Tupatöihin

Ulkona on niin märkää ja tuulista, ettei pihailu ole intresseistä ylimpänä. Siinä ja siinä, että jaksaa jonkin kerran viikossa jättää auton pihaan ja mennä jalkapatikassa töihin. Säälittävää saamattomuutta.

Mutta kun joskus vaan on niin, ettei viitsi eikä huvita eikä jaksa. Sohvaan on tullut kuluma toiseen päähän. Onkohan tää nyt sitä kotoilua? Sohvan nurkasta voi katsella kotia ja mietiskellä miten sitä voisi kohentaa, muutella sisustusta, selailla lehtiä, aprikoida leivontaohjeiden paljoutta, valitsemisen vaikeutta. Sukka on puikoilla ja lapanen kanssa. Ruoka uunissa. Ajatuksia ystäville, puhelinrohkaisua päätöksen tekoon.

Muutama sisustustarra on ennestään eikä lisää ollut aikomustakaan hankkia. Mutta "ou nou", halvalla kun irtoaa ja palkkapäiväkin oli suurinpiirtein jo abauttiarallaa kolmen viikon päästä tulossa, niin mikä ettei vielä yhtä. En ole vielä itseni kanssa keskustellut tarran paikasta. Jospa se sohvalla pötkötellessä selviää. Tai sitten sen saa joku lahjaksi.