Sisätyöläistä sylettää

Elokuun himmenevä helteinen ilta. Lenkkeilyä ei päiväsaikaan jaksa ajatellakaan. Ollaan vaan puolivarjossa, ihmetellään kesäilmoja ja toivotaan viileämpää. Virvokkeita on käden ulottuvilla, rannasta kantautuu lähtevien veneiden ääniä. Lapsia kuuluu olevan uimassa.
Kotiterassilla, siellä metsän puolella, yksi lueskelee, toinen haaveilee kauas katsellen, kolmas rapsuttaa koiraa, neljäs nauttii kylmästä juomasta ja tarkkailee mustikoiden kypsyysastetta. Yksi joukosta jaksaa rupatella ja suunnitella. Grilliruuan aika alkuillasta, jokaiselle jotakin oman maun mukaan. Maissintähkät käyvät kaupaksi. Sitten kävelylle ja iltauinnille.
Elokuun helle, suloisen lämmin merivesi ja lomaa jäljellä. Miten ihana tunne....
Poks!
Muisteluajatuskupla haihtui salamana kun lumikola tökkäsi penkan reunaan. Punnerrusta vaati lykätä lunta ennätyskorkeuksiin kasvaneiden penkkojen päälle.
Kyllä sylettää ja olisi kielen päällä muitakin kuvaavia verbejä mutta antaa nyt olla.

Brunssi

Heräilin ikävään jyskyttävään päänsärkyyn. Vapaapäivänä, sunnuntaina. Sellaista sattuu vaikka kyse ei suinkaan ollut mistään itse vasiten hankitusta taudista. Ehei, liiankin säännöllistä ja tervettä elämää tässä on vietetty.
Olisikohan ollut tyynyn vika? Kahvin puute? Ankara ajatustyö?
Ihan sama, päätä särki kovasti. Jalkeille vaan ja lääkityspuolta arpomaan. Päädyin varovaisesti hiippailemaan postilaatikolle ja verkkaisin liikkein samalla ponnistuksella lakaisemaan lumet portailta. Oli siis varhainen aamu, melkein pimeää vielä. Keitin kahvia, join, selasin lehteä ja menin takaisin peiton alle. Herättyäni uudelleen päänsärky oli lähes poissa.
Perusteellisen heräämisen takasi Bloody Mary tosin ilman selleritikkua ja alkoholia. En ole nestemäisen tomaatin ystävä, mutta menihän tuo alas eikä tullut ylös. Siinä hävisivät viimeisetkin päänpakotukset. Tällä brunssilla jaksoinkin lähelle iltaa. Päänsärky on pysynyt poissa. Tiedoksi vaan jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan.

Ensi viikolla maaliskuu

Kalenteri kertoo, että ensi viikolla siirrytään aloittamaan virallista kevätkuukautta. Kyllä sopii ja passaa. Tämänpäiväinen räntä/lumisade riipoi sekä mieltä että naamaa kun jalkapatikassa hain ruokatarpeita kaupasta.
Ostin samalla helmililjoja, joiden tulevasta väristä ei ole mitään aavistusta. Valkoisia niistä toivon puhkeavan, mutta vahvasti veikkaan niistä kuitenkin pullahtavan sinisiä. Onpahan jotain jännitettävää kun muuten on elo suhteellisen tasaista vailla ihmeempiä yllätyksiä. Tai siis yllätykset tietenkin tulevat kysymättä ja ilmoittamatta.
Yrttihyllystä tuli korin päällimmäiseksi huumavasti tuoksuva, Oksasen puutarhalta kotoisin, I luokan pullea basilika. Siitä silppua huomisiin ruokiin.

Kirkastuu

Joitakin tavaroita sain kuin sainkin laitetuksi kiertoon eilen. Hetken hiersi sisuksia, mutta heti kun olin saanut romppeet oven ulkopuolelle ja tungettua autoon, en tuntenut muuta kuin suurta helpotusta. Vähemmän on enemmän. Tämä tuntuu olevan elämänikäinen juttu.
Sama ahdistus ja helpotus.
Kirkkaat ja selkeät värit miellyttävät silmää. Kuvat ovat Hämeen ammattikorkeakoululta, muotoilun ja ohjaustoiminnan tiloista, joissa vierailin muutama viikko sitten.

