Päiväkävelyllä lammen ympäri ja takaisin. Sorsa- airut bongasi mahdollisen lounaantuojan. Aika sukkelaan saapuivat rannan tuntumaan. Oli mulla leivänmuruja mukana. Kuva on muutaman viikon takaa. Nyt lampi on riitteessä, sorsat poissa. Kameraa ei ollut mukana, olisi ollut mukava ikuistaa lammen tähden muotoiset sulapaikat. Vähän harmitti.
Lauantai- iltana menin jäähalliin. Tosi on. Joskus aiemmin olin hyvinkin innostunut jääkiekosta ja seurasinkin pelejä kohtalaisen aktiivisesti. Sitten hiipui. Meni monta vuotta ja nyt vanha innostuksen tunne yllättäen palasi. Siis kotikaupungissa Niiralan monttuun, joksi Kuopiossa paikallista kiekkomekkaa kutsutaan. Kalpa vastaan Pelicans. Hetken aikaa kesti päästä tunnelmaan, fiilis oli sellainen ulkopuolinen. Tuttuja kasvoja etsiskelin katsomosta. Vaan eipä aikaakaan kun meitsityttö ponkaisi muitten mukana kuin paistomittari ylös suosiota ja kannustusta jakelemaan. Jep, kannatti, kotijoukkue rökitti vieraat. Kilpisydämellä. Kameraa ei siis edelleenkään ollut hallissa mukana.
Hyvällä mielikuvituksella yllä olevasta kuvasta voi nähdä kilven, sydämen erottaa siitä ilman mielikuvitteluakin. Ai, kaukaa haettuako? Nyt ei parempaan pysty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti