Rivissä

Jossain järjestyksessä on tavaroiden ja asioiden oltava. Pään sisällä selkiytyy kun järjestelee paikkoja kotona.

Ensi viikolla ollaankin sitten tosi ojennuksessa kun kuntoillaan. Siis koko viikko. Voi olla äkkiseltään melkoista rivitanssia. Kuntoilupuoli on jäänyt aika vähiin tänä syksynä. Ei sillä, etteikö olisi halunnut vaan ei ole yksinkertaisesti jaksanut. Ja kyllähän nämä harmaat sadepäivät ovat puraisseet virkeimmän terän. Aamulla siis kahden naisen kamppeet autoon ja menoksi. Se on moro, arkityö ja kotinurkat!

Kilpisydämellä

Päiväkävelyllä lammen ympäri ja takaisin. Sorsa- airut bongasi mahdollisen lounaantuojan. Aika sukkelaan saapuivat rannan tuntumaan. Oli mulla leivänmuruja mukana. Kuva on muutaman viikon takaa. Nyt lampi on riitteessä, sorsat poissa. Kameraa ei ollut mukana, olisi ollut mukava ikuistaa lammen tähden muotoiset sulapaikat. Vähän harmitti.

Lauantai- iltana menin jäähalliin. Tosi on. Joskus aiemmin olin hyvinkin innostunut jääkiekosta ja seurasinkin pelejä kohtalaisen aktiivisesti. Sitten hiipui. Meni monta vuotta ja nyt vanha innostuksen tunne yllättäen palasi. Siis kotikaupungissa Niiralan monttuun, joksi Kuopiossa paikallista kiekkomekkaa kutsutaan. Kalpa vastaan Pelicans. Hetken aikaa kesti päästä tunnelmaan, fiilis oli sellainen ulkopuolinen. Tuttuja kasvoja etsiskelin katsomosta. Vaan eipä aikaakaan kun meitsityttö ponkaisi muitten mukana kuin paistomittari ylös suosiota ja kannustusta jakelemaan. Jep, kannatti, kotijoukkue rökitti vieraat. Kilpisydämellä. Kameraa ei siis edelleenkään ollut hallissa mukana.
Hyvällä mielikuvituksella yllä olevasta kuvasta voi nähdä kilven, sydämen erottaa siitä ilman mielikuvitteluakin. Ai, kaukaa haettuako? Nyt ei parempaan pysty.

Tupatöihin

Ulkona on niin märkää ja tuulista, ettei pihailu ole intresseistä ylimpänä. Siinä ja siinä, että jaksaa jonkin kerran viikossa jättää auton pihaan ja mennä jalkapatikassa töihin. Säälittävää saamattomuutta.

Mutta kun joskus vaan on niin, ettei viitsi eikä huvita eikä jaksa. Sohvaan on tullut kuluma toiseen päähän. Onkohan tää nyt sitä kotoilua? Sohvan nurkasta voi katsella kotia ja mietiskellä miten sitä voisi kohentaa, muutella sisustusta, selailla lehtiä, aprikoida leivontaohjeiden paljoutta, valitsemisen vaikeutta. Sukka on puikoilla ja lapanen kanssa. Ruoka uunissa. Ajatuksia ystäville, puhelinrohkaisua päätöksen tekoon.

Muutama sisustustarra on ennestään eikä lisää ollut aikomustakaan hankkia. Mutta "ou nou", halvalla kun irtoaa ja palkkapäiväkin oli suurinpiirtein jo abauttiarallaa kolmen viikon päästä tulossa, niin mikä ettei vielä yhtä. En ole vielä itseni kanssa keskustellut tarran paikasta. Jospa se sohvalla pötkötellessä selviää. Tai sitten sen saa joku lahjaksi.

Marketista

Lauantaina asioilla Agrimarketissa, yhdessä suosikkikaupoistani. Sieltä löytää vaikka mitä. Uuden katuharjan tarvitsin, hiiri/myyräkarkottimen, lumentyönnin oli myös listalla. Kerrankin ajoissa asialla, vitiä maassa on näkyvissä. Vähän kukkasipuleitakin vielä maahan uppoaa. Vuoroani odotellessa kuljeskelin hyllyjen välissä ja bongasin juuttisäkit. Kahvisäkkejä kuulemma ovat. No niitä kanssa kyytiin muutama kappale. Tehdäänkö näistä joulusäkkejä vai jotain muuta, aika näyttää. Ei ollut hinnakasta, 1.30 per säkki.

