Pitihän minunkin sunnuntaisessa auringonpaisteessa pestä pari maton pätkää mökkilaiturilla. Ihan vaan vanhojen aikojen muistoksi.
Vähän arvelutti miten villa/ nukka/joku muu materiaali matto kestää mäntysuopapesun. Kesti näemmä mainiosti. Tämähän oli pelkkää säästöä. Aiemmin olen tälläiset matot vienyt ohjeen mukaisesti pesulaan.
Huuhtelu sujui mukavasti kun matto kellui vedessä kun taas räsymatot valahtivat kohti pohjaa ellei niitä koko ajan vatkannut ja käännellyt.
Joskus mattoja uitettiin veneen perässä huuhtoutumassa. Olihan sekin hommaa. Tuvan matot olivat kahdeksan metriä pitkiä ja niitä oli kuusi kappaletta. Sanonpa vaan, ettei ihan kevyttä työtä ollut. Pesu suoritettiin perinteisin menetelmin konttausasennossa epätasaisella kalliontyngällä koska kunnollista laituria ei ollut. Hinkattiin molemmin puolin, sitten kipattiin märät ja painavat matot veneeseen ja eikun ulapalle.
Sen jälkeen normaalin kokoiset matot ( siinä parimetriset ) tuntuivat kevyeltä pestä, viskoa veteen ja sieltä pois.
Koska matonpesu oli vähän niin kuin huilihommaa lähdettiin enimpien vesien valumista odotellessa mustikkaan. Kaksi ämpärillistä marjoja oli normaali saalis. Ja tämä on totta.
Miten sitä on ollut niin ahkera nuorempana? Eikä se ollut mitään pakon edessä tapahtuvaa puuhaa, ei edes kiristetty tai uhkailtu millään.
Ei ole enää pitkiä mattoja kotona ja valkoiset menevät suosiolla pesulaan.
Ennen taisivat myös naiset olla rautaa :-) Nykyään päästään kaikessa helpommalla.
VastaaPoista