Linnunpönttö ja kookas vuokralainen

Läheltä piti etten jäänyt vaan sisätiloihin lueskelemaan ja huilailemaan. Pari kirjaa on kesken luvun enkä millään malttaisi jättää niitä kesken. 

Sainpahan pakotettua itseni liikkeelle. Aurinko lämmitti tuulensuojapaikoissa, muuten eivät pipo ja toppatakki olleet lainkaan  liikaa kun tuuli kävi ytimiin.

Sattumoisin seurasin kuvassa olevan tipusen asunnon hakua vai mitä lie ollutkaan mielessä. Useaan kertaan se kävi kuikkimassa lintupöntön reiästä ja koetti tunkea itseään pitemmälle. Eipä ollut ketään kotona.

Ripeästi askelsin vakioreitin, en jäänyt päivää paistattamaan rannoille. Ulkoilutehtävä suoritettu. Loppupäivän vietin hyvillä mielin sohvalla kirja kädessä.

Sirkutusta, jääpuikkoja ja loman odotusta

Linnut sirkuttavat aamulla jo varhain. Räystäistä venyvät pitkät jääpuikot ja tiputtavat vettä porraspieleen.

Aamulla on valoisaa työhön lähtiessä ja illalla palatessa mikäli päivä ei veny tavallista pitemmäksi.

Missähän horroksessa olen ollut, yllättäen onkin helmikuu loppusuoralla.

Etelän ihmisten hiihtoloma meni ja seuraavan vyöhykkeen loma alkaa. Lomakohteiden vaihtoviikko meneillään. Omakin loma häämöttää jo.

Aurinko piti olla tänään näkyvissä mutta vielä taivas on harmaa. Lähden ulkoilemaan ja myöhemmin rentoudun elokuvan parissa. Siis jos saan itseni liikkeelle, elokuvateatteri ei ole ihan tässä pienen matkan päässä.

Villasukkasunnuntai ja yleistä järjestelyä

Heräsin aamulla luullen nukkuneeni pommiin. Takaraivoruletissa pyörivät viikonpäivät odottaen pysähtymistä oikeaan aamuun. Siis sunnuntaihin. Takana oli 10 tunnin makoisat yöunet ja edessä odotettu vapaapäivä.

Aamukahvin kera mutustelin suolarinkeliä, jonka ostin eilen lähikaupungin Lidlin paistopisteestä. 

Nostelin pussiin tietysti useampia rinkeleitä, sämpylöitä ja jotain makeaakin. Paistopisteen houkutteleva tuoksu viettelee ostamaan monenlaista. Eipä ole sellaista houkutinta kotipaikalla, puolensa silläkin. Olihan se rinkeli hiukan kuivahtanut yön aikana, mutta ei liiaksi.

Parin viimeisen viikon aikana olen käynyt vain pyörähtämässä kotona, vaihtamassa vaatteita, tyhjentämässä postilaatikkoa. Siltä ainakin on tuntunut.

Lunta tuli taivaalta sakeasti ja pitkään. Hiippailin villasukat jalassa ja järjestelin paikkoja, raivasin keittiön, tein ruokaa, kuuntelin musiikkia. Kävin lapioimassa lunta välillä. Kuuntelin sohvalla pesukoneen ääntä ja tunsin olevani oikea ahkera koti- ihminen. Heiluttelin jalkojani sohvan kaiteen yli ja välillä selkänojalle. Ai miksikö, en minä tiedä, näytti mukavalta. Rapistelin lehteä, luin jonkin matkaa kirjaa. Tuuletin sohvatyynykokoelman.

Vähemmästäkin väsyy ihminen.

Taidan mennä yöpuulle jo varhain, viimeistään kymppiuutisten aikaan.

Kevät mielessä ja viiruja taivaalla

Menneellä viikolla pysähdyin työmatkalla tien reunaan ja ihastelin maisemaa. Oikein nousin autosta jaloittelemaan ja hengittämään syvään.