Kanapata vs ruskea kastike

Kuritin mattoja pihalla varhain aamulla, siis n. klo 11 tai vähän sen jälkeen. Minulle varhainen vapaapäivän aamu. Perheillä alkoi olla ruoka- aika päätellen siitä, että jostain jonkun keittiön ikkunan raosta leijui ruskean kastikkeen tuoksu. Sellaisen oikean, kunnolla pannulla käristetyn. Makkarakastiketta tulossa, arvelin. Tuoksui lapsuudelle, hyvälle. Tuli nälkä. Siivoukseen tuli vauhtia.

Sillä aikaa kun ruoka valmistui itsellään uunissa hain lempikukkakaupastani ( = paikkakunnan ainoa kukkakauppa ) siivouskukat. Jaloleinikkejä ja vihreitä palleroita, joiden nimeä en nyt muista. Mutta rentona roikkuessaan muistuttavat mun mielestä persiljaa. Keittiöön vaaleanpunaisia tulppaaneja.
Kanapata oli hyvää, samoin jälkiruuaksi tekaistu marjapiirakka.
Keittiön ikkuna oli vähän rakosillaan, toivottavasti joku ohi kulkeva koiranpissattaja huomasi ilmassa siivotun kodin ja hyvän ruuan tuoksun.

Tämäkin on yksi seuraamistani blogeista. Töölöntorin reunalta kirjoittaa mies, jonka erityisharrastuksena on mm. pitkänmatkan ajattelu. Siis ihan muuta kuin sisustusta, kotoilua tms. tälläkin kertaa.
Minullahan on oma tavarat kiertoon- missio pahasti kesken. En uskalla sisustusvinkkejä kovin paljoa katsella ennenkuin tehtävä on edes jotenkin saatettu lähelle toivottua tilaa.

Etsi ero

Selvittelin valokuvatiedostoja, lähetin joutavat avaruuteen ja säilöin ulkoiselle kovalevylle tarvittavat ja sellaiset joita ei oikeastaan tarvita mutta ei raaski hävittääkään.

Kuten olen kertonut ja monet tietävät muutenkin, että synnyinkaupunkini keskusta ja torin seutu ovat myllerryksessä. Parkkitilaa on rakenteilla torin aluseen. Ja kun on sekavaa kulku kauppoihin ja ennenkaikkea kauppahalliin niin pitäähän sinne olla kunnon opastus.
Työmaan suoja- aitaan on viritetty aurinkoinen tulevaisuuden kuva siitä, miltä näyttää hallin viereinen katu jahka työmaa on saatettu loppuun ja jäljet siivottu.
No.
Menneenä kesänä kävin valokuvanäyttelyssä ja sieltä tämä alimmainen kuva. Napsaistu vuosikymmeniä sitten samaisesta paikasta. Mikäpä muuttuu, kysyn vaan. Puut tietenkin ovat kasvaneet, kiveys on uutta. Muoti muuttunut. Mutta pyörällä mennään molemmissa kuvissa ja kävellään. Halli on entisillä sijoillaan ja tutun tavaratalon kulma pilkistää puitten takaa. Aurinkoinen kesäpäivä molemmissa otoksissa.

Autoliikenne kuulemma ohjataan muille reiteille ja torin ympäristössä liikuskellaan tulevaisuudessa vain kauramoottorin voimin. Maan alle tulevia liiketiloja ja käytäviä kuvaillaan kanadalaistyyppiseksi talvikaupungiksi. Sissus!! Savolais- kanadalainen ostosparatiisi!
Odotellaan mitä tulee, en nyt muista mille vuodelle valmistuminen on luvattu. Aloitettiin kumminkin toukokuussa 2010.

Hyvää Ystävänpäivää!

Mitäpä tässä muuta tänään kuin lämmin ajatus ystäville lähelle ja kauas! Kortteja olen huono lähettämään, tekstiviestejä laiska näpyttelemään. Halutessani kuulla äänen, saatan soittaa. Ja vastaan, jos minulle soitetaan.
Syväjäädytetyksi tässä on tultu, mutta kyllä kevät aikanaan herättää. Uskon ja toivon niin.

Lepopäivä

Lepopäivänä lepään.

