Merkkipäivä

Juhlapäivänä matkoilla jossain päin Suomea. Olin itse unohtaa koko päivän. Sinänsä kummallista kun olen perso paketeille eikä silloin ole varaa vaatimattomampaakaan merkkipäivää unohtaa. Ikä tuo kaikenlaista kummallisuutta tullessaan. 

Juhlamatka ei alkuaan juhlamatkaksi ollut tarkoitettu, olinpahan muuten vaan menossa tapaamaan ystäviä. Juhlapäänsäryn sainkin jo alkumatkasta, olisi ollut asiallisempaa saada se juhlien jälkeen kuten kuuluu, jos kovasti juhlii. No tulipahan podettua ennen varsinaista merkkipäivää niin olin iskussa kaupoissa kiertelyä varten.

Kyläpaikassa hyvän seuran lisäksi sain hyvää ruokaa ja lahjapaketin.

Kiitos maittavan evään, jaksoin ajella iltahämyssä kotiin. Matkalla kuuntelin radiosta elokuvamusiikin toivekonserttia. Jep, kuuntelen myös kadonneiden levyjen metsästystä, pop eilen ja toissapäivänä ja useita muita musiikkiohjelmia, jotka johdattelevat ajatukset ja tunteet elettyyn aikaan. Perjantai- illan puhelintoivekonsertista en niin perusta. Siitä tulee liian vanha olo.

Humiseva talo

Ulkona vihmoo vettä, tuulen humina kuuluu ikkunan takaa. Rauhoitun päivän rasituksista, juon teetä ja tuijottelen ympärilleni näkemättä erityisemmin mitään. Tai näenhän minä sohvan vastapäisen seinän, jonka tehostetapetoin muutama vuosi sitten. Aikaansa kutakin ja tuotakin väriä. Ajatus tapetin vaihdosta saa muhia päässä jonkin aikaa.

Tuulen huminan lisäksi ulkoa kuuluu surinaa 30 sekunnin välein. Myyräkarkotin siellä on töissä. Valmistaja lupaa myyrien muuttavan karkottimen ansiosta kahdessa viikossa muille seuduille. Pelaan varman päälle ja annan vekottimen surista vielä pitkään. Ainoa kuuloetäisyydellä asuva naapuri ei ole ainakaan vielä valittanut.

Patterit päästelevät eri sävyisiä ääniä termostaatin asennosta riippuen. Paitsi makuuhuoneen patteri, joka ulvoo omiaan. Siinä ei ole vieläkään termostaattia joten äänisävyihin en voi vaikuttaa. 

Termostaattimiehethän kiersivät menneellä viikolla ja veivät vanhat termostaatit mennessään mutta uutta eivät muistaneet laittaa tilalle. Soitin perään ja ystävällisesti tiedustelin onko vielä kierros kesken, termostaatit päässeet varastosta loppumaan taikka jotain muuta. Olivat unohtaneet, lupasivat tulla samana päivänä. Se päivä oli viime viikolla. Lasku luonnollisesti on tullut, eräpäivä huomenna.

Ei tässä tänään muuta voi kun tunkea limenvihreät korvatulpat korviin ja mennä peiton alle. Huomenna soitan putkipojille uudelleen.

Viikonlopun satosaldo

Viikonlopun molempina päivinä kävelin metsässä. Joutilaana ajattelin viettäväni sitten ilta- aikaa sohvalla lojuen tv:n kaukosäädin vieressä. 

 Metsälenkiltä en näemmä pysty tulemaan tyhjin käsin takaisin. En vaikka koetan pitää käsiä taskussa. Taskussa rapisee muovipussi, joka varmuuden vuoksi on aina mukana.  Hätätilassa ja pussin täytyttyä on joskus riipaistu päältä taikka alta joku sopiva vaatekappale josta saa tehtyä nyssykän. 

Kolmen lajin sieniä laiskasti keräten sain pussin ja nyssykän täyteen. Puolukoihin en koskenut vielä. Näytti niillä olevan vartiointi kohdallaan. Iltaohjelma oli sienillä sinetöity.

Nyt on joulun sienisalaattiainekset itselle ja muutamalle ystävälle laitettu purkkiin. Kantarellit pannulla pyöräytetty ja suppikset kuivattu. Ehdin lojua niin omalla kuin ystävänkin sohvalla. Tuomisiksi kotiin sain pussillisen omppuja. Ne ajattelin ensisijaisesti popsia poskeen, kuivattavaksikin niistä riittää.

Voihan termostaatti!

Onneksi säätila on nyt mitä on eli lämmin. 

Taloyhtiöstä on katkaistu lämmöt patteritermostaattien uusimista varten.