Lempikoivikosta piti ottaa ties monesko kuva. Koivikon oikealla puolella avautuu peltomaisema ja pienen mäen päällä on iso mansardikattoinen talo. Töyräältä tielle päin pihatien molemmin puolin on erikokoisia aittoja, hyväkuntoisen näköisiä kaikki. Pihatien ja ison tien risteyksessä on tyyliin sopiva postilaatikko ja vuodenaikaan sopiva kukkakoristus. Täydellinen kokonaisuus. 

Laskeva aurinko kruunasi idyllin ja hurskaasti voisin sanoa, että rauha laskeutui mieleeni. Oli se niin kaunista. Muuten en enää välittäisi talvesta hittojakaan. Pitää kait vaan kärvistellä vielä.

Älä lumi sula

Mieluummin maa valkoisena kuin synkän sohjoisena ja pimeänä. Talvi ei yllättänyt minua, talvirenkaat vaihtuivat autoon nappiaikaan. Talvitakit ripustautuivat eteiseen ja kengät asettuivat naulakon alle. Täydellinen ajoitus sanoisin.

Sen sijaan kukkasipulit jäivät pussiin terassin nurkkaan. Joka päivä ajattelin, että ehtiihän sitä vielä. En ehtinyt.

Onpahan myyrillä vähemmän tuhottavaa, jos uskaltavat enää tälle tontille tulla. Se inisevä ja värisevä syyspuolella ostettu myyränkarkotin vikisee vieläkin hangen alla. Ehkä kiskon sen sieltä talteen ennenkuin patterit loppuvat. Ehkä en.

Pinkki päivä

Myöhään iltapäivällä hyvässä talvisäässä kävelin kuntoilemaan. Hämmästyin kovasti kun sen enempiä miettimättä laittauduin liikkeelle. Aina se ei ole yhtä helppoa. Kävellessä musiikkinapit korvissa voi ajatella omiaan. Mitä hyvää on talvessa? Olenko talvi- ihminen ollenkaan? Onko pakko hiihtää?
Vaikka sää oli mitä parhain raittiin ilman nuuskimiseen tulin siihen tulokseen, että talvessa hyvää on vain matalammat hidastetöyssyt tiellä. Tämä havainto oli varhaisesta aamusta työhön mennessä kun keskustan töyssyjä tuskin huomasi yli ajaessa.
Aikani kuntoiltuani kävelin takaisin itseeni tyytyväisenä. Kotiportailla odotti yllätys, kukkapaketti. Paketissa pinkit esikot kiitokseksi päivänä eräänä tehdylle pikku palvelukselle. Kevättä odotellen.
Kiitos!

Talven ihmettelyä

Työstä lähdin hiukan ennen kuin taivaasta tipahti huppu pimentämään maiseman. Kotiin kaupan kautta.

Lehtihyllyllä silmäilin uutukaisia ja totesin käyväni vielä syysaikaa, joten myöhässä ollaan. Kaikki lehdet ovat pullollaan pikkujouluvinkkejä, oikean joulun vinkkejä, leivonnaisia, ruokaohjeita, sisustusta, lahjoja. Tarvitsenko minä jouluvinkkejä, siis niitä samoja joka vuosi? Kutoa en enää viitsi, askartelu ei kiinnosta juuri nyt, sisustusmielikin tuntuu olevan unten mailla. Ja muutenkin aion ottaa löysin rantein koko lähestyvän juhlan.

Kuuluisat jokavuotiset sanat ja ajatukset.

Äskettäin kokosin läjäpäin minulle tarpeettomia joulukoristeita eteenpäin meneväksi. Uusia en hanki. Vähemmän on enemmän ja siihen vähempään on vielä maili matkaa.

Sen verran kaupassa annoin itselleni myöten, että Kotiliesi lähti mukaan välipalaviihteeksi ja iltalukemiseksi.

Aamu marraskuun

Ensimmäinen talvinen aamu. Pakkasta yöllä useita asteita. Maa kuurassa, pienten lampien kaislarannoilla riitettä. Matkalla työhön oli pakko välillä pysähtyä auringonnousua katselemaan. Ja laskea aamupalalla olevat joutsenet. Oli siellä myös yksi oman tiensä uija. Poikkeuksellisen mukava aamu monella tapaa.

Illalla vielä kokous, jonka päätteeksi nautittiin jouluruokaa. Etenkin jälkiruoka oli mieleen. Valkosuklaakakkua...

