Juhlissa itkin kuten lupasin. En saanut nikotuskohtausta enkä niistänyt äänekkäästi. Vesi virtasi silmistä tasaisesti ja noroja taputtelin kuivaksi sivistyneesti nenäliinan kulmalla. Ripsiväri pysyi siellä mihin sen olin aamulla harjannut.
Kuuntelin papin puhetta tarkasti, että osaisin siitä jotain lausua mikäli kahvipöydässä joutuisin seuraan, jossa siitä keskusteltaisiin. En joutunut.
Rippilapset olivat aluksi vakavia ja sitten myöhemmin pelkkää hymyä vaikka vuosikertapommacmaljoja saivat ahkeraan nostella.
Hyvä ruoka, parempi mieli. Hyvällä ja onnellisella mielellä olin jo valmiiksi mutta toki hyvä ruoka jälkiruokineen kohottaa mielialaa entisestään. Ruokailun aikana tuli vaihdettua kuulumisia harvemmin tapaamieni tuttavien kanssa. Jossain vaiheessa katsottiin videoita. Akuutti dokumentoi/ kuvasi näitä rippilapsia heidän ollessaan vauvoja ja toisen kerran 10v ikäisinä. Minä nyyhkin siinä vaiheessa salaa, muut näyttivät iloisilta. Tulevatkohan ne Akuutin tekijät vielä kun on 20v synttärit?
Kaiken kaikkiaan hyvät juhlat. Mopokortteja odotellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti