Äiti, tuu ikkunaan

Kerrostalon keittiössä tuoksuu juuri paistamani pulla ja tuore kahvi. Pöytään on katettu ne paremmat kupit vaaleansinisen liinan päälle.Pöydällä auringossa hehkuu hortensia. Juodaan kahvit ja samalla kirjoitan kauppalistan viikonlopun ostoksia varten.

Menen kauppaan, ostoskeskukseen muutaman kilometrin päähän. Siellä on kaikki saman katon alla.

Asioin apteekissa, käyn ruokakaupassa ja samalla käytän auton pesussa.

Palattua laitan ruuan uuniin ja imuroin. Jutellaan niitä näitä, muistellaan kauan sitten tapahtuneita kuin ne olisivat vasta eilisiä.

Syödään päivätorkkujen jälkeen. Ruoka maistuu kun on ruokaseuraa.

Ajellaan ympäristössä katselemassa maisemia ja muuten vaan tuttuja paikkoja. Muistoja tulvii mieleen, välillä suolavesi pyrkii silmiin. 

Kyllä, tuolla on vielä se vanha piha, jossa sain  keinulaudasta tällin ja sen seurauksena tikkejä päänahkaan. Piti käydä ottamassa vauhdit matkalla koulun kevätjuhlaan. Päästä valuva veri sotki juhlamekon, vaaleansinisen ompelijan varta vasten kevätjuhliin valmistaman. Jäi ne kevätjuhlat sitten väliin. Poliklinikalla itkeä tihrusin äidin kyljessä kiinni kun ompeleita laitettiin. Sairaalan kanttiinista sain lohduksi jäätelöä. Luokkakaveri toi myöhemmin kevättodistuksen kotiin. Siinä luki, että siirretään kolmannelle luokalle.

Palattua ajelulta syödään vielä ja juodaan lähtökahvit. Tarkistan, että jääkaapissa on kaikkea tarvittavaa tulevaa viikkoa varten ja luon vielä yleissilmäyksen ympärille.

Parkkipaikalla tapana on ennen autoon menoa kääntyä katsomaan ikkunaan ja vilkuttaa heiheit, moneen kertaan.

Niin kauan kun äiti muistaa tulla ikkunaan ja vilkuttaa tuntuu että kaikki on vielä hyvin.

Tee työtä ja rakasta- Tove Jansson

Sattuipa vapaat passelisti. Perjantaina 14.3 kello 10 Ateneumissa avautui Tove Janssonin 100v juhlanäyttely. Hyvin nukutun yön jälkeen olin terhakkana oven rivassa kiinni avaushetkellä. En ollut ensimmäinen sisälle siirtyessä mutta mitalisijalla kuitenkin kirkkaasti.

Näyttely kuljetti katsojaa Tove Janssonin tietä taiteilijana lapsuudesta alkaen. En arvannut, että aikaa kuluisi tuntikaupalla matkalla vuosikymmenten halki. Toisaalta ajan kulumista en edes erityisemmin huomannut.

Lounaan nautin Ateneumin lounasravintolassa.

Suklainen jälkiruoka, söin tuplat kun kaverille ei uponnut. Kumma juttu.

 

Karttatyyny

 Yhden asteen pakkasessa ja tuimassa tuulessa uhmasin luonnon voimia ja ulkoilin Kallaveden jäällä. Oli siellä paljon muitakin liikkeellä jalan, suksilla ja luistimin. Jäärata kiersi saarien ympäri pisimmillään viiden kilometrin matkan. Lyhyempiäkin reittejä oli. Parin viikon päästä on Ice Maraton, toivottavasti jää olisi silloin paremmassa kunnossa kuin nyt. Kovasti oli ainakin luistimille vaarallisen näköisiä ja tuntuisia röpelöisiä paikkoja.

Vasikkasaaren kupeessa oli laavu ja siellä makkaratulet ja pannukahvit. Tuoksui keväälle.

Kauppahallissa poikkean aina kaupungissa käydessä. Joskus vaan kävelen yhdestä päädystä sisään ja toisesta ulos nuuhkien leipomotuoksuja ja silmäillen ympärille. Joskus poikkean kahville. Nyt kahvia juodessa huomioni kiinnittyi ikkunalaudoille aseteltuihin esineisiin. Karttatyyny lähti sitten mukaani. Mukavahan tuosta on etsiä entisiä asuinsijojaan, sormella siloitella katuja ja muistella niiden nimiä.

