Joulupukki etuajassa

Kävin Rovaniemellä. Pukinpaja henkilötonttuineen näytti olevan vielä kiivaissa paketointipuuhissa.

Kaupungin kaikissa kauppaliikkeissä liikkui vierasmaalaisen näköisiä ihmisiä, kamerat kaulassa. Japanista olivat. Kahdesti sain ottaa turistiseurueesta pyynnöstä kuvan. Kovasti iloista väkeä.

Paluumatkalla junassa tapasin Joulupukin ja tontun. Pukilla oli harjoituslähtö ennen varsinaista ja oikeaa matkaa. Saatteli meidät etelään menijät matkaan, vaihtoi junaa ja vastaanotti pohjoiseen menijät. Tontun korissa oli lahjuksia, joissakin luki VR.

Lapsimatkustajat olivat aika täpinöissään. Niin olivat monet aikuisetkin. Ja taas sain ottaa useamman kuvan parista perheestä Joulupukin kanssa.

Pukin kanssa tapaamme uudelleen kait huomenillalla, kiltti ainakin olen koettanut olla. Lupasihan tuo tulla.

Älä lumi sula

Mieluummin maa valkoisena kuin synkän sohjoisena ja pimeänä. Talvi ei yllättänyt minua, talvirenkaat vaihtuivat autoon nappiaikaan. Talvitakit ripustautuivat eteiseen ja kengät asettuivat naulakon alle. Täydellinen ajoitus sanoisin.

Sen sijaan kukkasipulit jäivät pussiin terassin nurkkaan. Joka päivä ajattelin, että ehtiihän sitä vielä. En ehtinyt.

Onpahan myyrillä vähemmän tuhottavaa, jos uskaltavat enää tälle tontille tulla. Se inisevä ja värisevä syyspuolella ostettu myyränkarkotin vikisee vieläkin hangen alla. Ehkä kiskon sen sieltä talteen ennenkuin patterit loppuvat. Ehkä en.

Perjantaijytky

Voi....zx&%xx&%x ja muita painokelvottomia sanoja!
Joku aika sitten siirtelin kaappeja paikasta yksi paikkaan kaksi. Silloin tukevaa kotimaista tekoa oleva umpipuuvitriini muutti keittiöön astiakaapiksi.

Perjantai- illan seesteisen väsymystilan säikäytti uuteen eloon hitonmoinen pamaus, jonka alkuperää en heti ymmärtänyt.
Olin pelkkänä uteliaana kysymysmerkkinä. Hiippailin varovaisesti sohvalta kohti keittiötä, sinne äänen paikallistin. Ei mitään näkyvissä.
Sitten yllättäen näin syrjäsilmällä loivaa liikettä astiavitriinissä. Ja siellähän hitto soikoon tapahtui. Keskihylly oli sylkäissyt takaseinästä yhden sellaisen mikä se nyt onkaan se tappi mikä tukee hyllyä. No joka tapauksessa sellainen ( teräksinen, ei muovinen ) löytyi köllöllään alahyllyltä. Aika äänekkäästi irtosi. Hyvä niin, ehdin hätiin ennenkuin koko hylly ehti tulla joka kodin Aaltomaljakoiden ja muiden kalleuksien päälle murskaten ne pelkiksi muistoiksi.
Keskihylly siis pikapikaa tyhjäksi.
Mitäs sitten, uudet tapit jostain ja reklamointi kaapin myyneelle kauppiaalle. Muistan näet erittäin hyvin miten hän sen kaapin kestävyyttä ja hyllyjen kantokykyä kehuskeli. Kovaan käyttöön ja kestää painavatkin tavarat. Ja kissan kellit, ei mun kupit ja kipot sentään niin painavia ole. Sitäpaitsi olin jakanut astioiden painon tasaisesti hyllyn pituudelle.
( Taas tässä niitä painokelvottomia sanoja pitkä rimpsu ).
Tapitus jääköön alkuviikkoon, pitää lähteä vähän tuulettumaan täältä.

Ja voittaja on...

Kevään aikana on tullut täytettyä jos jonkinlaisia arvonta,- mielipidekyselylappuja eri kaupungeissa ja eri kaupoissa. Tuskin muistaa sen jälkeen kun on täytetyn lapun livauttanut palautuslaatikkoon. Perästä kuuluu jos kuuluu. Viime vuonna arvonta toi minulle babypallogrillin ja taas onnisti. Napsahti puutarhasetti, valkoinen taittopöytä ja kaksi tuolia. Ei ihan pöllöimmästä päästä. Pahempaakin on nähty. Onkohan planeetat kohdillaan kun näin onnistaa? Pitää kysyä astrologi- ystävältä tarkennuksia. Josko olisi onni kääntänyt suopeat silmänsä puoleeni, onhan tässä päätä seinään taottu ja hiuksia harottu vuosikaudet.

Kioski

Nyt tänne meidän kulmille on avattu kesäkioski. Mainoslappunen liehui tien risteyksessä teipillä kiinnitettynä putkenpätkään. En ehtinyt asioimaan kun kioski oli mennyt jo kiinni 6.30 niinkuin lapussa seisoo. Paremmalla aikaa huomenna tutustumaan mehu -ja keksivalikoimaan. Viime vuonna samaiset yritteliäät kauppiaat jakoivat tarjouslehtisen postilaatikoihin. Saas nähdä mitä tarjouksia tänä kesänä tulee olemaan.

Puhtaana käteen

Pyykkipussin tyhjennysilta. Retropussin kätköihin oli jäänyt viime kesältä mekko, jossa on syvät sivutaskut. Kolttu siis koneeseen pyörähtelemään ja aikanaan ravistelin sen kuivumaan. Ja kas, taskun uumenista leijaili pari seteliä. Hämärästi muistan laittaneeni rahat taskuun kun olin menossa hellepäivänä anivarhain pikaisesti pyörällä torille entisessä kotikaupungissa. Nippu kukkia ja pari litraa mansikoita oli pyörän korissa takaisin tullessa.

Mutta millä rahalla olen mahtanut maksaa kun noin paljon vielä oli jäljellä? Taitaa muisti pettää, oli helteen pehmittämä pää. Kyllä euro kestää, hyvää tekoa ovat setelit, sietävät hyvin Bio Luvil- myllytyksen ja Comfortit päälle.