Auringonlasku

Aurinko laskee. Sykähdyttävää sen laskemista horisonttiin on seurata merellä. Kuvissa ei valitettavasti laskevan pallon oikea väri tule esiin. Paremmalla kameralla parempi tulos. Nämä kuvat on otettu tavallisella pokkarilla.

Sisämaan kasvatti kun olen onkin parempi, etten isommille vesille isompaan paattiin kovin vaikeaa kuljetettavaa ota. Erilaista on soutuveneeseen pomppaaminen kuin tähän venhoon. Ja vauhtikin eri luokkaa.

Suloisen lämmin yö, kauniit maisemat ja toinen toistaan näyttävämpiä huviloita/ asumuksia on saarissa. 

Yöllä palatessa satamassa käy kova siritys. Jotain sirkkojahan niiden täytyy olla. Vielä on kuulo tallella.

Sadepäivän maalausurakka

Eilen iltapäivällä sadepäivän ratoksi tartuin vihdoin ja viimein maalitelaan ja pensseleihin.

Tuulikaapin seinille sutaisin valkoista maalia. Ei siinä sutimisessa murhetta mutta tilan tyhjentäminen kaikista romppeista oli ja on inhaa hommaa. Puoliyö oli käsillä kun sain taas naulakot ja hyllyt paikoilleen.

Tänään iltapäivällä maalaustyö levisi varsinaisen eteisen puolelle. Ja taas, ei sutimisessa mitään vaikeutta, mutta se tavaramäärä jonka tyhjensin työn tieltä meinasi runsaudellaan repiä uskon ja voimat jo alkuunsa.

Nyt on valmista, kaikkea tavaraa en enää entisille sijoilleen laittanut. Varastoin, poishan minä en mitään heitä ellei tavara/vaate ole kulunut, rikki tai pahoja muistoja herättävä. Pian pitää löytää varastoiduille uusi varasto. Tänne ei enää mahdu.

Pesin samoilla lämpöisillä lattiat porstuasta takaterassille laimealla mäntysuopaliuoksella.
Ihan kuin fengshuit olisivat paremmin kohdallaan nyt tai sitten se on vaan se mäntysuovan tuoksu..

Retropyörä

Tapahtui niinä aikoina kun perheessä oli vielä arpaonnea. 

Työpaikalla paikallinen urheiluseura kauppasi arpoja. Ensimmäisenä palkintona houkutti televisio, toisena polkupyörä ja kolmantena matkaradio. Äitini voitti polkupyörän ja oli harmissaan kun olisi ottanut mieluummin sen television. Pyörä oli Kombi, tukevaa tekoa, jalkajarru, vaihteita vain yksi eteen. Ohjaustangossa koloset tavarakoria varten. Pienet renkaat, 22 tai 24 tuumaa. Sama se kumpiko, eteenpäin mennäkseen saa sotkea ihan tarpeeksi.

Sillä äitini sitten päästeli aamulla alamäkeä töihin ja illalla vimmatusti polkien ylämäkeä kotiin. Kombi palveli aina viime vuosiin saakka, varastossa se oli kolme vuotta odottamassa uutta nousua. Arpajaisvuosi oli 1969.

Koska pyörä on alkuperäisessä kuosissaan mm. keulamerkki ja tarrat moitteettomassa kunnossa on sillä ollut kysyntää. Parhain tarjous oli 300€ nimenomaan vanhoihin Jopoihin ja Kombiin hurahtaneelta nuorelta mieheltä. En myynyt...vielä.

Pesin, puunasin, tarkistin toiminnot ja otin käyttöön.

Tämän minä muistan talvella

Aamulla seitsemän maissa ilma oli linnunmaitoa ja maisema marenkia. Tai miten sen kauneuden ja tuoreen nousevan päivän ihmeen oikeilla sanoilla osaisi kuvailla. Ei mitenkään, pitää nähdä ja kokea, painaa mieleen.

Illalla leppoisat löylyt rantasaunassa, istuskelua laiturilla. Muurikalla tukevat pihvit lisukkeineen ja sopiva määrä palanpainiketta. Kahden jälkeen yöllä oli hetken pimeää, auringon noustessa hiippailtiin nukkumaan.

Unohdettiin arki ja vaihdettiin kuulumisia. Kevennettiin mieltäkin. Maailma ei keikahtanut mihinkään suuntaan eikä minkäänlaista mysteeriä ratkottu. Mutta tosi ystävien seurassa oli ja on  hyvä olla puhuttiinpa ihan mistä vaan tai vain istuttiin hiljaa yön hämärässä tuijottamassa tulta.

Ilmassa oli suuren juhlan tuntua

 

Sää suosi, tarjoilut maittoivat, seurassa ei ollut valittamista. Päivänsankari innostuneena kuinkas muuten.