Seuraavan jouluaterian aion syödä vasta jouluna. Vannomatta paras.

Virpomista aamusta iltapäivään

Paljon olin varannut suklaamunia virpojia varten, mutta kesken loppuivat. Kolikoita piti ruveta viimeisille kävijöille pussin pohjalta kaivelemaan. Olikin oikein kavalkadi satu- ja mielikuvitushahmoja liikkeellä. Ovella kävivät pari pääsiäispupua, jokunen kissa, Harry Potter, muutama noita seuraneiteineen ja hämähäkkimies ainakin viitasta päätellen. Perinteet ovat vissiin muuttuneet, virpomispalkkahan kuuluu maksaa vasta pääsiäislauantaina. Kopat olivat turvoksissa herkkupalkoista jo nyt. Kyllä nyt luulisi tässä talossa terveyttä ja siunausta riittävän. Pahat hengetkin, jos niitä nurkissa on pyörinyt, ovat viimeistään tänään ymmärtäneet lähteä huitsin hemmettiin.

Lepopäiviä

Lyhyen ajan matkailua on tullut harrastettua riittävästi. Se loppuu NYT, ainakin vähäksi aikaa. Kotiviikonloppu edessä.

Rästitöitä, lepäilyä ja akkujen lataamista. Kaikella on puolensa. Tosi mukavaa kyläillä ja tosi kivaa tulla kotiin. Työ tuntuu häiritsevän vapaa- ajan menoja, pahus! Ja tämä kellon viisareiden kääntely tuntuu joutavalta. Ei ole nuppi vielä mukana oikeassa ajassa. Aamulla on olo kuin tapetulla madolla, eloon herääminen tuntuu vaativan kohtalaisen paljon ponnisteluja sekä runsaat tujaukset kahvia. Joku sanoi, että pari päivää se vie, tottuminen. Minulla menee pisempään, oisko kaks kuukautta mitään.

Muumikahvit

Vanhan Kirkon puiston kohdalla takuuvarmasti kuului kyyhkyjen kujerrus. Sepelkyyhkyhän viihtyy kaupungeissa esimerkiksi puistoissa ja hautausmailla. Voiko nyt jo maaliskuun alussa olla kujerrusta ilmassa? Olen luullut, että sepelkyyhky palailee maalis- huhtikuussa tänne pohjoiseen. Onhan niitä muitakin kyyhkyslajeja.

Yritin tiirailla, mutta enpä nähnyt. Enkä muutenkaan lintuelämästä paljoa tiedä tai ymmärrä. Välillä tulee mieleen opetuksia ja tietoiskuja, joita minulle joskus annettiin.

Jotain on jäänyt päähän.

Takapiha on edelleen lumen alla, terassille on lapioitu polku, jota pitkin voi käyskennellä. Päivän lenkin jälkeen juotiin kahvit terassilla, oikea pehmustettu istumapaikka oli yhdelle.

Talo tarjosi muumikeksejä.

Rivissä

Jossain järjestyksessä on tavaroiden ja asioiden oltava. Pään sisällä selkiytyy kun järjestelee paikkoja kotona.

Ensi viikolla ollaankin sitten tosi ojennuksessa kun kuntoillaan. Siis koko viikko. Voi olla äkkiseltään melkoista rivitanssia. Kuntoilupuoli on jäänyt aika vähiin tänä syksynä. Ei sillä, etteikö olisi halunnut vaan ei ole yksinkertaisesti jaksanut. Ja kyllähän nämä harmaat sadepäivät ovat puraisseet virkeimmän terän. Aamulla siis kahden naisen kamppeet autoon ja menoksi. Se on moro, arkityö ja kotinurkat!

Syyskuu

Syksyä se nyt on, ei mahda mitään. Rannoilla menneen kesän tuntua.

Vielä ehtii veneilemään.

Istuskelin hetken rantakivellä ja muistelin omia syksyisiä venereissuja.