Joku kotiseutukaipuu näyttää iskeneen kyntensä minuun. Meneeköhän se ohi kun oikein päätään lepuuttaa tuon tyynyn päällä vai tarttuuko pahemmaksi?

Ontuva matkalaukku

Marraskuussa olen istunut autossa kuskin paikalla enemmän kuin moneen vuoteen. Säässä kuin säässä.

Velvollisuudet vievät edelleenkin mutta välillä on noustava siiville jaksaakseen.

Muutaman päivän adventtimatka kutsuu ensi viikolla.

Varastosta kannoin pienimmän ja matkan pituuteen nähden sopivimman matkalaukun sisälle.

Mihin ihmeeseen yksi pyörä (vai onko se rulla) oli kadonnut, viime matkalla se tönötti vielä paikoillaan ja palveli moitteetta.

Pengoin varastoa ja hyllyjä. Terävämpi laukun pohjan tarkastelu kirkasti sen tosiasian, ettei pyörää tarvitse sen enempää hakea. En nimittäin tiedä miten sen siihen enää sovittaisikaan, hajonnut oli koko systeemi.

Seuraava matkalaukkukoko on ihan liian kookas ja edellinen koko olematon. Käytättänee kaupassa taikka ystävävättären varastossa.

Ulkona sataa lunta, pihan polku on hävinnyt. Ketään ei liiku pihalla eikä lähitiellä. Tuntuu että olla hyvä aika lähteä maailmalle katsomaan mitä muualla tapahtuu.

Tämän minä muistan talvella 2

Olin illalla kirjoittanut paperilapulle muistilistan;

Käy kaupassa

osta-grillattavaa-aamupalatarpeet-naposteltavaa-ruokajuomaa-saunajuomaa-muuta juomaa, lisäksi jotain muuta jos sattuu kohdalle

Ota mukaan

-päivävaatteet-yövaatteet-oma tyyny-metsävaatteet-kumisaappaat-villasukat-taskulamppu-marjaämpäri x2-sieniveitsi-saunomisvälineet-hiustenkuivaaja-kynttilöitä ja jotain muuta jos tulee mieleen.

Lähde ajoissa työstä.

Järvi oli sininen kuten kesällä, heinäkuussa täällä viimeksi ollessa, mutta syksy vaani rannoilla. Lähes helteisen päivän jälkeen pimeys saapui ja heitti hupun silmille.Keskiyöllä pää kenossa katselin ensin laiturilla ja sitten umpipimeällä pihalla taivaalle. Miljoonat tähtitimantit hehkuivat taivaankannella. Lukuisia tähdenlentoja näkyi joka puolella, satelliitit liukuivat äänettömästi eteenpäin.Yritin tunnistaa tähtikuvioita.  

Oli epätodellinen olo. Metsän reunassa liikkui joku, taittuvien oksien kahina vähän pelotti.

Taskulampun valossa kävelin polkua pitkin takaisin mökin valoon. Ehdin nähdä kuinka kettu repolainen lönkötteli  grillin ohi ja mäkeä alas saunalle.

Ilmassa oli suuren juhlan tuntua

 

Sää suosi, tarjoilut maittoivat, seurassa ei ollut valittamista. Päivänsankari innostuneena kuinkas muuten.

Päiväunien ajoitus meni pikkuisen pieleen, sankari nääs veteli umpisilmää kun kutsuttu juhlakansa saapui paikalle. Kesken unien herätettyä ei kait kukaan ihan aurinkoisemmillaan ole. Ei myöskään juuri kahta ikävuottaan juhliva Viivi.

Mutta eipä aikaakaan kun sankari oli jo täydessä vedossa. Lahjapaketeissa taitaa edelleen olla mukavinta paperien repiminen ja paperikassien uusiokäyttö eri leikeissä.

Sankari siis juoksee, pyöräilee ja pölöttää täysillä kun mielestäni hetki sitten neito oli vielä ihan konttauslinjalla. No jaa, viittä vaille kävelyvalmis. Se hetki oli vuosi sitten.

Kummitäti mittaa heinäkuun aikaa kissankelloilla ja Viivi leppäkerttukellolla. Leppäkerttu tikitti ja oli oikeassa ajassa. Kissankellot vain kevyesti tuulessa heilahtelivat.

