Huhtikuu loppuu

Huhtikuu, mun kotikuukausi loppuu näillä tunneilla. Vapunaatto ei ole minulle koskaan ollut mikään erityinen juhlan aihe, huominen on jo toinen juttu. Silloin noille vadeille ja lautasille kehitellään ainekset brunssiin.

Jäljelle jääneestä aamupuurosta tuli nopsa leipä aamulla. Puuroon vaan pari desiä vettä ja muutama desilitra jauhoja ihan näppituntumalla. Sekoitellaan löysäksi taikinaksi ja jauhotetuilla käsillä läpsytellään pellille ohueksi levyksi. Uuniin 225 astetta ja 15 min. Otetaan pois kun pinnalla on ruskeita täpliä. Superhelppoa, yksinkertaista. Nautitaan kuumana voisulan kanssa. Tänään oli leivän kanssa salaattia, eikä siinä muuta tarvittukaan. Lipstikkakeittoa syntyy piakkoin, sillä pihalla jo yrttiä pukkaa lupaavasti.

Pihalla

Pyhät vietettiin siis pihalla, ei ollut vaihtoehtoja. Sää suosi, harava kutsui ja se aurinko tuntui pitkästä aikaa niin ihanalta.

Myyrä- keleet ovat tehneet kolojaan pitkin mun "valiokukkapenkkejä" ja syksyllä suurin odotuksin maahan piilotetut krookukset ovat joutuneet turmelluksi. Jokunen kukka nosteli päätään siellä täällä, ei kuitenkaan siinä alkuperäisessä muodostelmassa kuten toivoin.

Nämä toiset patukat eivät sitten myyrille kelpaa, eivätkä ole muutenkaan milläskään vaihtelevista olosuhteista. Vuodesta toiseen kukoistavat, en enää muista näitten nimeä. Ehkä huomenna tulee mieleen.

Säämies kymppiuutisissa lupaili vielä lämpöä huomiselle ja viileää loppuviikolle. Joutaa tästä maailmalle lähtemään muutamaksi päiväksi.

I`m back

Just joo, yllättävä lämpöaalto sekoitti pään. Pitkäperjantaina ajelin Kodin Terran ohi ja huomasin sen olevan auki. Vilkku oikeaan ja parkkiin.Niin kuin olen sanonut, ettei lapasesta sais lähteä tämä kukkatouhu, mutta lähtipä vaan. Huumaavan tuoksuisia orvokkiamppeleita, sinisiä valkoisia ja sekoituksia heti siinä kassan vieressä. Ei tarvinnut pidemmälle mennä. Kukaan ei tullut hätiin, vaikka vienosti A-P-U-A sisimmässäni huutelin. Auton perään siis amppelit, kalliiksi ei kyllä tullut. Pyhäalennuksessa 3.95, mutta periaatteessa olin pettänyt itseni. Anyway, on ne täällä kotona ihanat kaikesta huolimatta. Jospa sitten varsinaiseen kesäkukka-aikaan saisi pidettyä itsensä kurissa.

Lauantaina ahkeroitiin pihalla. Lunta vielä on näkyvillä varjopaikassa, mutta haravaan piti tarttua. Ja nyppiä sekä kuopsuttaa. Pihapöytä, penkki ja tuolit saivat tolu- pesun. Kahvit ja mehut nautittiin aurinkokylvyssä. Illansuussa tuli liikettä kukkapenkin seutuvilla. I`m back, sanoi siili ja käänsi minulle takapuolensa.

Nam ja maiskis

Pääsiäiskissa ja sen emäntä, siis äitini, viettävät muutaman päivän täällä. Katti ei aluksi ollut kovinkaan halukas lähtemään, vaan pakoili sängyn alle ja sohvan taakse. Lievää niska- pers-otetta piti käyttää, että sain katin sullottua kuljetusboxiin. No, matka meni kivuitta ja sovussa. Ei ottanut enää mitään kantaa mihinkään kun auton takapenkille pääsi. Ja tänne päästyä sain vissiin anteeksi kovat otteet kun katti oivalsi makoisat ohrat keittiön pöydällä. Ohraa on onneksi useammassa purkissa, jää koristeeksikin, vaikka kaiken tuolta lautaselta popsisi.

Virpomista aamusta iltapäivään

Paljon olin varannut suklaamunia virpojia varten, mutta kesken loppuivat. Kolikoita piti ruveta viimeisille kävijöille pussin pohjalta kaivelemaan. Olikin oikein kavalkadi satu- ja mielikuvitushahmoja liikkeellä. Ovella kävivät pari pääsiäispupua, jokunen kissa, Harry Potter, muutama noita seuraneiteineen ja hämähäkkimies ainakin viitasta päätellen. Perinteet ovat vissiin muuttuneet, virpomispalkkahan kuuluu maksaa vasta pääsiäislauantaina. Kopat olivat turvoksissa herkkupalkoista jo nyt. Kyllä nyt luulisi tässä talossa terveyttä ja siunausta riittävän. Pahat hengetkin, jos niitä nurkissa on pyörinyt, ovat viimeistään tänään ymmärtäneet lähteä huitsin hemmettiin.

Mitä mitä??

