Elokuulle mennään

Muutama kuukausi on mennyt ilman kynttilöiden valoa ja tunnelmaa. Illat alkavat nyt olla sopivan hämäriä kynttilätunnelmointiin. Jotenkin suruisaa, laulun mukaan kesää on jäljellä, mutta kyllä se syksylle vaan kääntyy halusipa tai ei.

Minun talven mustikkani ovat vielä köllöllään mättäissä, toistaiseksi. Piirakkaa kumminkin olen saanut tehdyksi ja suupielet sinisiksi syönyt kuten kunnon lomalaisen kuuluu. Kaikki pakollinen lomatouhu on suunnilleen suoritettu. Pari makkaraa paistettu, kesätapahtumaan osallistuttu, olutteltassa oleiltu, kesätanssit käyty, kesätoreilla hörpitty munkkikahvit. Sukujuhlat, vierailut ja reissut takana. Mitä vielä lomaohjelmasta puuttuu? Nukkunutkin olen eri vuorokauden aikoina riittävästi.

Maalausprojekti tosin odottaa tekijäänsä edelleen. Jospa sitten huomenna tai loppuviikosta. Polttelen ensin näitä kynttilöitä kaikessa rauhassa.

Kekkonen

Linnateatteri Naantalissa Kailon saaressa. Samalla saarella on Muumimaailma, johon ei tutustuttu muuten kuin käymällä Hattivatti- vessassa.

 Kekkonen tuli tutuksi nuoriso-osaston edustajillekin. Ilta oli kuin unelma sään ja paikan puolesta eikä esityksessäkään mitään vikaa ollut. 

Illan päätteeksi steppailtiin vielä kesäkaupungissa ja päädyttiin rantaravintolaan iltapalalle. Tuntuu, että lomalla tuo ruokapuoli on kovasti korostunut. Ei se kai haittaa.

Kaloreita ja kävelyä

Paistaa se aurinko joskus tälläkin lomalla. Kaupunkikierrosta on mukavampi suorittaa ilman sateenvarjoa ja muita kylmän päivän varustuksia. Herkuttelukin tuntui hohdokkaalta ulkona. Syntisen isot herkulliset kaloripommit ihan alkumetreillä nassuun että jaksoi kierrellä kaupoissa ja lampsia pitkin jokirantaa. Onneksi ravitsemuspisteitä oli riittävästi.

Artekin terassilla ihailtiin nälöalaa ja kalusteita. Kaunista ja kallista, ei ostettu mitään, luikittiin siitä pikkuhiljaa kadulle ja jatkettiin matkaa. Ristiin rastiin eri puolilla Turun liikkeitä kunnes alkoi hiukoa. Kyl maar näil eväil tarttis jaksaa.

Ja jaksettiinkin, lähes. Vielä " one for the road "ennen kotiin lähtöä rippikoulutetun suosituksesta. Tämä sentään oli kohtuullisen terveellinen syötävä verrattuna moniin muihin lomalla nautittuihin jälkiruokiin. Juomia ei ole laskettu mukaan. Ne ovat ihan oma lukunsa. Kalorimäärät ovat kuitenkin olleet niin mittavat, että syömisen voisi unheuttaa tyystin pariksi viikoksi. Mutta ei taida pystyä. Kärvistellään sitten syksymmällä.

Juhlien jälkeen

Juhlissa itkin kuten lupasin. En saanut nikotuskohtausta enkä niistänyt äänekkäästi. Vesi virtasi silmistä tasaisesti ja noroja taputtelin kuivaksi sivistyneesti nenäliinan kulmalla. Ripsiväri pysyi siellä mihin sen olin aamulla harjannut.

Kuuntelin papin puhetta tarkasti, että osaisin siitä jotain lausua mikäli kahvipöydässä joutuisin seuraan, jossa siitä keskusteltaisiin. En joutunut.

Rippilapset olivat aluksi vakavia ja sitten myöhemmin pelkkää hymyä vaikka vuosikertapommacmaljoja saivat ahkeraan nostella. 