Kesäsade kujalla

 Kauppakujalla kävellessä tuli sade. Taivas näytti aurinkoiselta ja selkeältä koko aamun. Eipä se kauaa kestänyt, taivas tummeni pian puolenpäivän jälkeen kuten kesällä usein käy. Nälkäkin alkoi olla. Leipää ja lohisoppaa syötiin sateen ropistessa markiiseihin ja aittakahvilan kattoon. Pöytäkynttilän valossa. Tuntui vähän syksyltä. Varpaitakin paleli, emäntä toi kevyet huovat lämmittämään. Toinen hartioille ja toinen polville niin, että huovan helma ylettyi varpaisiin.

Ulos tullessa paistoi taas aurinko ja oli kesä. Onneksi. 

Kesäloman alkuun on yhdeksän työpäivää.

Vitriini

Kuopion kolme vuotta kestänyt toriremontti alkaa olla loppusuoralla. Hyvä niin. Viikolla avattu torinalusparkki oli maksuton toistaiseksi. Remonttireiskoja puuhaili vielä vähän joka nurkalla.

Ajoin auton vinoparkkiin hallin uumeniin ja lähdin seikkailemaan hissillä ylöspäin. Ei ollut aavistustakaan missä kohtaa toria putkahdan ihmisten ilmoille. Ensimmäisellä yrityksellä tulin kerrokseen jossa risteilivät käytävät eri tavarataloihin. Kerros ylemmäs ja olin kahvilassa torin kyljessä. Vanha kalahalli purettiin kaupunkilaisten vastustuksesta huolimatta ja tilalle nousi kahvila- ravintola Salacavala. Paikalliset ovat jo ensimmäisestä aukiolopäivästä lähtien nimenneet paikan Vitriiniksi kun tuota lasiseinää on niin paljon. Hyvä nimi. Vitriinistä näkee hyvin elämää ulospäin mutta ulkoa ei kovin hyvin sisälle.

Kesän ekat mansikat, ne kaksi jotka olivat koristeena croissantin päällä, maistuivat oikeasti mansikalle.

Vitriinistä saa  myös ostaa itselleen minkä tuolin hyvänsä 100 euron sopuhintaan. Enpä kyllä maksaisi yhdestäkään moista hintaa. Useampaa tuolia kokeilin eikä yksikään tuntunut sellaiselta, että siinä kotonaan viitsisi pöydän ääressä istua.

Linnunpönttö ja kookas vuokralainen

Läheltä piti etten jäänyt vaan sisätiloihin lueskelemaan ja huilailemaan. Pari kirjaa on kesken luvun enkä millään malttaisi jättää niitä kesken. 

Sainpahan pakotettua itseni liikkeelle. Aurinko lämmitti tuulensuojapaikoissa, muuten eivät pipo ja toppatakki olleet lainkaan  liikaa kun tuuli kävi ytimiin.

Sattumoisin seurasin kuvassa olevan tipusen asunnon hakua vai mitä lie ollutkaan mielessä. Useaan kertaan se kävi kuikkimassa lintupöntön reiästä ja koetti tunkea itseään pitemmälle. Eipä ollut ketään kotona.

Ripeästi askelsin vakioreitin, en jäänyt päivää paistattamaan rannoille. Ulkoilutehtävä suoritettu. Loppupäivän vietin hyvillä mielin sohvalla kirja kädessä.

Pamaus ja Pegasos

Viikonloppu alkoi pamauksin ja risahduksin. Napsautin valoa pöytälamppuun ja silloin pamahti. Lamppu sirpaleina ja sirpaleet matolla. Sulakkeita paloi tässä residensissä kolmin kappalein. Ihan kummallista varsinkin kun mitään tavallisuudesta poikkeavia sähköä tarvitsemia toimintoja ei ollut meneillään. Yhtäaikaa hyrisivät vain astianpesukone ja kahvinkeitin.

Sulakkeet on vaihdettu, sirpaleet kerätty, matto imuroitu ja myös pöllytetty ulkona.

Sain hiihtolomalaisilta tulijaisiksi Pegasoksen,  kreikkalaisen mytologian siivekkään hevosen.  

Tarinan mukaan Pegasos kantoi salamoita Zeukselle. Kun Pegasos kuoli asetti Zeus sen tähtikuvioksi taivaalle. Annoin mielikuvituksen  laukata kun katselin tähtitaivasta eilen illalla ja tänäänkin. Siellä se tähtikuvio pohjoistaivaalla tuikkii.

Aika lentää

Viime viikot ovat olleet kiirettä ja menoa täynnä. Osa itse järjestettyä ajankulua, osa on hoitunut ihan viran puolesta. Enempi on ollut tuota jälkimmäistä.