Kauan sitten mentiin saareen puolukoita keräämään isoisän puuveneellä, jossa oli putkuttava keskimoottori. Eväskorissa voileivät rapisevassa paperissa, mehua ja maitoa sekä aikuisille elintärkeät nuotiokahvitarvikkeet ja makkarat kaikille. Että se kahvi tuoksuikin hyvälle ja sen makoisampia nuotiomakkaroita en ole saanut. Hmm, aika kultaa muistot. Me lapset ei niitä marjoja niin paljoa kerätty ja kahvitauon aikoihin taidettiin olla kypsiä lähtemään kotiin. Mutta eipä lähdetty, ämpärit täyteen ensin... ja niitä ämpäreitä oli monta.

Sienireissut saareen menivät samalla kaavalla ja parasta oli silloinkin eväät. Silloin en tiennyt, että sienihulluuden siemenet vaivihkaa alkoivat jo minussa itää.

Laukku

Tämä kukka minulle ensi kesänä. Nimestä ei tietoakaan. Sopi vanhaan puutalomiljööseen paremmin kuin nenä päähän. Upean hehkuvan värinen auringonpaisteessa, kuva ei sille valitettavasti kunnolla oikeutta tee.

Ihan loman loppumetreillä kävin vanhassa puutalomiljöössä, jossa oli kirppari. Koko korttelin väki oli asiassa mukana. Pihoilla soi 50- luvun musiikki ja ihmiset joivat kahvia, mehua ja söivät vohveleita, voileipiä, juuri paistettuja munkkeja. Pöydät aseteltu puuvanhuksen varjoon, oli hellepäivä. Viehkoja pihapiirejä, mukavia yhteisiä grilli- ja kahvittelupaikkoja, lapsille leikkipaikkoja. Sireeniaitoja, vanhoja puita varjostamassa pahimmalta paahteelta. Menneen ajan kosketusta.

Me juotiin mehut ja syötiin ihan älyttömän mehevät munkit. Sokeri jäi suupieliin ja ystävätär kuljeskeli vielä pitkään sokerinaarmu poskessa.

Kuva jäi ottamatta nuorista yrittäjistä. Tytöt olivat oikealla kierrätysasialla, tekivät koruja mm. vanhoista vetoketjuista, hakasista, hakaneuloista jne.

Kannattaa katsoa kuvia tuotteista osoitteessa

http://www.idmadesign.net.tf/

Luumupuu portaitten vieressä, viittä vaille kypsiä hedelmiä teki mieli maistaa.

Kaikenlaista oli viehättävän tunnelman lisäksi tarjolla. Kirjoituspöytäkin, mutta se ei olisi mahtunut minulle kyytiin. Hetken harmitti. Olisihan sitä keino kuljetukseen löytynyt, mutta jostain olisi pitänyt luopua ensin, jotta pöytä olisi mahtunut kotiin. Päässä raksutti kovasti. Sinne se kuitenkin jäi jonkun toisen löydettäväksi.
Mutta matkalaukku löytyi ja se oli pakko ostaa, todella edullisesti. Vanha on, ei rouva myyjäkään osannut sanoa tarkempaa ikää. Puuta on kuoret, nahkaa päällä, lukko toimii. Laukku löytyi aivan kierroksen alkumetreillä joten raahasin laukkua urhoollisesti usean tunnin ajan mukana. Painoi PALJON. Lähes joka kerran kun laskin sen maahan ja katselin pöytien antia oli joku kysymässä, että onko laukku myytävänä ja paljonko maksaa.
En myynyt kenellekään. Laukku tulee mun eteiseen, siitä, mitä siellä säilytetään, en vielä osaa sanoa.

Luonnon antimia

Vadelmia alkuviikolta, näyttää siellä kierivän vielä yksi vattumatokin kuvan yläreunassa. Viinimarjoja sain kerätä tänään.

Itselläni ei marjapensaita pihalla ole, mutta ystävällä pensaat puskivat marjoja yli perheen oman tarpeen.

Marjarupeaman päätteeksi vielä pyrähdys metsään. Kantarellit pannulle niin tänään kuin huomennakin. Taitaa saaliista riittää vielä ylihuomiseksikin.

Loppuilta kuluu mukavasti marjojen ja sienien jatkokäsittelyssä. Asiaa valitettavasti mutkistaa huomenna alkava työ. Loma oli sitten tässä!! Voihan harmi!