Se tarkoittaa laiskaa oleilua ruokaa valmistaen, sitä syöden ja ansaitusti nukkuen kahdet päiväunet. Elämä ja oma hyvinvointi vaan joskus vaatii tätä. Pari pesukonetta piti taustahurinaa ja sekaantui uniini. Ensimmäiltä unilta herättyä en ollut lepääntynyt yhtään. Univelkaa viikolta vielä rasitteena. Hetken selailin tv: stä tallennettuja menneen viikon ja edellisenkin ohjelmia, katselin ja nukahdin uudelleen. Toisilta unilta jaksoinkin nousta virkeämpänä keittelemään itselleni päiväkahvia, tällä kertaa kylläkin kaakaota. Jostain syystä ajatus kahvista tökki pahemman kerran.

Mari lähetti haasteen listata joitakin lukemiani blogeja, joiden lukijamäärä on alle 200. Yksi sellainen on tämä, jonka sivuilla pääsen matkustamaan Turkissa. Tykkään kovasti, varsinkin nyt kun oma matkailuni on ollut vaatimattomampaa. Neulomis- ja sisustusjutut eivät jostain syystä tällä hetkellä tunnu herättävän minussa oikein minkäänlaista innostusta. Pidän niistä pikkutaukoa ja odotan kevättä.
Huomenna lisää blogeista, menen jatkamaan unia, jotka toivottavasti jatkuvat aamuun saakka.

Paistetaan lahja

Beatles- musiikin suuri ihailija ja itsekin soitto- ja laulumies viettää syntymäpäiväänsä huomenna. Mitäpä lahjaksi hänelle, joka ei tarvitse erityisesti mitään eikä toiveita esitä. Ainoa toive taitaa olla, että juhlissa musisoidaan yhdessä. Ja juhlitaan kunnolla.

Levyhyllyssä oli Beatles- vinyyli vuodelta 1963, nostalgista tavaraa. Siitä valmistui kulho, jota sitten saa käyttää mihin tarkoitukseen haluaa. Joku aika sitten nämä olivat kovasti kierrätysdesign- tuotteita, joita itseään arvostavissa liikkeissä myytiin suhteellisen kovaan hintaan.
Kulhoon tulee mukaan musiikkiin liittyvää lisuketta, mutta sitä en tässä tietenkään paljasta.
Muuan ystäväni, joka hellästi hoivailee omaa varsin mittavaa vinyylilevykokoelmaansa nielaisi tyhjää. Miten rohkenin pilata hyvän ja muistoja täynnä olevan levyn.
No, eipä hätää, tätä levyä kunnon keräilijällä sattui olemaan kaksi kappaletta.

Puhti poissa

Tänään ei enää jaksa mitään, en jaksanut koko iltana. Kaikki energia tuli käytetyksi ylipitkään työpäivään. Niin, että oliko pakko kysyi puhelinystävä alkuillasta. Tällä kertaa oli, en voinut jättää apua tarvitsevaa pulaan. Pahuksen paperityössä aika vielä venähti niin, etten ehtinyt kotiin heittäytymään varttitunnin pikakoomaan sohvalle. Työpaikalta lähdin vasta silloin kun yleensä siitä koomasta jo virkoan. En ottanut enää riskiä vaan yritin askaroida jotain järkevää.
Toisin sanoen tuijotin postilaatikosta ongittua sälää siis mainoksia kyllästyneenä ja lajittelin pikaisesti ne postit, jotka vaikuttivat tarpeellisilta. Laskukuoret avasin vasta äskettäin. Ei yllätyksiä. Paitsi, että pakkanen kiristyy, ei se kai ole yllätys. Mutta itseni aion yllättää menemällä nukkumaan NYT.

Enkelin kotona

ENKELIN KOTI
-Astu sisään-

Näyttely avoinna 1.2.-29.2.2012 ma-pe, klo: 9-15
Lahdensivun kampus, Ilmarilan galleria, Rinnetie 53, Hämeenlinna

”Haluamme viestittää näyttelyllämme elämän luonnollista kiertokulkua sekä kaikkea sitä, mitä matkan varrella voi tapahtua ja mikä kuuluu oleellisena osana elämään. Haikea ja hiukan dramaattinen aihe muuntuu esillepanon kautta iloksi, toiveeksi ja positiivisiksi ajatuksiksi."

Näyttelyn ovat rakentaneet Mari ja Pinja omista töistään. Käykäähän, jos tuolla päin liikutte.