Mustat Kissat

 Viikonloppuna musta kissa muutti viikoksi luokseni hoitoon. Hyvin meillä on mennyt toistaiseksi. Aamuin illoin annettava lääke ei vaan ole vanhan rouvan mieleen. Onneksi on konstit, kapaloidaan katti ison pyyhkeen sisään niin että nuppi juuri ja juuri jää näkyviin. 

Otetaan kissapaketti tukevaan otteeseen syliin ja tungetaan lääkenappulat kissan kitaan. Sitten pidetään katin nokasta kiinni ja puhellaan mukavia samalla kun hierotaan kaulaa maanitellen nielaisemaan lääkkeet. Ovelia ovat kissat. Minäkin menin aluksi halpaan, päästin katin liian pian vapaaksi ja niinhän se sylkäisi nappulat suustaan lattialle ja pinkaisi pakoon. Vaan ei pääse enää karkuun.

Toisenlainen musta kissa oli tärkeä palanen elämän palapelissä aikoja sitten. 

Kotikaupungissa pikkukadun varrella vanhan talon kivijalassa oli disco nimeltä Musta Kissa. Kovasti suosiossa paikka oli vaikka esimerkiksi millään sisustuksella tai valaistustekijöillä ei siihen aikaan kosiskeltu. Muistaakseni melkoisen ankean ja sokkeloisen näköinen paikka. 

Ikäraja tietenkin oli, mutta onnistuin alaikäisenä pari ensimmäistä kertaa pääsemään portsarin seulasta läpi luultavimmin siksi, että olin jonossa soluttautunut sopivasti itseäni vanhemman näköisten joukkoon. Seuraavilla kerroilla oli naama jo niin tuttu ettei kukaan kysellyt enää mitään. Kesäkausi meni mukavasti. Olutta join silloin ensimmäistä kertaa elämässäni eikä se kovin hyvältä maistunut. Musiikki soi kovaa ja pikkiriikkisellä tanssilattialla oli tunkua. Illan aikana soi useaan kertaan Rolling Stonesin " It`s All Over Now". Niin usein, että vieläkin osaan sanat ulkoa.

Jäiden lähtöä odotellessa

Viikon ainoa oikea vapaapäivä. Rannoilla kuuntelemassa jään ja veden liikettä sekä lokkien kirkunaa. Harava oli kädessä mutta eipä sille paljoa työtä ollut. Olinpahan tekevinäni jotain. Linnunpönttö oli pudonnut kanervikkoon ja sen uudelleen ripustaminen vaati tikapuut ja kansalaisrohkeutta kiivetä kiikkeriä askelmia pitkin.

Päivä paistaa sääennustajan mukaan vielä huomennakin, minä katselen sitä paljolti auton tuulilasin läpi. Aamulla velvollisuus vai pitäisikö mieluummin sanoa mahdollisuus olla avuksi kutsuu.

Nyt grillataan jo

 Pakkohan ne ensimmäiset orvokit oli ottaa kaupasta mukaan. Joka vuosi näemmä vaan aikaisemmin kuin edellisenä keväänä. Eilisessä vesisateessa ne hiukan kärsivät mutta virkoontuivat vietettyään yön sisällä. Aamulla olohuoneessa leijui hento orvokin tuoksu, niin tuntui kesäiseltä.

Kesäaika alkaa jo olla hahmollaan. Viisi viikkoa olen kesälomaa toivonut ja nyt mietin mahtaako tuo aika riittää lepoon, matkailuun, vetelehtimiseen, lueskeluun, sukulointiin, terassielämään, lavatansseihin ja ja...Nyt pitää jo jarrutella ja antaa ajan kulua. Vietetään tämä kevätkausi ensin ilman suurempia suunnitelmia.

Kotiterassin grillikauden avasin paksuun villatakkiin kääriytyneenä. Ihan huvikseni vaan. Yleensä ensimmäiset pihvit poltetaan vasta vapun tienoilla. Hyvinhän se sähkögrilli toimi vaikka oli talvehtinut terassin nurkassa ilman erityistä suojaa. Herkkupihvit lisukkeineen söin sitten sisällä.

Alimmainen kuva ei ole omalta terassilta vaan tuolta läheiseltä leirintäalueelta. Yksinäinen asuntovaunu  nökötti siellä lumen ja erilaisten tarvikkeiden ympäröimänä. Taisi talvi yllättää. Kuvassa näkyvän kaasugrillin ja pöytä- tuolit- hässäkän lisäksi ulkoilemaan olivat jääneet myös perinteinen pallogrilli ja sähköinen serkkunsa. Kyllä tuosta passaa kesäleireily aloittaa. Kaikki grillit vaan kuumaksi ja oluet kylmiksi.

Nappikauppaa

Piti saada yksi iso tietynlainen nappi kadonneen tilalle. Kotivarastoista ei löytynyt oikean väristä ja kokoista.

Kaupan nimi on ytimekkäästi Nappi ja Nauha. Tästä kaupasta tietää mitä siellä myydään. Nappeja ja nauhoja myös vetoketjuja ja lankaa. Takahuoneessa on sermillä eristetty tila, jossa rouva suhuutteli ompelukoneella pieniä korjauksia. Työn alla laukun olkahihnan korjaus, vetoketjun vaihto hameeseen oli seuraavana listalla.

Nappihylly oli korkea, piti nousta jakkaralle yltääkseen katsomaan kaikkien nappiputkiloiden päät.

Minusta ne putkilot olivat hienoja ja järjestys meni väriskaalan mukaan. Ylimmältä tasolta kurkotellessani kuvittelin mielessäni sitä ropinaa mikä syntyisi jos putkien päät aukenisivat ja kaikki napit kierisivät pitkin lattiaa. Menisi koko pitkä päivä niitä kerätessä ja lajitellessa takaisin.

Palvelu kaupassa oli parasta A- luokkaa, ystävällistä melkein tuttavallista mutta ei liikaa.

Pakko oli ostaa kauniita nauhoja, hiukan pitsiä ja sitten se yksi nappi. Ostokset sujautettiin sinikukalliseen pikkupussiin, lasku oli muutaman euron verran. Ja muuten se olkalaukun hihnan korjaus kustansi kaksi euroa, vetoketjun uusiminen kolme.