Ehdinpä kuitenkin käymään niukalla vapaa- ajallani sekä Satakunnassa että Savossa. Savossa tahdoin museoon, taidenäyttelyyn, VB-valokuvakeskukseen, josta yleensä  löytyy mm. mukavia postikortteja. Vaan ei onnistanut, kaikki olivat maanantaisin kiinni. Meni kuljeskelemiseksi koko päivä. Kahvilla ja kakulla vahvistin itseäni. Se oli sitten sellainen vapaapäivä.

Villasukkasunnuntai ja yleistä järjestelyä

Heräsin aamulla luullen nukkuneeni pommiin. Takaraivoruletissa pyörivät viikonpäivät odottaen pysähtymistä oikeaan aamuun. Siis sunnuntaihin. Takana oli 10 tunnin makoisat yöunet ja edessä odotettu vapaapäivä.

Aamukahvin kera mutustelin suolarinkeliä, jonka ostin eilen lähikaupungin Lidlin paistopisteestä. 

Nostelin pussiin tietysti useampia rinkeleitä, sämpylöitä ja jotain makeaakin. Paistopisteen houkutteleva tuoksu viettelee ostamaan monenlaista. Eipä ole sellaista houkutinta kotipaikalla, puolensa silläkin. Olihan se rinkeli hiukan kuivahtanut yön aikana, mutta ei liiaksi.

Parin viimeisen viikon aikana olen käynyt vain pyörähtämässä kotona, vaihtamassa vaatteita, tyhjentämässä postilaatikkoa. Siltä ainakin on tuntunut.

Lunta tuli taivaalta sakeasti ja pitkään. Hiippailin villasukat jalassa ja järjestelin paikkoja, raivasin keittiön, tein ruokaa, kuuntelin musiikkia. Kävin lapioimassa lunta välillä. Kuuntelin sohvalla pesukoneen ääntä ja tunsin olevani oikea ahkera koti- ihminen. Heiluttelin jalkojani sohvan kaiteen yli ja välillä selkänojalle. Ai miksikö, en minä tiedä, näytti mukavalta. Rapistelin lehteä, luin jonkin matkaa kirjaa. Tuuletin sohvatyynykokoelman.

Vähemmästäkin väsyy ihminen.

Taidan mennä yöpuulle jo varhain, viimeistään kymppiuutisten aikaan.

Myyjäisissä

Tänään oli menneen viikon ainoa vapaapäiväni. 

Perinteiset joulumyyjäiset ovat perinteisesti olleet toisena adventtina.

Sinne piti mennä koska sekin ikäänkuin kuuluu asiaan. Toinenkin tapahtuma osui samalle päivälle.

Oman taiteen ja käsityön päivä joka oli tarkoitettu paikkakunnan yksityisille henkilöille ja toiminimellä toimiville.

Siellä oikeissa myyjäisissä iski väsymys jo alkumetreillä. Ihmispaljous, huono ilmanvaihto koulun salissa ja minulla talvipomppa päällä vaikkakin napit auki, varmisti pikajuoksun myyntipöytien välissä. Äkkiä ulos ja tyhjin käsin.

Siirryin naapurirakennukseen ihastelemaan toisten tekemää taidetta ja kätten töitä. Siellä jaksoin kierrellä paremmin. Vissiin itsetehdyt korut, kortit, käsityöt, matot, taontatyöt yms. kiinnostivat enemmän kuin joululeivonnaiset ja kranssit.

Kolmas päivän tapahtuma yllätti minut ihan täysin. Kiitos sille joka oli tuonut ovenripaan pienen lahjapaketin kynttilöineen ja onnitteli nimipäivän johdosta. Kukaan ei ole vielä tunnustanut varovaisista tiedusteluista huolimatta.

Tähtisumua ja lumipöllyä

Viikonloppuna puristin auton rattia satojen kilometrien matkan. Oikeasti välillä rystyset valkoisina. Autoni ei ole ihan pienimmästä ja kevyemmästä päästä, mutta ajoittain oli persauksissa sellainen tuntuma, että näpeistä lähtee ja tuulenpuuska vie.

Etenkin tänään oli tien päällä sen verran ikävä ilma, etten olisi lähtenyt ellei olisi ollut ihan pakko. Pakko oli näet survoa kohti kotia aloittamaan työviikkoa.

Tapani mukaan kuuntelin radiosta " Tähtisumua". Muuta sumua tuprusi eteen kaiken pimentävän lumipöllyn muodossa. Joku vaaraa himoava suoritti sellaisen ohituksen, että niin minä kuin muutkin jonossa etenevät joutui vilkuttelemaan jarruvaloja. Hädin tuskin näin edellä menevän jarruvalot, jotka olivat lähempänä kuin arvasinkaan.

