Sisätyöläistä sylettää

Elokuun himmenevä helteinen ilta. Lenkkeilyä ei päiväsaikaan jaksa ajatellakaan. Ollaan vaan puolivarjossa, ihmetellään kesäilmoja ja toivotaan viileämpää. Virvokkeita on käden ulottuvilla, rannasta kantautuu lähtevien veneiden ääniä. Lapsia kuuluu olevan uimassa.
Kotiterassilla, siellä metsän puolella, yksi lueskelee, toinen haaveilee kauas katsellen, kolmas rapsuttaa koiraa, neljäs nauttii kylmästä juomasta ja tarkkailee mustikoiden kypsyysastetta. Yksi joukosta jaksaa rupatella ja suunnitella. Grilliruuan aika alkuillasta, jokaiselle jotakin oman maun mukaan. Maissintähkät käyvät kaupaksi. Sitten kävelylle ja iltauinnille.
Elokuun helle, suloisen lämmin merivesi ja lomaa jäljellä. Miten ihana tunne....
Poks!
Muisteluajatuskupla haihtui salamana kun lumikola tökkäsi penkan reunaan. Punnerrusta vaati lykätä lunta ennätyskorkeuksiin kasvaneiden penkkojen päälle.
Kyllä sylettää ja olisi kielen päällä muitakin kuvaavia verbejä mutta antaa nyt olla.