Päiväunien ajoitus meni pikkuisen pieleen, sankari nääs veteli umpisilmää kun kutsuttu juhlakansa saapui paikalle. Kesken unien herätettyä ei kait kukaan ihan aurinkoisemmillaan ole. Ei myöskään juuri kahta ikävuottaan juhliva Viivi.

Mutta eipä aikaakaan kun sankari oli jo täydessä vedossa. Lahjapaketeissa taitaa edelleen olla mukavinta paperien repiminen ja paperikassien uusiokäyttö eri leikeissä.

Sankari siis juoksee, pyöräilee ja pölöttää täysillä kun mielestäni hetki sitten neito oli vielä ihan konttauslinjalla. No jaa, viittä vaille kävelyvalmis. Se hetki oli vuosi sitten.

Kummitäti mittaa heinäkuun aikaa kissankelloilla ja Viivi leppäkerttukellolla. Leppäkerttu tikitti ja oli oikeassa ajassa. Kissankellot vain kevyesti tuulessa heilahtelivat.

Kelluva matto ja mustikka- aika

Pitihän minunkin sunnuntaisessa auringonpaisteessa pestä pari maton pätkää mökkilaiturilla. Ihan vaan vanhojen aikojen muistoksi.

Vähän arvelutti miten villa/ nukka/joku muu materiaali matto kestää mäntysuopapesun. Kesti näemmä mainiosti. Tämähän oli pelkkää säästöä. Aiemmin olen tälläiset matot vienyt ohjeen mukaisesti pesulaan.

Huuhtelu sujui mukavasti kun matto kellui vedessä kun taas räsymatot valahtivat kohti pohjaa ellei niitä koko ajan vatkannut ja käännellyt.

Joskus mattoja uitettiin veneen perässä huuhtoutumassa. Olihan sekin hommaa. Tuvan matot olivat kahdeksan metriä pitkiä ja niitä oli kuusi kappaletta. Sanonpa vaan, ettei ihan kevyttä työtä ollut. Pesu suoritettiin perinteisin menetelmin konttausasennossa epätasaisella kalliontyngällä koska kunnollista laituria ei ollut. Hinkattiin molemmin puolin, sitten kipattiin märät ja painavat matot veneeseen ja eikun ulapalle.

Sen jälkeen normaalin kokoiset matot ( siinä parimetriset ) tuntuivat kevyeltä pestä, viskoa veteen ja sieltä pois.

Koska matonpesu oli vähän niin kuin huilihommaa lähdettiin enimpien vesien valumista odotellessa mustikkaan. Kaksi ämpärillistä marjoja oli normaali saalis. Ja tämä on totta.

Miten sitä on ollut niin ahkera nuorempana? Eikä se ollut mitään pakon edessä tapahtuvaa puuhaa, ei edes kiristetty tai uhkailtu millään.

Ei ole enää pitkiä mattoja kotona ja valkoiset menevät suosiolla pesulaan.

Harjoitellaan lomalla oloa

Vielä viime yön unissa seikkaili työminä. 

Oli menoa paikasta toiseen ja tärkeistä tapaamisista olin myöhästymäisilläni. Puhelin kiusasi omituisella soittoäänellään ja tietokoneen ruutu ryttyili. Muistiot olivat kirjoittamatta. Olin tärkeä.

 Heräsin neljältä lampaiden määkinään. Hetken ihmettelin kuuluivatko äänet uneen vai olivatko todellisia.

Totta olivat. ( Valta)tien toisella puolella kesätyötään tekee lammasperhe, parinsadan metrin päässä jos tuosta suoraan pinkaisee naapuripihojen läpi. Ei ihan näköetäisyydellä, mutta yöaikaan hyvinkin kuuloetäisyydellä. Päivällä liikenteen äänet peittävät lammasäänet.

Nousin ylös ja hiippailin kirkkaassa aamussa postilaatikolle. Aamukahvin nautin takaterassilla villasukat jalassa. Muita ääniä lampaiden määkinää lukuunottamatta ei kuulunut pitkään aikaan.

Harjoittelin lomalla oloa. Menin nukkumaan vielä hetkeksi kun muut alkoivat heräillä ja hankkiutua ansioon.

Päivän mittaan kääntelin kylkeä sisällä sohvalla ja kävin välillä hoitamassa kukkapenkkejä. Tuijottelin taivasta ja seurasin pörisijöitä kukkien joukossa. Tein kukkiensiirto suunnitelmaa. Tekemättähän se jää mutta mitäpä sillä niin väliä. Saattaahan tuota innostua mutta voipi olla innostumattakin.

Huomenna kuitenkin haen puuöljyä terassin käsittelyä varten.