Jyväskylässä pysähdyin hengittämään kauppakeskukseen. Hypistelin tavaroita enkä tuntenut minkäänlaista shoppailuintoa. Kävin kyllä sovittamassa mekkoa sovituskopissa ja samalla sain kuulla kahden vaimojaan odottelevan miehen keskustelun. Vertailivat tekemiään ostoksia ja vaihtoivat kokemuksiaan paistin valmistamisesta. Kuuntelin loppuun ja yritän muistaa vinkit kun seuraavan kerran rupean paistinkääntöön.

Loppujen lopuksi ostin ruokakaupan hyllyltä pienen soman pöytäkuusen.

Marjat tauolle

Lopetan sadonkorjuun ainakin vähäksi aikaa, NYT. 

Olen ollut hyvä ihminen ja kerännyt pakastimen pullolleen eri laadun laatumarjoja. Syönytkin niitä olen niin että korvista pursuaa.

Sukulaistäti silloin aikoja sitten kannusti meitä nuoria vetelyyteen taipuvaisia keräyspuuhiin sanomalla, että huilatessa ehtii ämpärillisen mustikoita poimia. Hirveät tunnontuskat kiusasivat minua vuosikausia kun en kaikkea huilatessa enkä muutenkaan kyennyt tekemään. Enää ei edes tarvitsisi, mutta omaehtoisesti olen sinne puskiin ja metsään mennyt ja nauttinut täysillä hiljaisuudesta ja yksinolosta. Saaliin määrällä ei ole ollut niin väliä. Sanonta "vähän päivässä, paljon viikossa" pitää satasella paikkansa.

Kaupunki kutsuu nyt muutamaksi päiväksi. Pitää hinkata kätöset puhtaiksi ja ravistella oravaa pienemmät ötökät hiuksista. Metsävaatteet on jo pyöräytetty pesukoneessa odottamaan ensi viikkoa ja ämpärit ladottu puhtaina terassin nurkkaan. Kumisaappaat on rappusilla. Sieniveitsi pilkottaa kopassa.

Vapaita mutta ei pyhiä ajatuksia

Pyhävapaa keskellä viikkoa. Voiko sopivampaa vapaata olla. Joo, voi, viikon kestävä pyhävapaa, mutta sitä ei luultavimmin pää kestäisi. Siis pelkkää pyhää, kyllä jotain synnillistä pitää välillä olla.

Pyhävapaalla seuraa tuli pitämään sukulaismies rapakon takaa. Kesälomailee kuukauden verran Suomi- maisemissa. Kyllä meillä juttua piisasi. 

Kuvamaratonilla katsottiin n.1000 kuvaa. Ei siinä mitään, hyvin jaksoi selityksineen päivineen kunhan käden ulottuvilla oli sopivaa kielenkostukejuomaa. Maisemat sekä Kanadan että Yhdysvaltojen puolelta olivat nautinnollista katsottavaa. Useisiin kuviin oli asettautunut illistelemään viime näkemästä kovasti venähtäneitä nuorukaisia ja yksi entinen vauva, Kaikki tietääkseni ovat olleet vauvoja, mutta tämä yksi oli jotenkin salaa päässyt kasvamaan vauvasta sieväksi lettipäätytöksi. 

Jokunen puhelinsoittokin siinä ohessa tuli mm. lettipäätytön äidiltä Kanadan länsirannikolta. Siellä hän yöpaidassa nautiskeli aamukahvetta kun me täällä valmistauduttiin jo hyvää vauhtia illan jääkiekkopeliin. Asiakseen sieltä kyseli olisiko tarvetta pääsylippuihin sunnuntain jääkiekkoturnauksen loppupeliin. On kuulemma suhteita.

Selvä pyy, koordinaatit tulivat selväksi ja liput ovat kännyssä, ei puhelimessa vaan oikeasti kädessä lauantaina. Eikä maksa mitään. Kun on suhteita.

Ylläolevissa maisemissa käytiin happea haukkaamassa. Ei sitä koskaan tiedä vaikka lähtisin niitä kuvamaratonmaisemia oikein paikan päälle katsomaan. Mieluusti  ennen kuin se lettipäätyttö lopettaa satujen lukemisen,siirtyy teinimuotiin, mahdollisesti lyhyisiin hiuksiin ja alkaa seurustella eikä ehdi kiireiltään enää tätiä tavata.