Hyvä ruoka, parempi mieli. Hyvällä ja onnellisella mielellä olin jo valmiiksi mutta toki hyvä ruoka jälkiruokineen kohottaa mielialaa entisestään. Ruokailun aikana tuli vaihdettua kuulumisia harvemmin tapaamieni tuttavien kanssa. Jossain vaiheessa katsottiin videoita. Akuutti dokumentoi/ kuvasi näitä rippilapsia heidän ollessaan vauvoja ja toisen kerran 10v ikäisinä. Minä nyyhkin siinä vaiheessa salaa, muut näyttivät iloisilta. Tulevatkohan ne Akuutin tekijät vielä kun on 20v synttärit?

Kaiken kaikkiaan hyvät juhlat. Mopokortteja odotellaan.

Konfirmaatio

Syntymäpäiväjuhlista on nyt toivuttu. Seuraavaksi lahjon suvun rippilapsia. Tässäkin kohtaa ajan kulku pyörryttää. Sunnuntain kolmea konfirmoitavaa odotettiin jännityksen vallassa noin 15 vuotta sitten. Kyllä vain, kerralla perheen lapsiluku kasaan. Mihin nämä välivuodet ovat karanneet? Ajan kulun ihmettely tuntuukin olevan nykyisin lähes jokapäiväistä.

Olen varustautunut tilaisuutta varten pakkaamalla laukkuun useita eri pukuvaihtoehtoja sekä erikorkoisia ja erivärisiä kenkiä. Sisimmässäni tiedän mitä päälleni puen mutta ei tässä yhden mekkovaihtoehdon varaan voi heittäytyä. Sitäpaitsi taidan jatkaa lomanviettoa käymättä kotikaapeilla. Eikä tuosta ilmastakaan oikein tiedä paitsi, että luultavimmin sataa mikäli ameriikan säätietotoimistoa uskon.

Lahjat on paketoitu ja kortteihin runot luriteltu. Pikkulaukkuun on taiteltu kasa nessuja, koska takuuvarmasti alan kyynelöidä heti ensimmäisten kanttorin taikomien kirkkosoundien jälkeen. 

 Ripsiväriputkilossa lukee waterproof, kai se suolavedenkin kestää.

Ensimmäinen syntymäpäivä

Kun on oikein pieni

voi lentää linnun untuvalla,

nukkua orvokinlehden alla,

kun on oikein pieni

Kun on oikein pieni

voi keinua heinässä heiluvassa,

levätä kukassa tuoksuvassa,

kun on oikein pieni

Kun on oikein pieni

voi istua lumihiutaleille,

ja liitää maailman tuulien teille,

kun on oikein pieni

-Hannele Huovi-

Ihan äskenhän oli tämän neidin kastejuhla, aika rientää.

Kissankellojen aikaan

Kello on käännetty kissankelloille eikä ne soi aamulla 6.30. Tuskinpa soivat ollenkaan, huojuvat kevyessä kesätuulessa eivätkä päästele ääniä. Voisin virittäytyä myös vanamoasemalle kun vanamo on niin kaunis, pieni ja herkkä kukka.

Aamuherätyksiä ei siis ole tiedossa muutamaan viikkoon = L.O.M.A.

Tänä ensimmäinen vapaapäivä meni ihan opetellessa. Heräsin n. 6.30 vaikka olin mennyt nukkumaan vasta hyvinkin puolenyön jälkeen. Pysyttelin punkassa vaikka ei unettanutkaan enää. Pian kyllästyin ja menin keittämään aamukahvetta.

Ponnistelin päätäni tyhjäksi, kahlailin uudet uimatossut jalassa pitkin rantaa ja lueskelin naistenlehtiä laiturin päässä. Iltaa kohden joutilaisuus alkoi jo sujua. Huomenna mikäli sää on yhtä suotuisa, jatkan samalla linjalla. Vaihdan luettavat/ selattavat lehdet tuoreempiin. Muuten ohjelma on sama.

Kotimatkalla piti poiketa saksalaista alkuperää olevaan kauppaan ostamaan edullista body lotionia puolen litran pullo kosteuttamaan auringon kuivattamaa nahkaa.