Tee työtä ja rakasta- Tove Jansson

Sattuipa vapaat passelisti. Perjantaina 14.3 kello 10 Ateneumissa avautui Tove Janssonin 100v juhlanäyttely. Hyvin nukutun yön jälkeen olin terhakkana oven rivassa kiinni avaushetkellä. En ollut ensimmäinen sisälle siirtyessä mutta mitalisijalla kuitenkin kirkkaasti.

Näyttely kuljetti katsojaa Tove Janssonin tietä taiteilijana lapsuudesta alkaen. En arvannut, että aikaa kuluisi tuntikaupalla matkalla vuosikymmenten halki. Toisaalta ajan kulumista en edes erityisemmin huomannut.

Lounaan nautin Ateneumin lounasravintolassa.

Suklainen jälkiruoka, söin tuplat kun kaverille ei uponnut. Kumma juttu.

 

Pakkasaamuna

 

 

 Pakkasaamun aurinko nousi aamukahvin aikoihin. 

Seurasin valoilmiötä äidin asunnon ikkunoista. Ei pahempi paikka asua. Kallavesi avautuu lähes koko komeudessaan neljännestäkin kerroksesta ja mitkä panoramanäkymät ovatkaan talon ylimmästä eli yhdeksännestä kerroksesta! On ollut ilo ihailla maisemaa siltäkin korkeudelta jo kauan kauan sitten kun pihapuut olivat vielä pieniä.

Kotiin päin ajellessa ajatus juoksi erilaisissa maisemissa ja asunnoissa joissa on tullut majailtua. Lista oli kohtalaisen pitkä. Muutettu on lapsuudessa perheen kanssa monta kertaa. Lapsuuden kodista kuten myös kaupungista lähdin parikymppisenä ajatuksella " ei enää koskaan tänne takaisin". Muutamia asuntoja ja asumismuotoja tuli kokeiltua välillä olosuhteidenkin pakosta. Järvi, meri, joki, vesi ylipäänsä on ollut tärkeä elementti viihtymisessä. Nykyisestä asunnostani ei järvi näy, matkaa rantaan on tosin pari ehkä kolmesataa metriä. Mutta siellä se on.

Kummallista miten mieli muuttuu iän myötä. Nyt ei tuntuisi mahdottomalta ajatukselta palata ison veden ääreen sinne mistä maailmaa valloittamaan lähti.

Ontuva turisti

Hankin sittenkin ontuvan laukun tilalle uuden pakaasin. Pienehkön sorttisen mutta riittävän kokoisen muutaman päivän reissutavaroille. Pyöriä on allansa useampia. Helppo tyrkkiä eteenpäin lentoaseman pitkillä käytävillä. Lumessa kiskominen palatessa olikin toinen juttu.

Oikea turisti patikoi reippaasti kohteesta kohteeseen ja saa jalkansa kipeiksi, tosi kipeiksi. Näin juuri tein.

Illalla hotellihuoneessa, joka muuten oli käsittämättömän iso eikä sitä oltu erikseen tilattu, jalat olivatkin kovassa poltteessa.

Joulutorit olivat täynnä kaikkea jouluun liittyvää tavaraa tietenkin, ruokaa ja juomaa, musiikkia. Kirkon kellot soivat, ilta hämärtyi ja lukemattomat valot syttyivät katujen yllä. Ulkona kahvilassa huopa ympärillä istuen tuli lämmin ja hyvä olo. 

Kotiin palasi runsaan kävelyn rasittama ontuva turisti.

Auringonlasku

Aurinko laskee. Sykähdyttävää sen laskemista horisonttiin on seurata merellä. Kuvissa ei valitettavasti laskevan pallon oikea väri tule esiin. Paremmalla kameralla parempi tulos. Nämä kuvat on otettu tavallisella pokkarilla.

Sisämaan kasvatti kun olen onkin parempi, etten isommille vesille isompaan paattiin kovin vaikeaa kuljetettavaa ota. Erilaista on soutuveneeseen pomppaaminen kuin tähän venhoon. Ja vauhtikin eri luokkaa.

Suloisen lämmin yö, kauniit maisemat ja toinen toistaan näyttävämpiä huviloita/ asumuksia on saarissa. 

Yöllä palatessa satamassa käy kova siritys. Jotain sirkkojahan niiden täytyy olla. Vielä on kuulo tallella.

Aika lentää

Viime viikot ovat olleet kiirettä ja menoa täynnä. Osa itse järjestettyä ajankulua, osa on hoitunut ihan viran puolesta. Enempi on ollut tuota jälkimmäistä.

Ehdinpä kuitenkin käymään niukalla vapaa- ajallani sekä Satakunnassa että Savossa. Savossa tahdoin museoon, taidenäyttelyyn, VB-valokuvakeskukseen, josta yleensä  löytyy mm. mukavia postikortteja. Vaan ei onnistanut, kaikki olivat maanantaisin kiinni. Meni kuljeskelemiseksi koko päivä. Kahvilla ja kakulla vahvistin itseäni. Se oli sitten sellainen vapaapäivä.