Uutta vuotta odotellessa

Tassunjäljet tulevaisuuteen!

Hyvää ja onnellista alkavaa vuotta!

Lumisateessa ja pakastuvassa säässä lyhdyt ovat saaneet kantaakseen lumihattarahatut. Ne puhallellaan ja huiskitaan pois ennen kuin sytytetään vuoden viimeiset kynttilät

Terassilla talvehtii kolmatta vuotta tuija. Vieläkö jaksaa tämän talven yli?

Meillä leivotaan

Ei oikeastaan pitänyt leipomistyöhön ryhtyä, siihen jotenkin vaan ajautui. Oiva ohjekin oli käden ulottuvilla. Ainekset kulhoon ja työhön.

Ohjeessa käskettiin työstää taikinaa nostellen sitä kulhosta repivin liikkein. No, revitään sitten.

Repimisen jälkeen saatetaan hengähtää sen tunnin ajaksi, jona taikina lepäilee.

No niin, nyt on taikinan ja leipojan levolta nousun aika

Täytettä peliin eli kaaviloidulle taikinalevylle pilkottuina miniluumutomaatteja, valkosipulin kynsiä, aurinkokuivattuja tomaatteja, mozzarellaraastetta ja basilikanlehtiä. Käännetään taikinalevy molemmilta sivuilta keskelle ja taputellaan sivut kiinni

Leikataan paketista siivuja ja asetellaan pelille

Uunissa lämpö 200 ja paistoaika noin 25 min

Väliarki

Väliarkena ei tee mieli kinkkua ei laatikoita ei suklaata ei jouluisia leivonnaisia (joita muuten tuli tehtyä tarpeeksi ja yli tarpeen). Vielä ei innosta Uuden Vuoden keitokset.

Jauhelihakastiketta sen olla pitää. Toinen vaihtoehto olisi ollut nakkikastike.

Tämä soossi syntyi ihan vaan näppituntumalla. Sen verran tottuneita kokkaajia tässä sentään ollaan, vaikka Maijalla olisi ollut vinkki poikineen.

Kaapissa perustarvikkeita, ohjeita kirjat ja kansiot pullollaan.

Mutta Maija keittää, toinen painos 1960 ja neljästoista painos 2001. Perusopus.

"Maija keittää kotona"- keittokirjan olemme omistaneet nuorille ja vasta- alkajille, jopa tottuneemmillekin perheenemännille, jotka tarvitsevat ohjeiltaan tarkkaa keittokirjaa.

Kirjaa somistavat muutamat värikuvat, jotka tarjoavat apuaan ruokien sommittelussa, tarjolle asettamisessa sekä värikylläisessä koristelussa.

Näin ollen toivomme "Maija keittää"- kirjamme entistä paremmin palvelevan Suomen koteja uudessa muodossaan.

Muun muassa näin kirjan alkulauseessa lokakuulla 1960.

Tunnelmarippeet

Ruokapöydän tuolit saivat siivet ainakin näin Joulun ajaksi. Voivathan ne siihen joksikin aikaa jäädä.

Kaapissani on kunnioitettava valikoima erilaisia pöytäliinoja. Kiitos äidilleni, joka vuosien varrella niitä on hankkinut ja nyt lahjoittelee minulle. Hänellä on nimittäin nykyisin pyöreä ruokapöytä, johon näitä ihanuuksia ei hirveän hyvin voi mallailla. Sukuvika tämä pöytäliinoista pitäminen. En ole itsekään huono niitä hankkimaan. Kangaskauppojen palakorit tutkin aina.

Harmi, ettei kuvassa näy liinan kultaiset kuviot.

Enkeli jää nukkumaan ja uneksimaan. Minulla alkaa työviikko, tällä erää onneksi lyhyt.

Kaikki hyasintit eivät ehtineet avata kukkiaan Jouluksi. Pari vielä piilottelee. Tuoksu kyllä on huumaavan hurmaava.

Valoa kynttilöistä

Tänä vuonna vietän joulua poikkeuksellisesti yksin. Edellisestä sellaisesta joulusta on aikaa sen verran ainakin, etteivät taida sormet riittää laskemaan. Joskus on hyvä ladata akkujaan ja kuunnella omia ajatuksiaan, oikeasti.

Tämän kuvan myötä liihottavat hyvän mielen toivotukset ystäville ja sukulaisille, etenkin kaukana rapakon takana asuville.

Intohimoisena sienestäjänä ilahduin suppilovahveroiden uudesta sadosta. Siis metsään ajoituksella klo 12-13.30. Juuri niihin aikoihin oli sen verran valoa, että sienet löytyivät ilman isompia sihrustamisia. Kuvaaminen ei oikein onnistunut ilman salamaa, harmi. Mutta todisteet sienisadosta ovat nyt olemassa.

Olen ollut lomalla muutaman päivän. Viikkojen aikana syntynyttä univelkaa koetan korvata.

Enempi olen aina ollut iltavirkku ja se ei oikein sovi yhteen aikaisten aamuherätysten kanssa. Kello soi 6.30 arkiaamuisin. Tunnissa selviydyn jotenkuten lähtemään työhön. Minulle sopisi työaika 9-15 tai mieluummin 10-14 ja täydellä palkalla tietysti.

Kaikenlaista tulee väsäiltyä iltaisin, tunnelma- asetelmia, valoja ja vähitellen myös tontuntöitä.

Joulukuussa

Valoa pimeyteen.

Jäädykevuoka on ollut varsinaisessa tehtävässään kerran ja jäänyt sen jälkeen kaapin perälle. Pölyinen hiukan oli, vettä ja Fairya niin hyvä ja kirkas tuli.

Mikäs tässä on Joululle vähitellen ruveta..

Hyvä tuli. Kahvipurkit saavat siirtyä muualle, ei tähän enää hyllyä voi laittaa.

Eikun töihin! Tapetinpalasia sommittelemaan.

Hohhoijaa, keittiön seinä sai päähänpistosta iltahämärissa uuden värin. Entinen oli kellertävä ja siihen olin jo kyllästynyt. Mutta mitä tehdä oviaukkoseinälle, joka ei enää näytä yhtään miltään?

Vielä pyörät alle ja simsalabim, siirreltävä kukkalava on valmis

Ja valkoista maalia varastossa..

Aluksi oli pienemmäksi sahattu kuormalava..

Tervetuloa meille!

Tervetuloa meille!

Edelleen Ruusuista aikaa

Ruusun aikaan

Pesuvadin uusi elämä