Äiti, tuu ikkunaan

Kerrostalon keittiössä tuoksuu juuri paistamani pulla ja tuore kahvi. Pöytään on katettu ne paremmat kupit vaaleansinisen liinan päälle.Pöydällä auringossa hehkuu hortensia. Juodaan kahvit ja samalla kirjoitan kauppalistan viikonlopun ostoksia varten.

Menen kauppaan, ostoskeskukseen muutaman kilometrin päähän. Siellä on kaikki saman katon alla.

Asioin apteekissa, käyn ruokakaupassa ja samalla käytän auton pesussa.

Palattua laitan ruuan uuniin ja imuroin. Jutellaan niitä näitä, muistellaan kauan sitten tapahtuneita kuin ne olisivat vasta eilisiä.

Syödään päivätorkkujen jälkeen. Ruoka maistuu kun on ruokaseuraa.

Ajellaan ympäristössä katselemassa maisemia ja muuten vaan tuttuja paikkoja. Muistoja tulvii mieleen, välillä suolavesi pyrkii silmiin. 

Kyllä, tuolla on vielä se vanha piha, jossa sain  keinulaudasta tällin ja sen seurauksena tikkejä päänahkaan. Piti käydä ottamassa vauhdit matkalla koulun kevätjuhlaan. Päästä valuva veri sotki juhlamekon, vaaleansinisen ompelijan varta vasten kevätjuhliin valmistaman. Jäi ne kevätjuhlat sitten väliin. Poliklinikalla itkeä tihrusin äidin kyljessä kiinni kun ompeleita laitettiin. Sairaalan kanttiinista sain lohduksi jäätelöä. Luokkakaveri toi myöhemmin kevättodistuksen kotiin. Siinä luki, että siirretään kolmannelle luokalle.

Palattua ajelulta syödään vielä ja juodaan lähtökahvit. Tarkistan, että jääkaapissa on kaikkea tarvittavaa tulevaa viikkoa varten ja luon vielä yleissilmäyksen ympärille.

Parkkipaikalla tapana on ennen autoon menoa kääntyä katsomaan ikkunaan ja vilkuttaa heiheit, moneen kertaan.

Niin kauan kun äiti muistaa tulla ikkunaan ja vilkuttaa tuntuu että kaikki on vielä hyvin.