Ehtoopuolella tuli ystävä kukan kanssa käymään. Merkkipäivän muisteli minulla olleen ja kun lotossakaan ei onnea ole viime aikoina ollut niin toi rahapuun.

Pari kahvisäkkiä lähti sitten hänenkin mukaansa. Kekseliäämpi ja luovempi persoona kun on, odotan mielenkiinnolla mitä käyttöä hän näille keksii.

Etupihalla,takapihalla

Takapihalla krassit kukkivat ja vihertävät suojaisella seinustalla ihan täysillä. Hei, on lokakuu...enkä millään raaskisi heittää niitä vieläkään pois. Siemenet on kerätty talteen. Tarttis jo antaa periksi, viimeistään silloin kun eka räntäkuuro pyyhkäisee terassin liukkaaksi. Etupihalla on asiallisempi ja syksyisempi look. Kesällä miellyin kovasti valkoiseen sinkkiruukkuun ja hyvältä se näyttää vieläkin uusilla ajankohtaan sopivilla sisuksilla.

Sunnuntaizoomausta

Sunnuntaikävelyllä tänään kamera taskussa. Ei se aina ole mukana. Sillalla tuli vastaan hyvän päivän tuttu, joka harmitteli, ettei ollut kameraa ottanut mukaan. Hänen mielestään valo oli tänään mielenkiintoinen kylmyyttä ennustava. Auringonlaskun väritkin satamassa vertaansa vailla. Ei muuta kun katselemaan vihjeestä kiitellen. Tutusta ja minusta kamerankäyttäjinä ei todellakaan voi puhua samana päivänä. Minä olen tavallinen kuvien napsija kun hän taas enemmän vakavuudella ja taiteellisuudella asiaan suhtautuva.

Satama on hiljentynyt, veneet nostettu maihin. Aurinko laskee.

Pihalla tänään tyhjennettyjä kukkapurkkeja odottamassa pikaista huuhtelua ja varastoon viemistä. Ensimmäistä räntäsadetta odotellaan. Kääk.

Ihanat naiset rannalla

Turha tässä on enää haikailla lämpimien ja valoisien iltojen perään. Ne ovat nyt menneet. Piti jo kauan sitten jokunen mökkikuva laittaa näytille ja kertoa mukavasta illanvietosta. No niin on jäänyt laittamatta. Äsken vielä oli kesää. Tänä aamuna tiellä jo mustaa jäätä ja säämies lupaili ensilunta alkuviikosta. Miten tämä aika elokuusta lokakuuhun meni niin nopeasti?

Siellä illanvietossa oli muutamia työkavereita ja viikonloppuhoidossani oleva tyttökoira. Mainiota ja maittavaa ruokaa, saunomista ja muuta mökkeilyyn liittyvää. Iita- koira viihtyi laiturilla, ei kertonut mitä vedessä olevaa tuijotti herkeämättä. Minä en nähnyt edes pikkukaloja.

Sitten tuli syksy. Veneet lähdössä viimeisiä kertoja vesille, kuulaassa ilmassa koleus ja kosteus. Villiviinissä syksyn kauneus.

Syyshommia

Kynttilät esiin kätköistä. Minulla ei varsinaisia kätköjä ole, poltan kynttilöitä ympäri vuoden ulkona ja sisällä. Tuoksukynttilöihin olen aivan heikkona. Löytyy mustikkaa, mansikkaa ja vadelmaa unohtamatta vaniljaa, tervaa, appelsiinia ja lukuisia muita tuoksuja.

Laiskaan lauantai- ahkerointiin pihalla kuului mm. nostella kukkapenkistä daalian mukulat ja valmistella ne talvehtimaan. Pelargoniat kukkivat vielä täysillä, mutta otin nekin jo sisälle. Muutamia irtokukkia vielä nappasin maljakkoon muistoksi kesästä. Ruusuja tuli vieraiden mukana.

Metsässä poikkesin pikapikaa hakemassa katajanoksia ja puolukanvarpuja tulevia koristeluja varten. Ja siinä samalla tuli sangollinen suppilovahveroita. Ei ollut tarkoitus, mutta...

...onneksi Evermat on ollut jo kauan uskollinen ystäväni niin ei suppiksista isompaa vaivaa tullut. Kuivuriin vaan sienet neljään kerrokseen ja kone puhisemaan. Hyvällä mielellä sohvan nurkkaan lueskelemaan ja odottelemaan valmista. Huomenna kuivuriin menevät omenasiivut.