Lämpö houkutti pihalle tutkimaan mitä lumen alta löytyy. Valtavat lumikasat haihtuvat olemattomiin ja pois vähitellen, jopa yllättäen. Sisäinen pakko päästä raapimaan ja ruopsuttamaan pihaa ohjasi ikään kuin vaivihkaa haravan käteen ja siinä sitä sitten oltiin, kevätpuuhissa. Se ainokainen kukkapenkki, joka vielä eilen oli osittain lumen peitossa, yllätti. Mitä mitä, nyt jo jotain sipulikukan hiippaa pukkaa. Oho, nopeaa on.

Penkin ympärillä on raparperilaattoja, joista osa on tehty yli kymmenen vuotta sitten ja osa jokunen vuosi takaperin. Hyvin ne ovat kaikki talvet kestäneet.

Malliksi tässä kaikille puutöistä innostuneille itseveistelty henkari. Kyllä näitä ennenvanhaan tehtiin. Mieleen tulee mummola. Ukin musta pyhäpuku toisessa ja mummin parempi mekko toisessa henkarissa. Vierekkäin kammarin kaapissa.

Loma lähestyy

Kukkavirityksiä alkaa olla joka puolella. Takapihalla on jo orvokit amppeleissa, yöksi otan ne vielä lämpöiseen. Narsissit saavat olla ulkona koko ajan. Tänä keväänä olen TAAS päättänyt, että kukkameri ei ylitä sille asetettuja rajoja. Niin päätin viime vuonnakin ja lapasesta lähti.

Viime viikonloppuna pienen kirpparikierroksen tulos ja kotiintuotu oli teräksinen Iittalan Aaltokulho. Priima ja halkaisija se 50cm ja hiukan päälle. En mennyt konkurssiin vaikka hinta ylittikin tavanomaisen kirpparitason. Sanoisin, että varsin kohtuullinen hinta. Pienempi kulho minulla on ennestään, nyt tuli sille kaveri. Hieno on.

Rintanappi

Hilpeyttä ja hyvää mieltä rintanapista. Itsemaksetut tuliaiskarkit meidän kylältä, tai siis kaupungista. Näitä nameja ei mamma maksanut, mutta syö kyllä mielellään.

Kattauksia ja katsauksia

Viikonloppuna olivat lähes kaiken väriset lautaset, kipot ja kupit käytössä. Se oli hyvä juttu. Enimmäkseen kun tulee käytettyä joitakin tiettyjä lemppariastioita. Pölyt tuli siis puhallettua vähemmän käytetyistä. Nuori vieras sävelsi kaikki salaatit, raikkaita ja hyviä kaikki. Kuten jo mainittu, täti askaroi ruuan parissa ja muu jäikin innostuneelle visionäärille. Tulevan pääsiäisen odotuksessa keltainen liina palveli lähes joka kattauksessa. Viikonlopun ruokalistalla mm. omatekemää pizzaa, pastaa, kalaa, marjoja, rahkaa, salaattia. Leivottiin pullaa ja sämpylöitä. Hengästyttävän paljon tuli puuhattua, eikä se kuitenkaan paljolta tuntunut hyvässä seurassa.

Jaahas, onhan tässä viikonaloitusvaikeuksia minulla ainakin, näemmä nämä kuva- asettelut ryttyilevät ja kapinoivat komentoja vastaan. Ovat nyt sitten miten ovat.

Junan tuomaa

Juna toi vieraan Turusta, joka on Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011, kuten tiedämme. Pitkä viikonloppu hyvässä seurassa. Tuntui tunne olevan sama molemmin puolin, vaikka ikäeroa on useampi kymmenen vuotta. Tasaiseksi menee kun toinen on fiksu ja järkimies ikäisekseen ja tää toinen on sellainen, joka ei aina muista olevansa varttunut. Kuten aiemminkin pidimme huolen siitä, ettei nälkä yllättänyt ja silmänruokaakin oli tarjolla. Täti koetti siis tehdä ruokaa ja fiksu paneutui kattauksiin. Niistä enemmän vaikka huomenissa. Aamupala a la täti ja a la fiksunuori. Onko vaikea arvata kumpi on kumman?

Meidän pikkukylällä on kahvila, jossa pariinkiin kertaan vierailtiin tankkaamassa. Meillä on myös huonekalukauppa, josta saa design kamaa. Siellä nuuskittiin joka kerroksessa, selattiin katalogia myyjän kanssa, tehtiin kauppojakin.

Mutta se on jo toinen tarina.

Sisä- ja ulkoruokaa

Sisällä ihmisille mustikkarahkaa, jossa runsaanpuoleisesti vaahdotettua vaniljakastiketta. Ihan vaan maun ja täyteläisyyden vuoksi. Katkarapusalaattisämpylää tillillä. Ulkona siivekkäille herkkuna rikottuja maapähkinöitä. Niitä onkin mennyt talven aikana iso kilomäärä. Melskettä lintulaudalla on ollut, hangellekin paiskoontunut osa.

Ruokintapaikalla vahtivat ja vaanivat toisiaan linnut, orava ja kissa. Jännitys piilee siinä, kuka nappaa kenet kiinni. Orava linnun, kissa oravan, siinä järjestyksessä.

Toistaiseksi kukaan ei ole ole aikeissaan onnistunut.

Minulle riittää tälläinen jännitys tässä vaiheessa kotikuukautta.