Aikataulu osui maanantaihin. Päivän aikana piti olla valmista. Valmistauduin huolella, raivasin seinän- ja ikkunanvierustat tyhjiksi, eteisestä kenkäkasat, takit vaatehuoneeseen jemmaan. Valkoiset matot rullalle. Suurin työ oli kylpyhuoneessa. En tiennyt, että minulla on niin paljon purkkeja ja purnukoita pitkin kaikkia tasoja. Ja ne kaikki tasot olivat siellä patteriseinällä.

Työstä suhteellisen myöhään palattuani totesin, ettei mitään ole tapahtunut. Mitämitä!!

Termostaattimiehet ovat kai aloitelleet toisesta päästä rivitaloa ja sielläkin on kaikki ihan levällään. Ettei vaan olisi tunareita asialla kuten alkukesällä pihapuiden kaatohommissa?

Enhän minä arvostele kun itse en moiseen pysty enkä rupea asialle mutta arveluttaa kovasti.

Jos ei huomenissa valmista tule saatan hermostua. Ei tässä koko viikkoa jaksa odotella. Pitää päästä levittämään kamppeensa kotoisasti ympäriinsä.

Kylmähän minulle ei tule vaikka halla iskisi yön aikana. 

Evermat kuivattaa sienisaalista ja puskee lämpöä ilmaan jopa niin, ettei yöllä peittoa taida tarvita.

Keittolauantai

Kantarellia nousee edelleen mättäistä tiheään tahtiin. Metsäkävelyllä niitä putkahteli vastaan ihan etsimättä. Zoomaus oli alun alkaen suunnattu suppilovahveroihin, joita myös eteen tuli laajoina esiintyminä. Valikoin ja otin vain isoimmat ja pienimmät. Pienimmistä tulee pikkelsiä, isommat syödään heti ja ylimenevät nielaisee jo vuosikymmeniä moitteetta palvellut Evermat. Kuivaa ja rapsakkaa tulee muutamassa tunnissa.

Ensinälkään rapisutin Linkosuon varrasleipäpakettia. Sieltä taittelin itselleni muutaman kookkaan siivun, jotka voilla voitelin ja asetuin sohvan nurkkaan mutustelemaan. Sillä välin kukkakaali porisi kypsymässä hellalla.

Sitten tuotos soseeksi, oikeaa kermaa viimeistelyyn, hiukan suolaa ja mustapippuria, kiehautus, valmis.

Parhaat lisukkeet paistoin pannulla. Kantarellit ja pekoni rapeiksi. Omatekemä sämpylä ja ruokakaupan viereisestä puodista hankittu mallasjuoma täydensivät aterian.

Pimeys laskeutuu ihan pian. Kynttilät sytytän etu- ja takapihalle. Sisällä palavat tuoksutuikut. Jo kuluneella uudistamista vailla olevalla sohvalla loikoilen ja jatkan siitä ruokakaupan viereisestä puodista hankittujen syysjuomien maistelua.

Kävelykuunnelma

Tänään tuli vettä taivaan täydeltä aamusta alkaen. Ei ihan paras päivä ohjatulle kävelylle, mutta viimeinen mahdollinen. 

Kuopion taidemuseosta sai panttia vastaan kuulokkeet ohjeineen päähän. Lähdin kävelykuunnelmalle. Ääniohjauksella kuljin pitkin kaupunkia, rännikaduilla ja puistoissa, katselin rakennuksia uusin silmin ja kuuntelin tarkasti historiahavinaa ja minkälaisia muistoja kertojilla eri paikoista oli. 

Omat muistoni tulvivat mieleen ja välillä saatoin itsekseni naurahtaakin. Lääninhallituksen portailla, jossa lapsena leikin naapurin Leenan kanssa kuningatar ja prinsessaleikkejä, katselin kohti satamaa ja kuvittelin Sibeliuksen saapuvan tapaamaan Aino Järnefeltiä, joka tässä rakennuksessa aikoja sitten perheineen asui.

.

Vastaantulijat eivät varmaan arvanneet minun kuuntelevan tarinaa. Toisaalta vastaantulijoita ei liiemmin ollut kovan sateen vuoksi. Sateen vuoksi valokuvaaminenkin jäi. Sateenvarjon alla kumisaappaat jalassa oli oikeastaan mukava kuljeskella. Reissu kesti tunnin ja rapiat. Pysyin hyvin kertojien askeltahdissa enkä painanut "pausea" kertaakaan. Pantin sain takaisin mutta omaan taskuuni jäi kirjekuori, jossa oli ohjeet ja jotain muuta tärkeää siltä varalta, että eksyisin. Pitää palauttaa joskus.