa toria putkahdan ihmisten ilmoille. Ensimmäisellä yrityksellä tulin kerrokseen jossa risteilivät käytävät eri tavarataloihin. Kerros ylemmäs ja olin kahvilassa torin kyljessä. Vanha kalahalli purettiin kaupunkilaisten vastustuksesta huolimatta ja tilalle nousi kahvila- ravintola Salacavala. Paikalliset ovat jo ensimmäisestä aukiolopäivästä lähtien nimenneet paikan Vitriiniksi kun tuota lasiseinää on niin paljon. Hyvä nimi. Vitriinistä näkee hyvin elämää ulospäin mutta ulkoa ei kovin hyvin sisälle.

Kesän ekat mansikat, ne kaksi jotka olivat koristeena croissantin päällä, maistuivat oikeasti mansikalle.

Vitriinistä saa  myös ostaa itselleen minkä tuolin hyvänsä 100 euron sopuhintaan. Enpä kyllä maksaisi yhdestäkään moista hintaa. Useampaa tuolia kokeilin eikä yksikään tuntunut sellaiselta, että siinä kotonaan viitsisi pöydän ääressä istua.

Markkinat

Kuopion tori on edelleen muutostöiden vallassa. Valmista luvataan ensi kesäksi. Osatorilla oli markkinat. Väkeä näytti olevan runsaasti kiertelemässä kojuja joillakin jo markkinarinkelit kainalossa. Minua ei markkinakrääsä kiinnostanut kunhan päämäärättömästi kävelin kuunnellen puheensorinaa ja nauttien lämpimästä päivästä. Tuntui oudolta olla markkinoilla paikassa, jossa markkinat ennen pidettiin tammikuussa pahimpien pakkasten aikaan. 

Lapsena siellä käytiin vanhempien kanssa myöhään iltapäivällä ehkä alkuillastakin. Pimeys ja markkinaohjelma erilaisine äänineen tuntui jännittävältä. Oli musiikkia, Helppo- Heikin loputon puheentulva, höyryävää hengitystä, makkaran tuoksua ja strip-tease teltta. Sen ohi äiti vei minut nopeasti kädestä tiukasti puristaen. Isä jäi meistä jälkeen. 

Perinteisesti sain kuminauhan päässä keikkuvan värikkään markkinapallon, värikynät ja paperia. Rinkeli ostettiin kotiin vietäväksi. Lumi narskui punaisten huopatossujeni alla, tossujen varren suussa oli keltainen koristeommel.

Markkinarinkeli ei enää vuosikymmeniin ole minulle maistunut. Torin välittömässä läheisyydessä on lempikahvilani, jonne suunnistin kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan herkkuja. Kahvia ja rapeaa omenapiirakkaa runsaalla kermavaahdolla.