Kantarellia nousee edelleen mättäistä tiheään tahtiin. Metsäkävelyllä niitä putkahteli vastaan ihan etsimättä. Zoomaus oli alun alkaen suunnattu suppilovahveroihin, joita myös eteen tuli laajoina esiintyminä. Valikoin ja otin vain isoimmat ja pienimmät. Pienimmistä tulee pikkelsiä, isommat syödään heti ja ylimenevät nielaisee jo vuosikymmeniä moitteetta palvellut Evermat. Kuivaa ja rapsakkaa tulee muutamassa tunnissa.
Ensinälkään rapisutin Linkosuon varrasleipäpakettia. Sieltä taittelin itselleni muutaman kookkaan siivun, jotka voilla voitelin ja asetuin sohvan nurkkaan mutustelemaan. Sillä välin kukkakaali porisi kypsymässä hellalla.
Sitten tuotos soseeksi, oikeaa kermaa viimeistelyyn, hiukan suolaa ja mustapippuria, kiehautus, valmis.
Parhaat lisukkeet paistoin pannulla. Kantarellit ja pekoni rapeiksi. Omatekemä sämpylä ja ruokakaupan viereisestä puodista hankittu mallasjuoma täydensivät aterian.
Pimeys laskeutuu ihan pian. Kynttilät sytytän etu- ja takapihalle. Sisällä palavat tuoksutuikut. Jo kuluneella uudistamista vailla olevalla sohvalla loikoilen ja jatkan siitä ruokakaupan viereisestä puodista hankittujen syysjuomien maistelua.
Minäkin löysin tänään suuria määriä kanttarelleja ja suppilovahveroita .....nimittäin torilta, laiskuri kun olen :-) Tänään emme herkutelleet, vaan talven varalle.
VastaaPoista